Puolalainen sähköasentaja Lech Wałęsa
(s. 1943) nousi elokuussa vuonna 1980 lakkojohtajaksi Gdanskin
telakalla. Hänen johdollaan lakkolaiset ajoivat läpi vaatimuksen
vapaitten eli Puolan työväenpuolueesta riippumattomien
ammattiliittojen perustamisesta. Syntyi Solidaarisuus-ammattiliitto,
jonka johtoon Walesa kohosi karismaattisena ja kansanomaisena työväen
puhemiehenä. Walesa-ilmiöstä puhui tuolloin koko maailma. Vuonna
1982 kenraali Jaruzelski julisti Puolaan sotatilan ja otti vallan
käsiinsä. Solidaarisuuden taru tuntui olevan lopussa vaikka vuonna
1983 Walesalle myönnettiinkin Nobelin rauhanpalkinto. Kuten
tunnettua asiat kehittyivät kuitenkin pikkuhiljaa sosialismin
kulissien takana. Asiaa auttoi myös puolalainen paavi Johannes
Paavali II. Vuonna 1989 sosialistinen järjestelmä luhistui ja
vuonna 1990 Lech Walesasta tuli Puolan presidentti. Näitä asioita
en olisi kyllä ihan itse kaikkia muistanut, joten siikalin niitä
lukemani kirjan lisäksi wikipediasta.
Luin Puolassa vuonna 1981 ilmestyneen
ja Suomessa vuonna 1982 suomeksi julkaistun teoksen, joka kantaa
nimeä Lech Walesa (ISBN
951-99364-9-1), copyright Wydawnictwo Morskie Gdansk ja Oy
International Business Service Ltd, Helsinki. Kirjan
toimittajaa ei ole nimetty, kirja koostuu yli kymmenen kirjoittajan
teksteistä, joissa kuvaa Walesasta hahmotellaan puolelta jos
toiselta. Suomentajia kirjalla on yhdeksän. Valokuvia on viideltä
kuvaajalta.
Kirjassa Walesasta kertovat ihmiset,
joista useimmat ovat tunteneet hänet vain vähän aikaa. Walesa
nousi lakkojohtajaksi suuresta tuntemattomuudesta, vaikkakin hänellä
oli ay-taustaa jo kymmenen vuoden ajalta. Aluksi toimittaja Edmund
Szczesiak käy sillä paikkakunnalla, jossa Walesa syntyi, Popowon
kylässä, Lipnon piirikunnassa. Hän tapaa kyläläisiä, jotka
arvelevat, että Walesan perhe on asunut paikkakunnalla vain
lyhyesti, sota-aikaan ja että synnyintalo on jo purettu. Matkalla
seuraavalle paikkakunnalle toimittaja saapuu toiseen kylään, jonka
nimi on myös Popowo. Paljastuu, että tämä onkin se oikea Popowo.
Löytyy Walesan kotitalo, pari naapuria, luokkatoveri.
Hyväkäytöksinen poika on ollut, ei muistu mitään erityisempää
mieleen. Matka jatkuu Lipnon pikkukaupunkiin, jossa Walesa on käynyt
ammattikoulun. Opettajat ovat ihmetelleet, voiko kyseessä olla se
sama Leszek, joka kävi täällä koulua. Päiväkirjasta löytyy
merkintä, jonka mukaan Leszek on saanut huomautuksen lähdettyään
kaupungille paljain päin ja lakki taskussa. Kaupungin johto arvelee
toimittajan tulleen paikalle, koska näyttelijä Pola Negri on
syntynyt kaupungissa, häntä odotetaan vieläkin kaupunkiin
takaisin, sillä häneltä voisi löytyä kipeästi kaivattuja
dollareita jne... Seuraavaksi Walesaa muistelee kirjailija ja
työtoveri telakalta, Boleslaw Fac. Hänen kirjoituksensa on milteipä
vallankumouskiihkoinen. Hän kertoo nuorten lakkolaismiesten
suudelleen sitä trukkia, jonka katolla seisten Walesa piti puheita lakkolaisille.
Sitten saavat kirjassa vuoron historiantutkija, kirjailija,
kirjallisuudentutkija, toinen historiantutkija, arkkitehti ja monet
muut, mm. elokuvaohjaaja Andrzej Wajda, joka kuvaa Walesaa rohkeaksi,
huumorintajuiseksi ja totuudenpuhujaksi. Ääneen pääsevät
kaikenlaiset ihmiset ympäri Puolaa ja erityisesti Gdanskin ja
Gdynian alueelta. Nämä ihmiset ovat lähettäneet Walesalle
kirjeitä, he ovat kertoneet lakkoajan tunnoistaan tutkijoille.
Walesa on heidän puolestapuhujansa, heidän sankarinsa, Puolan
viimeinen toivo. Kirjan lopussa on Walesan haastattelu, jossa hän pääsee puhumaan itse puolestaan.
Millainen kuva Walesasta sitten minulle
muodostui? Lukemani perusteella hän on taitava joukkoliikkeen
johtaja, ovela neuvottelija, joka osaa luovia, hän voi antaa jossain
asiassa periksi, muttei anna tavoitteen karata käsistään.
Puhujakorokkeella hän on kosketuksissa kuulijoihin, pyrkii
tavoittamaan sen mitä he haluavat ja etenemään sen kautta
tavoitteeseensa. Mikä tuo tavoite on? Vapaat ammattiliitot,
puoluekoneiston propagandistisen valehtelun lopettaminen, halu puhua
asioista suoraan ja ymmärrettävällä kielellä. Walesa näyttäytyy
kansanmiehenä, jolla on selkeä näkemys siitä mitä kansa tahtoo
ja kyky edetä tuon tavoitteen suuntaisesti. Hän osaa pelata ja
pelaa joskus kovillakin panoksilla, mutta varoo häviämästä.
Kirjassa kuvataan uskontoaan
harjoittavan katolilaisen Walesan vierailua paavin luona.
Italialainen toimittaja haastatteli Walesaa ja kysyi mitä
kirjallisuutta Walesa on lukenut. Walesa vastasi, ettei ole lukenut
yhtään kirjaa loppuun saakka. Hän puhuu kansan kieltä, koska on
osa kansaa, mutta hän ei väheksy älymystöä.
Mitä Walesa kirjan lopun haastattelussa sanoo yksinkertaisuudesta
ja hyvyydestä?
On palautettava mieliin mitä
merkitsevät rehellisyyden tai totuuden kaltaiset yksinkertaiset
asiat. Meillä on jos millaisia laitteita ja mekanismeja,
tietokoneita sun muita... ja pyrimme niiden avulla voittamaan elämän
viisaudessa. Ajattelemme vain asemaa ja aineellista hyötyä,
kuljemme liian yksisuuntaisesti, meiltä puuttuu tasapaino.
Kirjassa on 208 sivua ja lukaisin sen
neljässä päivässä.
Vieläkin muistan ilolla noita Puolan tapahtumia, vaikka ne osin olivat myös traagisia. Muistan myös kuinka meidän paikalliset polseviikit olivat kauhuissaan "vastavallankumouksesta". Yksi suosikkikirjojani on Kazimierz Brandysin päiväkirjat vuosilta 1978-1981, joissa hän hienosti kuvaa Puolan ilmapiiriä juuri ennen suuria yhteiskunnallisia murroksia.
VastaaPoistaSolidaarisuuden synnyn muistan minäkin, tosin en tiennyt että jo vuonna 1970 oli Gdanskin telakan lakossa kuollut lakkolaisia. Walesa oli jo silloin lakon johtohahmoja. Sotatilan julistamisesta järjestettiin Suomen tv:ssä ylimääräinen uutislähetys, Jarmo Jääskeläinen raportoi ja kotiin palaavia järkyttyneitä suomalaisia haastateltiin lentokentällä, kertoivat mellakoista Ursuksen tehtailla.
PoistaBrandys oli minulle uusi nimi. Ei taida olla suomeksi tuota kirjaa. Jotenkin tuli Walesa-kirjaa lukiessa semmoinen olo, että tuollaiset spontaanit ilmiöt, uudet valtaan nousevat hahmot saattavat ennakoida isompia muutoksia, vaikkeivat ne muutokset heti konkretisoituisikaan.