maanantai 11. huhtikuuta 2016

Neuvostoproosaa 2

Esa Adrianin valikoima ja suomentama Neuvostoproosaa 2 esittelee kuusi vuosina 1932 – 1948 kirjoitettua novellia, jotka tyylilajiltaan edustavat neuvostotaiteen pääsuuntausta. Vuonna 1974 ilmestyneen valikoiman alusta löytyy Pertti Karkaman kirjoittama johdanto nimeltä Sosialistisesta realismista. Karkaman kirjoituksessa on hienosti kiteytettynä paljon oleellista tyylilajista ja sen synnystä. Karkama kertoo, ettei sosialistinen realismi pyrkinyt nostamaan esiin sankareita vaan sosiaalisia yksilöitä ja yhteistyön merkitystä:

Sosialistisen realismin heijastelema yhteistunto on ihmisten välistä solidaarisuutta, joka pohjautuu tietoon yhteisistä päämääristä ja optimistiseen uskoon, että nuo päämäärät ovat yhteistyöllä saavutettavissa. Yhteinen tietoisuus on selvästikin sukua kansankulttuurin talkoohenkisyydelle, jonka yhteiskunnallinen kehitys oli peittänyt. Sosialistisen realismin keskeiseksi teemaksi on tullut toveruus.

Käynpähäntä seuraavassa valikoiman novellit läpi lyhyesti:

Aleksandr Tvardovski (1910 – 1971): Kolhoosin puheenjohtajan päiväkirja (1932): Novelli on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, ajankohta maaliskuusta kesäkuuhun 1931. Maatalouskolhoosin johtaja kertoo pääasiassa asennevaikeuksista, joita kolhoosin työnjohtajana joutuu kohtaamaan. Järjestyksen mies pyrkii saattamaan omapäiset ponnistelemaan kolhoosin yhteiseksi hyväksi oman etunsa sijasta.

Nikolai Tihonov (1896 – 1979): Bolsevikki Simon (1932): 1920-luvulle, vuoristoiseen Ossetiaan sijoittuvassa minämuotoisessa kertomuksessa osseetti Simon kertoo siitä miten hänestäkin tuli bolsevikki ja mitä siitä seurasi hänelle itselleen ja koko seutukunnalle. Erityisen huomion saa vuoristojokien valjastaminen sähköntuontantoon, mistä pieni näyte:

Me kaikki teimme työtä ryysyisinä: kivet ja sirpaleet polttivat kaikki vaatteet kuin tulipalossa, eikä kukaan surrut vaatteitaan, ja kaikki pyyhiskelivät hikeä kädenselällä. Ja oli niin meluisaa ja hauskempaa kuin yksissäkään juhlissa. Silloin ei vielä tunnettu iskuriprikaateja, toverit, mutta kaikki me olimme kuin iskuriprikaatin jäseniä.

Andrei Platonov (1899 – 1951): Ihanassa ja raivokkaassa maailmassa (1941): Yllätyksellinen, mielikuvituksekas kertomus veturinkuljettajien toveruudesta. Platonov nousi lukulistallani korkealle.

Aleksei Tolstoi (1882 – 1945): Venäläinen luonne (1942 – 44): Panssarivaununkuljettajan kasvot palavat. Kotilomallaan hän esiintyy ”muina miehinä” vanhempiaan ja tyttöystäväänsä säästääkseen.

Mihail Prišvin (1873 – 1954): Vanha sieni (1945): Kuvaus sienireissusta, mukana metsässä myös punikkitatti.

Emmanuil Kazakevitš (1913 – 1962): Kaksi miestä arolla (1948): Novellin puolivälissä tajusin mitkä elokuvan ainekset tässä olisikaan! Ja Anatoli Efros onkin ohjannut aiheesta neuvostoliittolaisen elokuvan Двое в ѕтепи. Elokuva lienee vuodelta 1962. Novelli on oikein hieno, olisi kiva nähdä elokuvakin.

Lueskelin tätä teosta muutaman päivän. Siinä on 248 sivua. Koska Kazakevitšin novellista on tehty elokuva, osallistun tällä blogeerauksella Seitsemännen taiteen haasteeseenkin.

8 kommenttia:

  1. Kelpo novelleja löytyy siis tästäkin kokoelmasta. Ja pätevä esipuhe. Aikoinaan luin useita Karkaman tutkimusraportteja. Maineikas ja uuttera tutkija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Neuvostoproosaa sisältää jo näitten kahden lukemani osan perusteella erinomaisia kertomuksia!

      Mitä suomalaisia romaaneja tai novellikokoelmia voisin mielestäsi lukea tässä sosialistisen realismin teeman yhteydessä? Minusta jotkut ruotsinsuomalaisten romaanit vaikuttivat jotenkin tyylisuunnan mukaisilta, mutta käsittelivät kai aikaa ennen vallankumousta, jota ei sitten tullutkaan? Esim. Ylitalon ja Matinlompolon romaanit? Mitä sanot? Ja olisivatko Suomen kirjallisuudesta vaikkapa Hannu Salama ja Elvi Sinervo ja ehkä jopa Väinö Linna sosialistisen realismin edustajia? Entäs Hella Wuolijoki? Onko liian yltiöpäisiä ehdotuksia?

      Poista
    2. Juu, ja esipuheet näissä Neuvostoproosassa ja Neuvostolyriikassa on mainioita! Niihin tuppaa minulta menemään ainakin kaksinkertaisesti aikaa itse taideteoksiin verrattuna, sillä esipuheet on ladattu niin täyteen asiaa, että tiivis teksi kannattaa lukea ajatuksella.

      Poista
    3. Tupsahtipa sinulta isoja kymymyksiä, joihin ei ihan äkkiä käykään vastaaminen. Varsinkin pyytämäsi romaani- ja novelliehdotukset vaativat miettimistä. Kerron vastauksia, jos alan muistaa ja löytää opuksistani osviittaa.

      Tässä muuta: Suomalaisesta työläiskirjallisuudesta löytyy tutkimuksia ja niistä myös teosanalyyseja. Kirjasto opastaa, minä on niinkään. Ruotsinsuomalaisten aikoinaan kirjoittama proosa asettuu suurelta osin työläiskirjallisuuden kategoriaan ja samalla yhteiskunnalliseen tai sosiaaliseen realismiin. Se ei ole sosialistista realismia, jonka ideologisena ja kansantajuisena tehtävänä on palvella vallankumousta.

      Väinö Linnan ja muiden mainitsemiesi kirjailijoiden teokset edustavat yhteiskunnallista realismia, samoin ruosuromaaneista Hannu Ylitalon trilogia, Martta Matinlompolon ja myös Antero Pitkäsen tuotanto.

      Jännää seurata, mitä teoksia ilmaantuu lukulistaasi. Luen ja kommentoin, kunhan näkyvää alkaa tulla.

      Poista
    4. Jaaha, tarkoittaneeko tämä sitten sitä, että sosialistisen realismin perusvaatimus on maassa suoritettu vallankumous, jota sitten taiteella taiten tuetaan? Ja yhteiskunnallista realismia on sitten sama homma maassa jossa ei ole vielä sitä vallankumousta sosialismin suuntaan tehty? Ilmankos olen huomannut, että Suomessa jotkut väittävät, ettei heidän taiteensa ollut poliittista - yhteiskunnallista nyt ehkä.

      Toisaalta vaikka esim. lukemassani Ylitalon romaanissa luetaan poliittisia teoksia, kuten Marxia nyt vaikka, niin asioita tutkitaan monelta näkökulmalta eikä loppuratkaisusta voi oikeastaan päätellä suuntaan eikä toiseen vaikka itään päin lopussa lähdetäänkin...

      Kiitokset opastuksestasi! Seuraavaksi on vuorossa runovalikoima ja sitten kaiketi kolmas osa Neuvostoproosasta ja sitten taas runokokoelma. Luen runoa ja proosaa vähän vuorovetona. Tämän kuun lopulla ja toukokuussa olen ajatellut siirtyä vähän toisemmanlaisen kerronnan pariin, vaikka realismiakin on luvassa.

      Poista
    5. Ainahan voi perustella uusia ryhmityksiä. Olet hyvässä vauhdissa. Toisaalta voi kysyä, mihin nimilappuja tarvitaan. Vahvoja, yhteiskuntaa muuttavia teoksia on kirjoitettu, kun aiheita on ilmennyt. Ajattele vaikkapa Kiannon Punaista viivaa.

      Poista
  2. Aika mahdotonta on löytää sosialistista realismia Suomen kirjallisuudesta, kun ei ole, mitä kuvaisi realistisesti. Menisi fantasian puolelle.

    On kokonaan eri asia kirjoittaa sosialismiin myönteisesti suhtautuvaa ja kapitalismikriittistä kirjallisuutta. Sitä kyllä löytyy, mm. nuo mainitsemasi.

    Sos. realismin peruselementtejä ovat positiiviset sankarit, jotka innokkaasti ovat mukana rakentamassa ihannevaltiotaan. Nämä työläiset ja talonpojat kuvataan ihanteellisina sankareina, jotka epäitsekkäästi ja osana kollektiivia toimivat mallikelpoisina kansalaisina yhteisessä projektissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis ilmeisesti hieman eri mieltä tuon johdantona olleen Karkaman kirjoituksen suhteen. Hän kertoo olevansa sitä mieltä, että pelkkää työn sankaruutta kuvaukset eivät edusta. Poimimani näyte eräästä novellista on selkein sankarillista yhteistyötä kuvaava kohta lukemassani teoksessa. Poimin sen, koska siinä sentään oli sitä mitä minäkin odotin teksteistä löytyvän.

      Minusta tämänkin valikoiman novellit kertovat ihmisistä ja elämästä sosialistisessa yhteiskunnassa paljon monipuolisemmin ja vivahteikkaammin - pelkkää sankaruuden kuvausta ne eivät ole. Minusta tuossa pikku katkelmassa kuvatunlainen yhteinen ponnistelu on koko ihmiskunnalla edessä mikäli aavistukset ilmastonmuutoksesta pitävät paikkansa. Huonoin vaihtoehto mahdollisen ilmastokatastrofin edessä olisi "jokainen huolehtikoon itse itsestään".

      Suomalaisen sosialistisen realismin mainitsin juuri siitä syystä, että en näe kovin suurta eroa näitten nyt lukemieni novellien ja kotimaisen yhteiskunnallisen realismin välillä tyylillisesti ja asian käsittelyn kannalta.

      Poista