Itäsaksalainen Christa Wolf (1929 –
2011) kirjoitti vuonna 1989 julkaistun romaanin nimeltä
Sommerstück. Oili Suomisen tekemä suomennos ilmestyi
vuonna 1989 nimellä Kesänäytös. Kirjan lopussa Wolf kertoo
kirjoittaneensa ensimmäiset versiot jo vuosina 1982-83 ja
muokanneensa tekstin julkaistavaksi vuonna 1987.
Kesänäytös kertoo hyvin
koulutetuista ihmisistä, jotka alkavat hakeutua maalle asumaan tai
ainakin lomailemaan. Tapahtumat sijoittuvat Mecklenburgissa
sijaitsevaan pieneen kylään, josta käytetään nimeä
Wimmersdorf. En löytänyt kirjasta mitään sellaista, jonka
perusteella olisin pystynyt varmistumaan tapahtuma-ajankohdasta.
Wikipediassa sen arveltiin olevan 1970-lukua. Näin voi ollakin,
sillä eräs hahmoista kertoo olleensa keskitysleirillä ja hän on
sitä ikäluokkaa, että 70-luku sopisi. Eräs kylän vanhus taas
kertoo kokemuksistaan ensimmäisessä maailmansodassa.
Kirjan kerronta kulkee pitkiä aikoja
me-muodossa. Toisinaan käytetään hän-muotoa,
lopuksi kertoja vakiintuu yhdeksi tietyksi henkilöksi, joka
muistelee menneitä, hehkuvia kesiä. Koin kerrontatyylin aika
rassaavaksi ja jonkin verran kikkailevaksi. Maallemuuttajat muodostavat
tiiviin yhteisön, he tuntevat toisensa entuudestaan. Heille uinuva
mecklenburgilainen maalaiskylä merkitsee irtiottoa stressaavasta
arjesta, se on kuin saari irrallaan todellisuudesta. Saattaa olla,
että kirjassa kuvataan todellista yhteisöä, sillä lopussa
erikseen vakuutetaan, ettei kyse ole todellisista henkilöistä eikä
tosista tapahtumista. Minulle, Itä-Saksan oloihin perehtymättömälle
lukijalle välittyy kirjasta lähinnä idyllinen kuvaus
DDR:stä. On totta, että kirjan sivuilla käydyt keskustelut
riveillä ja rivien välissä käsittelevät toisinaan oman
maan oloja, omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuutta ja muita
teemoja, joita voi pitää yhteiskunnallisina. Totta on kuitenkin
myös se, että romaanin nuoret ja keski-ikäiset ihmiset hakeutuvat
rauhaan maaseudulle ja ammentavat siitä rauhasta ja yksinkertaisesta
elämäntyylistä itselleen unohtumattomia kokemuksia. Voidaan
tietysti kysyä, eikö myös matka Roomaan tai Aasian
aurinkorannoille voi tarjota unohtumattoman elämyksen ja ihan
rikkaruohoja kitkemättä? Kyllä voi, mutta jotenkin minulle syntyy
tämän kirjan kuvauksesta se vaikutelma, että nämä kaupunkilaiset
ovat Mecklenburgin ruokokattoisissa taloissaan, niitä kunnostaessaan
ja koristaessaan ja puutarhojaan hoitaessaan saaneet toteuttaa
itsessään jotakin syvempää kuin on toisten maalauksien
katseleminen tai auringonotto pehmeällä sannikolla.
Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti
sitä, miten maalaiskylien ja pikkukaupunkien väki hävittää
vanhoja tavaroita, jotka ovat olleet sukupolvien ajan taloissa. He
näkevät ne vain vanhan maailman jäänteinä ja hankkivat
mieluummin uusia esineitä tilalle. Tämän ovat haistaneet
Länsi-Saksasta saapuvat keräilijät, jotka ostavat vanhaa tavaraa
hyvällä hinnalla länteen vietäväksi. Myös kaupungista maalle
muuttaneet itäsaksalaiset ymmärtävät vanhojen tavaroitten
kauneuden ja alkavat kerätä niitä kotiensa koristukseksi.
Livautan tähän näytteen tekstistä:
Takaisin luontoon – eikö se ollutkin
vallankumousta edeltäneen ajan tunnuslause? Mutta mitä nyt
siis merkitsee se, että kerran muutokseen sitoutuneet ihmiset noin
vain muina miehinä muuttivatkin maalle? Olivatko he antautuneet?
Kirjassa on 209 sivua. Lueskelin sitä
hitaasti nelisen päivää.
Christa Wolf on edelleenkin lukulistallani. Mnista hänen kirjoistaan en ole kuullutkaan, kuten tästä Kesänäytöksestä. Toivon saavani luetuksi Kassandran haasteeseesi ja ehkä toisena ohuen kirjan Häiriötapaus : Erään päivän uutisia.
VastaaPoistaIlmeisesti tuota Kassandraa pidetään Wolfin tärkeimpiin teoksiin kuuluvana. Kesänäytös sopi ihan jännällä tavalla tähän haasteeseen, mutta kerronnan konstailevuuden takia en ihan älyttömästi siitä pitänyt. Ehkä Wolf halusi sumealla tyylillään peitellä kertomusta todellisten ihmisten todellisesta elämästä?
Poista