Puolan kansantasavallassa vaikuttanut
Jerzy Andrzejewski (1909 – 1983) kirjoitti vuonna 1968 puolan
kielellä Pariisissa julkaistun pienoisromaanin Apelacja.
Vuonna 1969 ilmestyi Toivo Toivaksen laatima suomennos nimellä
Vetoomus. Andrzejewskin ehkä tunnetuin teos on romaani Popiół
i diament, vuodelta 1948.
Romaanin pohjalta Andrzej
Wajda ohjasi vuonna 1958
elokuvan, joka suomeksi tunnetaan nimellä Tuhkaa
ja timanttia.
Andrzejewskin
romaani Vetoomus
sijoittuu heti ensimmäisistä sanoista lähtien Veiksel-joen
varrella T:n kaupungissa sijaitsevalle kaupunginsairaalan
psykosomaattiselle
klinikalle. Kyseisessä
hoitolaitoksessa työskennellään siis kirjailijan sanoja
lainatakseni synnynnäisistä
puutteistaan huolimatta harhateille joutuneiden ja nääntyneiden
ihmismielien liian mutkikkaiden polkujen
suoristamiseksi. Kirjailija ei pihtaile sanallisen taitonsa
esittelyssä. Lyhyt kirja pitää sisällään todella paljon
kertomuksia Puolan sodanaikaisesta ja varsinkin sodanjälkeisestä
todellisuudesta joskin paikoin epätodellisuuden sumuverhon läpi
katseltuna. Päähenkilö herra Marian
Konieczny on hoidettavana
klinikalla jo kolmatta kertaa hermoromahdusten ja itkukohtauksien
takia. Hänen ongelmansa tulee lukijalle selville jo kirjan
alkuvaiheessa, myös Konieczny itse on saanut kuulla arvostamansa
tohtorin määritelmän, mihin hän ei usko vaan pikemminkin
todennäköistä on, että häntä tarkkailevat Vastavakoilun
agentit ja salaperäiset
Sähköaivot:
kans.
tri Plebański
on useaan otteeseen ja aina ystävällisesti selittänyt minulle,
että minun sairauteni perustuu luulotautiin, niin että johtuen
heikentyneistä hermoistani minusta vain näyttää siltä, että
Vastavakoilu jäljittää minua, sillä itseasiassa kukaan ei syytä
minua petoksesta eikä pidä minua vieraan vakoilun agenttina, ja
tämä varmastikin tarkastettiin läänin turvallisuuspalvelussa
Romaani
etenee isolta osin Koniecznyn muisteloitten kautta. Hän on saanut
päähänsä kirjoittaa Kansalainen
Ensimmäiselle Sihteerille (Puolan
työväenpuolueen johtajalle) selostuksen elämästään, jotta hänen
kunnioittamansa Kansan-Puolan
johtaja ottaisi
vastavakoilun agentit pois häntä jahtaamasta. Klinikan lääkäri
suostuu tähän ja jopa kannustaa Koniecznyä antamalla hänen
käyttöönsä huoneen, jossa rauhassa kirjoittaa vetoomustaan.
Konieczny
esitetään kouluja käymättömänä, mutta hän käyttää
muisteloissaan hienoa ja täsmällistä kieltä, joskin harhautuu
tavan takaa surkuhupaisalla tavalla kertomaan sivuseikoista ja
niitten kautta vielä sivullisemmista seikoista. Tuohtumuksensakin
Konieczny esittää kanssaihmisiä kunnioittaen. Tarinan myötä
Koniecznyn kova elämä kuoriutuu lukijan eteen. Hän on yrittänyt
parhaansa ja tehnyt koko joukon vääriä valintoja. Mitkä sitten
olisivat Puolassa olleet oikeita valintoja, sitä en tiedä.
Konieczny on tragikoominen hahmo, hänen sairautensa tekee hänestä
todellisuudesta irrallaan elävän olennon, joka näkee kauhut
kaikkialla. Näen hänessä sielun veljeni, kohtalotoverini.
Puola
näyttäytyy yhden ainoan oikean näkemyksen maana, jossa ei ole
luvallista edes epähuomiossa olla tekemisissä yhteiskunnan
vihollisten kanssa. Romaanissa liikutaan osaksi ajassa, jolloin
Puolan antikommunistiset voimat pyrkivät terroritekojen avulla
järkyttämään jaloilleen pyrkivää sosialistista yhteiskuntaa.
Tämän taistelun alkamisestahan Tuhkaa
ja timanttiakin kertoo.
Kirjassa
on vain 135 sivua joten sain sen lukaistua parissa päivässä.
Tämä haasteesi on avannut monenlaisia menneisyyden arkkuja. Puolalaisfilmien suosikkejani ovat Tuhkaa ja timantteja ja Veitsi vedessä. Hienoa ja järkyttävää kerrontaa ja mieleenpainuvia kuvia.
VastaaPoistaTuhkaa ja timanttia minulla on digiboxin kovalevyllä. Toista suosikkiani en ole vielä saanut hankituksi, nimittäin Kieslowskin upeaa tv-sarjaa Dekalog, Kymmenen käskyä. Sarjan ensimmäinen käsky tuli mieleeni Walesan haastattelussa esittämää kommenttia lukiessani. Tykkäsin muuten myös puolalaisesta 70-luvun tv-sarjasta 40-latek, suomeksi Mies nelissäkymmenissä.
Poista