Kuvajournalisti Vesa Oja (s. 1953)
läksi vuonna 2004 etsimään 1920-luvulla Amerikkaan lähteneitten
sukulaistensa elossa olevia jälkeläisiä. Matkalla syntyi päätös
tehdä valokuvareportaasi amerikansuomalaisten nykyoloista. Pitkän
projektin jälkeen vuonna 2013 pidettiin Suomen valokuvataiteen
museossa Helsingissä näyttely ja julkaistiin nyt puheena oleva teos
Finglish. Teoksen johdantona olevassa kirjoituksessaan
Kultasantaiset tiet Vesa Oja kertoo kulkeneensa
Pohjois-Amerikan suomalaisalueet läpi useampaan kertaan. Teos
sisältää parisataa sivua isoja, kauniita ja paljonpuhuvia
valokuvia, joista useimpiin löytyy Päivi Ojan laatima kuvien
taustoja avaava teksti kirjan lopusta.
Joku voisi ajatella, että ei tällaisen
valokuvateoksen läpiselaaminen lukemista ole, mutta vanhan sanonnan
mukaanhan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja koska minä taas
kerran vähän hökelsin, katselin ensin kuvat putkeen ja huomasin
vasta sitten ne kuvia selittävät tekstit kirjan lopusta. Niinpä
sain kerrata kuvat uudelleen tekstien kanssa. Olikin aika jännä
ensin itse tarkastella kuvia ihan vain kuvina, jolloin huomasi
niitten toimivan silläkin tavoin. Monissa kohdin teksti avasi
kuvista sellaista mitä en mitenkään olisi voinut arvata.
Koska monet kuvista ovat henkilökuvia,
en ollut pelkistä nimistä tajunnut keitä olin katsellut. USA:n ja
Kanadan suomalaistaustaisissa on tunnettuja hahmoja, joista kirjassa
ovat esillä keramiikkataiteilja Otto Heino, josta esitettiin
toukokuussa dokumenttiohjelma teemalla, valokuvataiteilija Arno
Rafael Minkkinen, Jefferson Airplane -yhtyeen kitaristi Jorma
Kaukonen sekä tv:stä tutut yhdeksänkymppiset Hannulan veljekset
Calumet, Michiganista, joitten esityksen Summertime-kappaleesta
monet muistanevat. Veljekset ovat huumorimiehiä ja toteavat
kirjassa, että heidän kotipaikkansa kivisistä pelloista on ollut
se hyöty, että kiuaskivet ovat löytyneet läheltä. Tunnettujen
hahmojen lisäksi tutuiksi tulevat valokuvan ja sanan voimalla monet
muut suomalaisista sukujuuristaan ylpeät ihmiset omassa
elämänpiirissään.
Millainen kuva amerikansuomalaisista
kirjan kautta sitten aukeaa? Mielestäni tähän Vesa Oja vastaa
tähän oivallisesti omassa kirjoituksessaan Kultasantaiset tiet.
Lainaus lopusta:
Kanadan Sioux Lookoutissa syntyneen
serkkuni vanhemmat Eino ja Hanna olivat supisuomalaisia, mutta heidän
Amerikassa syntyneet lapsenlapsensa ovat jo neljännen polven
amerikansuomalaisia, tai oikeastaan myös amerikanpuolalaisia,
amerikanranskalaisia ja amerikanenglantilaisia, riippuen keneltä
heidän sukulaiseltaan kysyy. He ovat siis tyypillisiä
amerikkalaisia.
Ojan valokuvissa on hienoja taustoja,
kanteleryhmä poseeraa Kaliforniassa koivujen katveessa, vanhan
pariskunnan kotona on könninkello ja räsymatto, pyssysankarin
tyttären takana kohoavat havupuut ('mies on niinkuin petäjä ja
lännen nopein vetäjä'). Myös kuvat tärkeistä
suomalaisseuduista kertovat paljon. New Yorkin entisellä
suomalaisalueella on pääasiassa kiinankielisiä ilmoituksia, baarin
seinälle ripustettu hirvisonnin pää katselee tyhjää baaritiskiä
ja monikerroksista pullorivistöä, vanha hopeakaivos on ruostunut
pystyyn. Kulttuuriperinnön katoamista henkii vahvasti kuva, jossa
kuluneella puupenkillä on kulmista nikerrettyjä suomenkielisiä
julkaisuja ja vieressä saavillinen polttopuita. Minua miellytti
eniten kuva Saskatchewanista, Kanadasta, New Finland -nimisen
paikkakunnan kirkosta. Kirkko näyttää suomalaiselta, siinä on
perinnettä ja uutta mukana hyvällä tavalla.
Kirjassa on reilut kaksisataa sivua ja
sen läpikäymiseen meni minulta päivä.
Kirjahan on löytö. Viihtyisin minäkin tuollaisia kuvia katsellen ja taustatekstejä tutkaillen.
VastaaPoistaValokuvakirja on varsin kurantti tapa esitellä ulkosuomalaisten elämää. Valokuva kertoo tosiaan aika paljon taustatietoa varsinkin kun kuvaajalla on aiheestaan niin havainnollistava näkemys kuin Ojalla.
PoistaTämä kiinnostaa!
VastaaPoistaNuorin poika ja vaimonsa, toimittajia molemmat, viettivät 2012 - 2013 vuoden Kanadassa töissä. Miniä oli kanadansuomalaisten perinteisessä Vapaa Sana -lehdessä toimittajana. He ovat kertoneet, että ei ikinä Suomessa vietetä kansallisia päiviä niin perinteisesti ja hartaasti kuin siellä. Monella vielä suomea puhuvalla kieli oli säilynyt hauskana ja hyvin murteellisena.
Ojan kirja voisi kiinnostaa myös näitä Kanadan kävijöitä ja maahan ihastuneita.
Unohdin tuossa kirjoituksessani mainita, että kirja on tehty yksiin kansiin englanniksi ja suomeksi. Siis vierekkäisillä palstoilla esittelyissä on englanninkielinen ja suomenkielinen teksti. Myös muu osuus on kahdella kielellä.
PoistaMinä luin eilen tuon New Finland -paikkakunnan historiikkia netistä. Siinä oli mm. kerrottu seikkaperäisesti paikallisen suomalaisen kirjaston vaiheista. Mukana oli myös suomalaisia ruokareseptejä kanadansuomalaisesta näkökulmasta.
Se mitä aikaisemmin totesit Kanadasta maahanmuuttajaystävällisenä maana pätee varmaan USA:hankin. Kyseisten maitten alkuperäisiltä asukkailta tosin ei yleensä asiaa tiedustella...?
Niinpä, ei todellakaan. Alkuperäiset ihmiset ajettiin reservaatteihin, kun hurjimmat tyypit eri Euroopan maista tulivat asuttamaan uutta manteretta. Tämä on mielestäni häpeällisimpiä tekoja historiassa.
PoistaReservaatit ovat edelleenkin sorron paikkoja, niistä louhitaan uraania välittämättä louhinnan aiheuttamasta syövästä ja niihin dumpataan jätteitä.
Asuin nuorena vuoden USA:ssa ja vierailin yhdessä reservaatissa, turistikohteessa. Ostin sieltä huolettomasti jonkin korun. Yhtään en osannut silloin nähdä, että tilanteessa olisi mitään outoa. Tieto on sittemmin lisännyt tuskaa.
Amerikassa ilmapiiri oli niin kiva ja mutkaton, että se rentoutti minua. Ja skandinaavithan ovat siellä arvostettuja.
Kävin varaamassa tämän kirjaston sivuilta, samoin kuin edellisen esittelemäsi kirjan. Sinulla on hyvä teema menossa.
Ojalla näytti olevan toinenkin kiinnostava kirja, Toinen Eurooppa, jossa on kuvia Itä-Euroopasta.
Kaksikielisyys on hyvä juttu ex-enkunopettajalle. On hyvä pitää kielitaitoa yllä ja pohdiskella, onko käännetty hyvin.
Olipa kiva, kun kerroit tuosta Ojan Toinen Eurooppa -kirjasta! Saattaa olla, että kirjan kirjoitetusta osasta löytää jälkiviisauden harmaata kaihia, mutta kyllä minä taidan lainata sen sitten kun seuraavan kerran käyn kirjastossa. Yhden kirjan tilasin Kuopion kirjastoon, mutta eipä ole tullut siitä ilmoitusta. Katsoin siitä Daniela Krienin kirjasta jonkun arvion, jonka mukaan siinä kuvatulla maaseudulla ei elämänmeno olisi paljon muuttunut sosialismin aikana ja siinä sitten taidetaan kuvatakin jo sosialismin jälkeistä aikaa?
PoistaNyt lueskelen hitaasti vielä yhtä siirtolaiskuvausta, sitten olisi tarkoitus siirtyä tarkastelemaan myös siirtolaisten kirjoittamaa kirjallisuutta.
Hieno kuvaus kirjasta. Minulla on sukulaisia Amerriikoissa,hyvin tunnettujakin, ja vasta viime vuosina on pidetty yhteyttä. Hauska kuulla miten erilaisia kokemuksia sieltä saa.
VastaaPoistaYllättävän monilla on joku sukulainen tai tuttava jossain päin maailmaa. Varmaan kannattaa pitää yhteyttä puolin ja toisin.
Poista