Suomessa asuva suomeksikin kirjoittava
slovakialaiskirjailija Alexandra Salmela (s. 1980) kirjoitti ja
slovakialainen Martina Matlovičová
(s. 1975) kuvitti vuonna
2013 julkaistun satukirjan nimeltä Kirahviäiti
ja muita hölmöjä aikuisia.
Kirja julkaistiin samaan aikaan Slovakiassa ja Suomessa, näin luin
Teos-kustantamon
sivuilta.
Kirahviäiti
toimii todellakin vahvasti sekä satujen että niitten kuvitusten
kautta. Sadut ovat keskenään jokseenkin samanpituisia, kahden
aukeaman kertomuksia, kirjasinkoko on aika reilu. Kuvat vievät
sivualasta keskimäärin noin kolmanneksen. Kuvitus on monin paikoin
kollaasia, joka koostuu tarinan tapahtumia kuvaavista lapsenomaisesti
tai vähintääkin satukirjamaisesti tyylitellyistä piirroksista
sekä niitä merkillisellä tavalla täydentävistä mainoksista,
ilmoituksista, huomautuksista, postimerkeistä ja -leimoista,
kartoista, tuoteselosteista ynnä oppikirjoista ja muista kirjoista
saksituista katkelmista, joitten tekstien kieli voi olla suomea,
slovakkia, venäjää, saksaa, englantia ym. Toisinaan saksitut
leikkeet vaikuttavat liittyvän olennaisesti tarinaan, useimmiten
eivät.
Satujen
asenne on kursailematon, asiat hoituvat sadun logiikalla. Lapsen
elämän rankkoja ja jännittäviä eteensattumia ratkotaan
reippaalla meiningillä, jossa tähtäimenä on mukavat olot
kotipesän lämpimässä tai yhteinen leikki. Aikuiset saattavat
joskus olla vähän hölmöjä, mutta kuitenkin aikuinen tarjoaa
lapselle turvan ja aikuisenkin lapsi saattaa herätellä leikkiin
mukaan kuten lopulta käy sadussa Leijasynttärit,
josta pieni katkelma:
Sami
päästi leijan ulos, mutta piti lujasti köydestä, jottei se
karkaisi tuulen kanssa. Leija lenteli ylös alas sukellellen
silmukoita.
”Hyppääpäs
kyytiin”, se houkutteli.
Sami
tarttui sen häntään ja leija nousi kaupungin ylle. He leijailivat
tv-tornin ympärillä, kirivät sorsaparven kiinni ja heiluttivat
Boeing 737:n matkustajille.
Tykkäsin
ensimmäisestä ja viimeisestä sadusta, joissa seikkailivat samat
lapset ja heidän äitinsä. Musiikillista nautintoa myös aikuiseen
makuun tarjosi satu Nina ja
Simone, jossa pianon
sisältä ilmestyy musta tyttö. Raisuhko luovuus on kyllä kukassaan
näissä Salmelan saduissa. Vaikea sanoa miten ne kulloinkin mahtavat
toimia unisatuina. Lyhyydestään huolimatta sadut sisältävät
lämpimiä, oivaltavia ajatuksia.
Kirjassa
on 91 sivua, lukaisin sen tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti