tiistai 8. marraskuuta 2016

Leningrad – Ost-Berlin -haasteen tilastollinen tutkimusparodia

Sitaatti Oleg Kuvajevin romaanista Pakenemisen säännöt:

Hän ymmärsi mahdollisesti historiallisessa tiedekunnassa, että historiaa kirjoitetaan juonikkaasti ja omituisella tavalla, että se virtaa niissä uomissa, jotka objektiiviset lait ovat sille sanelleet, mutta ne uomat ovat väljät ja niiden sisäpuolella historia heittelehtii hurjana, omituisena jokena ja heittää jatkuvasti särkille persoonallisuuksia, elämäntapoja, aikakausia ja kokonaisia valtioita.


Pienimuotoisen tutkimusprojektini tarkoituksena oli perehtyä entisen itäblokin alueen ihmisten jokapäiväiseen elämään pääasiassa kaunokirjallisuudesta löytyvien aikalaiskuvausten kautta. Toteutin tutkimustani hakemalla kirjastojen tietokannoista ja muista nettiavaruuden tietolähteistä tietoa olemassa olevista, suomennetuista entisten sosialistimaitten sosialismin aikaisia oloja käsittelevästä tai ainakin kyseiseen aikaan sosialistimaissa julkaistusta tai kirjoitetusta kirjallisuudesta. Löydettyä aineistoa, siis kirjoja lukemalla koetin muodostaa kuvan ihmisten tunnoista sosialistisen arkipäivän keskellä. Onnistuin tavoitteessani jokseenkin yhtä hyvin kuin šašlikkitarpeitten hankinnassa suomalaisesta keskivertolähikaupasta.

Pyrin valitsemaan mahdollisimman lyhyitä kirjoja, sillä olen hidas lukija ja sitä paitsi lyhyitä lukemalla tarjoutuu tilaisuus lukea monien kirjoittajien näkemyksiä monista maista ja monenlaisista oloista. Sosialistinen maailmanjärjestelmä koostui jo Euroopan osalta (koko Neuvostoliitto mukaan lukien) yli 400:n miljoonan ihmisen väestömassasta. Lukemissani teksteissä liikuttiin maantieteellisesti itäisestä Saksasta Tšuktšien niemimaalle tai Sahalinin saarelle ja tundravyöhykkeeltä Tadžikistaniin, Tbilisiin ja eteläiseen Albaniaan. Matka Leningradin ja Berliinin välillä on tässä katsannossa kuin matka paikallisjunalla datshalle ja minun tekemäni vähäiset kirjalliset matkat vain pysäkinväli trollikassa.

Kaikkein tunnetuin kirjallisuus rajautui pois, koska ne on niin paksuja opuksia, ettei jaksa käsissä pidellä. Toinen ulosrajautunut alue olivat vankileirikertomukset ja muu vainokirjallisuus paria poikkeusta lukuunottamatta. Halusin lukea tavallisen sosialistimaan kansalaisen elämästä ja kyllä siihen tilaisuus tarjoutuikin. Keskivertososialisti osoittautui melko tutunoloiseksi henkilöksi. Poikkeamat suomalaiseen verrattuna vaikuttaisivat minusta väkisin väännellyltä jälkiviisaudelta. Monet sosialistimaitten kirjailijat ovat käyttäneet kovin nykytyyppistä sarkastista sanailua, joka toimii kuin vitsikkäinä vitsansivalluksina omille kintuille.

Mutta huomaan ryhtyväni tulkitsemaan todistusaineistoa ennen sen varsinaista kategorisointia ja analysointia. Tarkoitukseni on suoltaa vakavasti otettavaa tekstiä lukukokemusteni herättämistä ajatuksista vasta seuraavassa kirjoituksessani. Nyt siirrän puheenvuoron tilastotieteen osa-alueelle.

AINEISTO

Aineiston karsinta

Luin reilut seitsemänkymmentä kirjaa, mutta en viitsi nyt tähän tutkimukseen ihan kaikkea ängetä. Otin laskennalliseen tarkasteluuni mukaan 64 teosta mutu-meiningillä ja vähän osastoinninkin perusteella.

Aineiston jako osastoihin

Jaoin tarkasteltavan aineiston kuuteentoista osastoon. Kuhunkin osastoon valitsin neljä (4) kirjaa. Jako muodostui seuraavaksi:

1. Neuvostoliitto 1917 – 1953
Neuvostolyriikkaa 2, Neuvostolyriikkaa 3, Neuvostoproosaa 2, Andrei Platonov: Sydän paikallaan
2. Neuvostoliitto 1954 – 1970
Jevgeni Jevtušenko: Kyllä ja ei, Ilja Erenburg: Suojasää, Boris Vasiljev: Ja ilta oli rauhaisa, Valentin Rasputin: Marian rahat
3. Neuvostoliitto 1971 – 1991
Oleg Kuvajev: Pakenemisen säännöt, Vasili Šukšin: Punainen heisipuu, Arkadi ja Boris Strugatski: Stalker, Jaakko Rugojev: Maan huolia
4. Muu Neuvostoliitto
Neuvostoproosaa 3, Kamelinsilmä, Kiittämätön ja muita gruusialaisia novelleja, Tšingiz Aitmatov: Valkoinen laiva
5. Viro
Uusien siipien kasvaminen, Debora Vaarandi: Tuulen valossa, Jaan Kross: Silmien avaamisen aika, Mats Traat: Viisi tanssia
6. Baltia
Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja, Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja, Suomenlahden takaa – Viron uutta proosaa, Alberts Bels: Häkki
7. Puola
Stanislaw Lem: Futurologinen kongressi, Jerzy Andrzejewski: Vetoomus, Lech Walesa, Kieślowski on Kieślowski
8. Itä-Saksa
Ulrich Plenzdorf: Nuoren W:n uudet kärsimykset, Christoph Hein: Vieras ystävä, Christa Wolf: Kesänäytös, Reiner Kunze: Nuo ihmeelliset vuodet
9. Tsekkoslovakia
Bohumil Hrabal: Liian meluista yksinäisyys, Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille, Tarjoilin Englannin kuninkaalle, Josef Škvorecký: Luutnantti Borůvkan murheet
10. Unkari ja Romania
Miljoona km Budapestistä, Puulta puulle, Zaharia Stancu: Miten sinua rakastinkaan, Ákos Kértesz: Kunnon ihminen
11. Balkan
Helakukkula, Ismail Kadare: Kivisen kaupungin kronikka, Branimir Šćepanović: Suu täynnä multaa, Jordan Raditškov: Vuoret tulivat lähelle
12. Suomi
Oili Tanninen: Samovaari – elämää Moskovassa, Pentti Saarikoski: Aika Prahassa, Juho Mäkelä: Näin naapurimaata, Jörn Donner: Berliini – arkea ja uhkaa
13. Muisteloita, esseitä ja morfiinia
Dmitri Šostakovitšin muistelmat, Valeri Harlamov: Maalintekijänä numero 17, Jaan Kaplinski: Olemisen avara hiljaisuus, Mihail Bulgakov: Morfiini ja muista kertomuksia
14. Sosialismin lanu
Vera Panova: Serjoža, Klára Jarunková: Vaitelias veli, Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva, Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
15. Muu maailma ja sosialismi
Vihreä lisko, Kello 0, Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta, John Steinbeck: Matkalla Neuvostoliitossa
16. Toisinajattelijat
Neuvostoproosaa 1, Sukukansojen novelleja, Bertolt Brecht: Galilein elämä, Osip Mandelstam: Ajan kohina

Aineiston pisteytys

Aineisto on pisteytetty neljäntoista sanaparin avulla. Sanaparit eivät aina ole toistensa vastakohtia, kuten eivät itä ja länsikään joka asiassa ole napit vastakkain. Mikäli vaikutelmani kirjasta on lähinnä ensin mainittua sanaa, olen antanut kirjalle yhden (1) pisteen. Mikäli kirjaa kuvaa lähinnä toiseksi mainittu sana, olen antanut sille viisi (5) pistettä. Mikäli vaikutelma pysähtyy sille välille tai jonnekin muuanne, kirja on saanut kolme (3) pistettä. Joskus olen antanut myös neljää (4) tai kahta (2) pistettä, mutta mitäpä siitä.

Sanaparit, joitten perusteella olen eritellyt kirjan subjektiivisen arvioni mukaan kuvastamia aiheita, tunnelmia tai kerrontaa:

rakkauskertomus – vihoittelu
toiveikas – alistunut
uskottava – uskotteleva
edistyksellinen – perinteinen
arkinen – jännittävä
asiallinen – humoristinen
juonikas – ennalta-arvattava
yhteiskunnallinen – propagandavapaa
eläväinen – kuolevainen
kehtuuttava – sujuva
tiukkamoraalinen – jarruttelematon
yhteisöllinen – yksilökeskeinen
kriittinen – maailmoita syleilevä
maalainen – kaupunkilainen

Kuten lukija huomaa olen tarkoituksellisesti sekoittanut sanaparien ennalta arvattavan järjestyksen ennalta-arvattavuuden ehkäisemiseksi. Sillä voisinhan pisteyttää kirjat haluamaani tulosta tukevalla tavalla, mikäli en tällä lailla olisi pakkaa tietoisesti sekoittanut!

Aineiston pisteytys on käytännön tasolla toimitettu syöttämällä osastoittain niin kirjan nimet kuin pisteetkin taulukkolaskentaohjelman märehdittäväksi. Eikä se kauaa niistä leivokaan näyttäviä esityksiä, kun vain jotain komentoja ohjelmalle antaa. Pisteytystä voi käydä tarkastelemassa seuraavasta linkistä (jos sen saa toimimaan):

Pisteytetyn aineiston analysointi osastoittain

Osastoittaisen analysoinnin helpottamiseksi olen antanut taulukkolaskentaohjelmalle käskyn laskea keskiarvon osaston kirjojen saamista yhteispisteistä. Laskennallisessa tutkimuksessa esille nousevista huomioistani merkittävin (ja samalla ainoa) onkin, että kunkin osaston pistemäärien keskiarvoksi muodostui 42. Ainakin kokonaisluvuksi pyöristettynä. Ajattelin, että se olisi selkeämpää? Kokonaisluvuista on aina helpompi jutella kuin tarkoista ja täsmällisistä desimaaliluvuista. Varsinkin loppuillasta. Sitä paitsi kysehän on kirjallisuudesta eikä mistään atomitieteestä. Tosin olen kuullut, että atomeissakin saattaa olla monenlaista osatekijää, eivätkä atomipainotkaan aina pysyne painoindeksin puitteissa?

Keskiarvon lisäksi en ole erityisemmin ruvennut tähän tutkimukseen notkeampaa matematiikkaa soveltamaan. Niinpä aineiston sini, cosini ja cotangentti jäävät nyt tarkastelematta. Tangentti on mukana vain siltä osin, missä määrin tutkimukseni tangeeraa itse aiheen kanssa.

Lukemani sosialistimaitten sosialismin aikaisen kirjallisuuden itseisarvoksi muodostuu siis 42. Vai olikohan se 39? Pitää vielä tarkastaa nämä luvut. Yhteenlaskun vaihdantalaki voi bilateraalialueella toisinaan tehdä tepposensa. Siinä menee silloin viisaskin vipuun. On hankkivinaan brent-laadun raakaöljyä ja saakin itäsaksalaisia käsipyyhkeitä.

Muu analysointi

Ei muuta analysoitavaa. Siis lukemieni kirjojen osalta. Lieneeköhän muuten?

4 kommenttia:

  1. Se että joka kategoria tuottaa suunnilleen saman keskiarvon viitannee kai siihen että pisteytysluokittelut ovat jakautuneet tasaisesti, yhteenlaskettuina suuret pisteet eivät itsessään kerro mitään sen enempää kuin pienetkään. Ihan siis pätevä otanta :)

    Yksittäisissä kategorioissa voisi tietysti katsoa mitä käytettiin paljon ja mitä vähän, kiinnitin huomiota että yhtään propagandavapaa-5-arvoa ei annettu, kertooko tämä käsitellyistä kirjoista vai lukijasta?

    Katselin myös yksittäisten kirjojen pistejakaumia, osassa kirjoista tulee paljon keskipisteitä ja vähän äärimmäisyyksiä (esim Suojasää, Pakenemisen säännöt, Kamelinsilmä, Tuulen valossa), osassa taas molemmat laidat ovat voimakkaasti edistettuina (Silmien avaamisen aika, Viisi tanssia, Futurologinen kongressi, Vetoomus, Nuo ihmeelliset vuodet, Kunnon ihminen, Galilein elämä...)
    Kertovatko nuo laadusta jotain: ainakin näyttäisi että neuvostokirjallisuuden kategoriat olisivat enemmän keskihakuisia ja ääriarvoja paljon saavat kirjat sitten esim. Virosta, Baltiasta ja muualta...

    (datakäsittelyä on jonkin verran tullut tehtyä :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi varmaan pitänyt kysyä sinulta spss-vinkkejä. Saattaa olla, että helmitauluni rajoitin ei kaikilta osin toiminut riittävän letkeästi.

      Propagandavapaitten kirjojen puuttumista en ollut itse huomannutkaan. Tällaisessa vertailussa täytyy tietysti ottaa huomioon myös se mihin verrataan. Kun "propagandavapaan" vastaparina on "yhteiskunnallinen", täytyisi kirjan olla melko vahvasti yksilökeskeinen ja rajoittua vain sanotaanko vaikka ihmisen minuuden ongelmiin tahi vastaaviin, jotta se olisi täysin vailla yhteiskunnallista kytköstä. Alunperin minulla oli "yhteiskunnallisen" tilalla "poliittinen". Vaihdoin sen yhteiskunnalliseen, kun arvelin "poliittisen" olevan liian tarkkarajainen. Ehkä olisi pitänyt muuttaa myös "propagandavapaa" joksikin muuksi? Taisin vain tykätä liiaksi siitä ilmaisusta.

      Yksittäisten kirjojen laitapuolen merkintöjen määrän suhteen olet oikeilla jäljillä. Näin laitapuolen miehenä laitapuolen merkintöjä saaneet teokset ovat varmaankin osoittautuneet kiinnostaviksi. Tosin täytyy myöntää, että tein pisteytystä eri päivinä ja vireystilani on saattanut vaikuttaa asiaan.

      Itse huomasin scrollatessani noita taulukkoja, että niihin ilmaantuu paikka paikoin samoille seutuville sellainen kierreporrasrakenne. Ehkä olen löytänyt sosialistisen kirjallisuuden dna:n?!

      Poista
    2. Voipi hyvin olla että jos kävisi laskemaan frekvenssejä niin sieltä jotain dna:ta alkaisi löytyä :) Ja jos lukisi enemmän ja näin tuottaisi enemmän dataa, niin saisi ehkä näkyviin myös ajan ja paikan vaikutuksia, millaista kirjoitettiin Virossa 70-luvulla ja millaista Romaniassa 50-luvulla...

      Kun mietin omia lukemiani niin Vaitelias veli oli ehkä lähimpänä, kun sen painotus oli kuitenkin enemmän luonnossa, perheessä ja itsessä ja varsinainen "yhteiskunta" oli kaukana...tai ehkä nuo pari ennen haastetta lukemaani runokokoelmaa, Seifert tai myöhempi Valek...

      Poista
    3. Runoissa olisi ehkä mahdollista päästä vapaaksi yhteiskunnasta. Vaan voisikohan sittenkään päästä kokonansa? Ahmatovan kauniissa rakkausrunossakin "Aurinko oli kuin kaupunkiin ilmaantunut kapinallinen..."

      Poista