Hannu Launonen valitsi ja
suomensi valikoiman unkarilaisia novelleja vuosilta 1909 – 1986.
Launonen kirjoitti kirjaan myös Jälkisanan,
jossa hän kertoo lyhyesti Unkarin novellitaiteen kehityksestä
1900-luvulla sekä kuvailee kirjan kunkin novellistin tuotantoa.
Valikoima ilmestyi vuonna 1987 ja sai nimekseen Miljoona
kilometriä Budapestiin.
Ensimmäinen
novelleista on mielestäni kirjan komein. Se on Zsigmond
Móriczin vuonna 1909 julkaistu
novelli Seitsemän kreutseria.
Seitsemän sivun aikana novellissa piirtyy kuva köyhästä maasta.
Äiti opettaa poikansa nauramaan silloinkin kun itkettää, äiti
nauraa, kun kaikki toivo on jo tiessään.
Kirjan
alkupuolen novelleissa kuolema on turhankin tavallinen vierailija.
Ihme kyllä sotien jälkeisissä novelleissa tahti vähän tasoittuu
(tai sitten siihen tottuu!?), ainakin jos kaikki muistelojaksot
jätetään laskuista. Tunnelma novelleissa on usein pessimismin
leimaama. Varsinaisesti vain yhdessä kirjan
kahdestakymmenestäyhdestä novellista ollaan koomisella virityksellä
liikkeellä. Tämä harva poikkeus on István Csurkan
novelli LSD
(vuodelta 1972). Voi tietysti olla, että puheet
maailmanvallankumouksesta eivät
ole tuolloin Unkarissa jaksaneet huvittaa kaikkia ihan siinä määrin
kuin meikäläistä.
Muutaman
novellin sävyä voisin kuvailla toteavaksi. Tähän ryhmään luen
esim. Károlyi Szakonyin
novellin Korallinpunainen Fiat (1977).
Fiat-tarinan yksinäisestä naishenkilöstä tuli mieleeni Christoph
Heinin romaanin Vieras,
ystävä (1982) sankaritar.
Magda Szabó on
novellissaan Kukonlaulun aikaan (1967)
käyttänyt samantapaista näkökulmatekniikkaa kuin
Virginia Woolf joskus
lukemassani teoksessa Aallot
(1931). Tosin siinä missä Woolf kirjoittaa aalloista, puutarhasta
ja auringon kimalluksesta, kertovat Szabón hahmot kesäkeittiöstä,
omenista ja sairaalan katon hohteesta. Szabón novelli kuvaa
uusperheen sisäisiä suhteita.
Omanlaisiaan
lempeitä kerronnallisia sävyjä rankoissa aiheissa edustaa István
Örkény kahdella novellillaan,
jotka sijoittuvat hänelle tyypillisesti sotaan. Ferenc
Sánta on myös saanut mukaan
kaksi novellia. Jumala vaunuissa
(1970) muistuttaa mystistä kansantarinaa maaseudulta, sen sijaan
Vanha mies ja nuori (1959)
jutustelevat työn ohessa kirjoitusajankohtaansa valitettavan hyvin
sopivassa ympäristössä. Lempeän tarinoinnin vastakohtana toimivat
mm. Géza Csáthin hurja
lapsikuvaus Pikku Emma
(1912) ja Miklós Mészölyn surrealistisella
tavalla vertauskuvallinen Varjo (1959).
Tuoreimmat kertojat ovat vankasti eurooppalaisen proosakirjallisuuden
edustajia. Unkarilainen yhteiskunta ei nouse heidän kertomustensa
pääosaan. Géza Bereményin novellissa
Kaulus pystyssä (1983)
tosin luetellaan parin sivun verran Unkarin historiaa koulun seinillä
oleville tauluille ripustettuna. Että minulle jäisi hyvä maku
suuhun, lainaan näytteeksi valoisimman pätkän valikoiman
niminovellista Miljoona kilometriä Budapestiin (1967),
jonka kirjoitti Erzsébet Galgóczi.
Katkelmassa 14-vuotias poika kertoo miksi hän haluaa kouluttautua
rakennuksen apumieheksi:
”Minä haluan
rakentaa äidille talon. Ensin teen ihan pienen, vähitellen
suurennan sitä, rakennan huoneen tai kaksi lisää, verannan,
kylpyhuoneen, vajan ja kaikki. Ja äiti voi istuttaa pihan täyteen
kukkia, ja ystävät tulevat käymään, ja naiset kertovat, miten
kurkut säilötään talveksi.”
Kirjassa on 282
sivua. Luin sen läpi kolmessa päivässä.
Ai että kiehtoo tuo juttusi lopusta löytyvä sitaatti. Haaveita kukkivista kasveista vaalin mielessäni, kunnes pääsen tosi toimiin kevään tullen. Ensin keskitytään lumen luomiseen, kunhan sitä ensin sataa.
VastaaPoistaEsittelemäsi novellit olisivat minullekin kelpo lukukokemuksia.
Kyllä nämä ihan mukavasti lukaisee! Huomaan luoneeni novellien esittelystä eräänlaisen kehyskertomuksen, jossa alussa äiti opettaa poikaansa ja lopussa poika haluaa lahjoittaa äidille sen mitä hän kaipaa.
PoistaTalvi, joka vasta alkoi, on aluksi tarjonnut työtä talon lämmittämisessä. Nyt suurin huoleni on se, miten vaimo kestää nämä pakkaset, kun hän flunssaisena palaa työnsä ääreen. Kiltti ihminen sairastaa loma-ajoillaan.
Mutta tottahan se tästä vielä kevääksi kääntyy!
Tervehtymistoivotukset vaimollesi. Hyvä että pidät talon lämpimänä.
PoistaKiitokset terveisistä! Menevät perille!
PoistaTuntuu siinä hommaa olevan, nytkin oli kotiin palatessa vain 19 astetta sisälämpötila.
Minustakin kuulostaa oikein kiinnostavalta lukupaketilta nämä novellit. Ja hyvin olet tämän lukukokemuksen kehyskertomukseksi solminut :-)
VastaaPoistaLaunonen on toimittanut aikaisemmin myös toisen valikoiman nimeltä Maailma uutena (vuodelta 1973). Senkin saattaa kirjastosta vielä löytää, ellei se ole maailman mukana vanhentunut...
PoistaKehyskertomuksen huomasin vasta kun olin kirjoitukseni julkaissut. Oikeesti novellit ovat kirjassa järjestyksessä julkaisuvuoden mukaan.
Tjooh, laitan mieleen jos tulee sopivasti vastaan...mainituista olen ainakin Örkenyä lukenut, Szabo kuulostaa etäisetsi tutulta mutta ehkä vain sotken...ja Meszölyn yksi kirja odottaakin tuossa hyllyssä, häneen tutustunen lähiaikoina.
VastaaPoistaMinäkin luin joskus niitä Örkenyn Minuuttinovelleja. Szabólta on suomennettu kaksi romaania: Metsäkauris ja Paulan tähden. Meszölyltä on suomennettu romaani Saulus. Valitettavasti Géza Csáthilta ei ole suomennettu paljon mitään, mutta englanniksi on ilmestynyt Opium and Other Stories, sarjassa Writers from the Other Europe. Sarja näyttää sisältävän kovia nimiä kuten mm. Bohumil Hrabal, Milan Kundera, Ludvik Vaculik, Danilo Kis.
Poista