Bohumil Hrabal: Tarjoilin Englannin kuninkaalle

Bohumil Hrabal (1914 – 1997) kirjoitti wikipedian mukaan jo vuonna 1971 julkaistun romaanin Obsluhoval jsem anglického krále. Ilmeisesti valtiovallan sallimana kirja ilmestyi Tšekkoslovakiassa joskus myöhemmin. Vuonna 1991 julkaistiin Hannu Ylilehdon laatima suomennos nimellä Tarjoilin Englannin kuninkaalle.

Tarjoilin Englannin kuninkaalle on minämuodossa kirjoitettu, paikoin ilkikurinen, mutta loppua kohti filosofisemmaksi kääntyvä romaani. Se kertoo lyhytkasvuisen tšekkiläisen tarjoilijan elämäntarinan.

Kirjan alkupuolella tarjoilija on kiinnostunut elämän materiaalisesta puolesta – ennen kaikkea rahasta ja tyylikkäistä vaatteista. Sänkyhommat kiinnostavat myös. Nuorella tarjoilijalla onkin menestystä tavoitteissaan: rahaa ja frakkipukuja kertyy, niin myös eroottisia elämyksiä. Samaan aikaan hänen ammattitaitonsa kasvaa. Hän pääsee töihin arvostettuihin ravintoloihin, joissa saa koulutusta alan ammattilaisilta. Erityisen tärkeäksi opettajaksi muodostuu hotelli Pariisin ilmiömäinen hovimestari Skřivanék, mies joka on tarjoillut Englannin kuninkaalle, kuten hän useampaan kertaan pääsee huomauttamaan.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1930- ja 40-luvuille, joten tšekkien ongelmallinen suhde saksalaisiin nousee vahvasti esille. Kirjassa kuvataan nuorten tšekkiradikaalien hyökkäilyä maassa asuvia saksalaisia kohtaan. Kertoja tutustuu sudeettisaksalaiseen naiseen ja solmii hänen kanssaan läheisen suhteen. Tšekkoslovakian miehitys ja saksalaisten merkilliset meiningit uuden Euroopan rakentamiseksi saavat oman osansa kirjan tapahtumista kuten myös sotaonnen kääntyminen ja siitä seuraavat hankaluudet saksalaisten myötäilijälle.

Kertojan näkemykset elämästä ja sen tarkoituksesta kehittyvät tapahtumien myötä. Loppua kohti materialistinen suhtautuminen elämään saa väistyä uudenlaisen, mietiskelevän asenteen vallatessa mieltä. Kirjan loppupuoli olikin mielenkiintoisinta luettavaa, sitä vastoin kertomukset hankehommista, keikaroinnista ja naimisista tuntuivat lähinnä kertomuksilta. Sodanjälkeisen uuden hallinnon ohjaama kertoja joutuu fyysilliseen työhön syrjäisille seuduille ja tutustuu siellä aluksi ranskalaisen kirjallisuuden professoriin sekä professorin seurassa viihtyvään nuoreen naiseen. Nämä tuttavuudet, samoin kuin entinen työtoveri, hovimestari Zdeněk, osoittavat hänen elämälleen uuden suunnan ja lopulta kertoja löytää itsensä rajaseudulta muistojensa parista:

te idiootit, sinä inha ihmissuku, kavala ja alhainen, hän sanoi ja sätti meitä saadakseen meidät sinne minne halusi, sinne missä huvituksenamme olisi runous, kauniit asiat ja tapahtumat, ja että kauneudella on aina suunta ja ulottuvuus kohti transsendenttista, siis ääretöntä ja ikuista.

Katselin tämän romaanin pohjalta tehdyn, samannimisen, vuonna 2006 valmistuneen elokuvan, jonka ohjasi Jiři Menzel. Koska pidän Menzelin vuonna 1966 ohjaamasta, Hrabalin novelliin perustuvasta elokuvasta Tarkoin vartioidut junat, odotin ehkä vähän liikaa tältä uudelta elokuvalta. Menzel on hajottanut romaanin selkeän aikajärjestyksen ja nuorta ja keski-ikäistä kertojaa esittävät eri näyttelijät. En pidä näistä ratkaisuista, eivätkä mielestäni romaanin pohdiskelevat sävyt välity elokuvasta kovin vakuuttavasti, vaikka loppua kohti tiettyä parannusta asiassa tapahtuukin.

Saan tästä suoritusmerkinnän Seitsemännen taiteen haasteeseen.

Kirjassa on 263 sivua. Luin pääosan siitä eilen sunnuntaina, alkupuolen aikaisemmin.