Näinä nykyisinä pinnallisuuden
aikoina on virkistävää todeta, että jo lähes sata vuotta sitten
on meno ja meininki ollut jokseenkin samankaltaista. Lipeäkalan
kirjoituksia ei ole tarkoitettu vakavasti pohdiskeltaviksi – joskin
muutama tällainen lipsahdus on aina paikallansa.
On yllättävää löytää pakinoivan
tekstin joukosta nuoren Uuno Kailaan runoja, kirkkaimpana
huippuna Pyramiidilaulu, josta olen jo lukiovuosista asti
kovasti pitänyt, päätinpä Kailaan lyriikkaa käsitelleen
esitelmänikin sanoihin Uuno Kailas on pyrämiidinsä pystyttänyt.
Pyramiidilaulu sopii erinomaisesti juuri tähän Lipeäkalaan, sillä
eräs kirjoittajista on S. Wettenhovi-Aspa, joka tekee selvää
suomalaisten tuntemattomasta menneisyydestä Välimeren seuduilla.
Kirjoituksessa selviää jonkinasteisella todennäköisyydellä onko
muinaisen Egyptin faaraoitten hovissa nautittu lipeäkalaa.
Wettenhovi-Aspan kirjoituksesta paljastuu sekin melko varma
tosiseikka, että muinaiset heettiläiset olivat suomensukuinen
kansa, joka käytti suppilon muotoisia päähineitä ja
kippurakärkisiä lapikkaita. Lisäksi germaanisten kielten maitoa
merkitsevä sana (esim. saksan Milch, ruotsin mjölk)
osoitetaan suomen kielestä lainatuksi, alunperin hunajan ja maidon
sekoituksesta valmistetun 'mesimiellyke' -nimisen herkkujuoman
loppuosasta separoiduksi.
Kielimiehiä on kirjassa esillä
muitakin, heti ensimmäisenä Rauman kielen tunnetuin edusmies Hj.
Nortamo, joka kertoo omalla kielellään kertomuksen nimeltä
Poliiskoer. Toinen yhtä omaperäinen kielenmuljuuttaja on
Kalle Väänänen, joka runoilee Ylistyksen hymistystä
Puijom mäelle. Niinikään omaa puheenparttaan esittää Vaasan
Jaakkoo pakinassaan Tupa-Jussin parturis käynti.
Kansainvälisyyttä tuo mukaan viipurilainen Eva Hirn, jonka
kertomuksessa venäläisen oopperadiivan aksentissa on huomattava
ruotsinkielinen korostus. Suomen kansan komiikan ja huumorin tajua
pohtii Eino Railo, joka on kirjoittanut Lipeäkalaan
toisenkin, sepitteellisen tarinan, joskin salanimellä, jonka
käyttämisestä ei voi päätellä onko kyseessä itsetiedoton
vai tahallinen komiikka. Vuonna 1927 voimassa olleella
kieltolailla saattaa olla asiaan osuutensa.
Ajankuva teksteissä on kotoisan
porvarillinen. Kodeissa on kotiapulaisia, miehet elättävät vaimoja
käymällä työssä tehtävissä, joihin vaaditaan koulutusta,
puhutaan Pariisin matkoista jne. Kyösti Wilkunan kirjoittama
Yksinäytöksinen pila on nimeltään Hallituksen
muodostaminen ja siitä se todellakin kertoo näytelmän keinoin.
Kersti Bergrothin pakinan mukaan avioliitto näyttäisi
merkitsevän sopuisaa torailua rakkaan ja käsittämättömän
aviomiehen kanssa:
Miehetön koti on järkevyydessään ja
luonnonmukaisuudessaan liian harmooninen, liian täydellinen.
Tiitus pakinoi miehen ottein
häistä, joissa puheen pitäjiä riitti ehkä enemmän kuin
kuulijoita:
En voinut kertoa sähkösanoman
sisältöä ystävälleni Sipolle, sillä hän oli nukahtanut.
Nostimme hänet lepäämään viereisen huoneen sohvalle, ja sitten
ryhdyin minä puhumaan morsiusparille, jonka sittemmin kuulin
poistuneen pari tuntia aikaisemmin.
Muistan pitäneeni pitkähkön puheen
ja muistelen, että sen kuluessa pidettiin pari kolme muutakin
puhetta. Mutta varmaankin se oli hyvä puhe, sillä minä puhun
parhaiten siihen vuorokauden aikaan, jolloin kolme neljäsosaa
vieraista on kadonnut pöydästä.
Ernst Lampén kertoo naisesta,
joka käsittää miehensä pettäneen häntä. Ollin pakinassa
mies ei rakasta, mutta nainen rakastaa – vai miten lie ollut?
Ranskanromanialainen Panait Istrati kertoo Jack London
-tyyppisen kertomuksen omasta vaeltelevasta elämästään.
Kirjassa on kiva kuvitus, jonka on
laatinut Armas J. Pulla.
Lukaisin tämän 309-sivuisen
Lipeäkalan parissa päivässä.
Ihme löytöjä teet divareissa. kuinkahan pitkään sinun nappaamasi Lipeäkala on odottanut ottajaansa? Kuka sen lienee aikoinaan ostanut ja omistanut? Osaisipa kirja kertoa.
VastaaPoistaOn sitä kirjaa ainakin lueskeltu, kelpaisi edellisten lukijain pikku tahrain perusteella vaikka kirjaston hyllyyn!
PoistaOletpa aarteeseen tarttunut! Tuossa jää jo "Kodin kynttilät" toiseksi. Ja mikä kirjailijakaarti! Halénin Wettenhovi-Aspan elämänkertaa lukiessa voi vuoroin itkeä ja nauraa: Egyptin kulttuurin perustajathan ovat suomalaisia...Bergrothia lukee edelleenkin mielellään, varsinkin esseitä, jotka ovat henkeviä. Lampénin matkajutut ovat vieläkin tempaavia. Taidanpa lähteä Lipeäkalojen perään.
VastaaPoistaMinä pidin Wettenhovi-Aspan kirjoitusta silkkana hyvin tehtynä huumorina, kunnes luin wikipediasta hänen työstään ja seuraajistaan. Siinä kirjallisuudessa olisi myös haasteen aineksia. Millaisia mytologioita ihmiset ovatkaan keksineet!
PoistaOli todella hämmästyttävää löytää huumorikirjasta Uuno Kailaan runoja, varsinkin Pyramiidilaulu.