Rosa Liksom (s. 1958) kirjoitti vuonna
2002 julkaistun romaanin Reitari. Takakannen luonnehdinnan
mukaan tyylilajina on fantastinen karnevalismi.
Reitari on romaani Kittilän
Särestössä asuneesta kuvataiteilija Reidar Särestöniemestä
(1925 – 1981). Vaikka kirjan tapahtumat ovatkin sepitteellisiä, on
niillä todellisuuspohjansa, mistä Liksom esittää kirjan
alkusivuilla kiitoksensa erityisesti Brita Polttilalle, joka
tunsi Reidar Särestöniemen ja on kirjoittanut hänestä.
Kirjailija Liksom käy läpi Reidarin
elämäntarinaa siitä saakka, kun Reidarin äiti saapuu Särestöön
asuttuaan sitä ennen Ruijan rannoilla. Kirja etenee lyhyitten
lukujen kautta, näkökulma eli kertojan ääni vaihtelee. Osa
kertojista on nimettyjä henkilöitä, eräs merkittävä kertoja on
nimetty Kulkujätkäksi. Myös Reidar itse pääsee kertomaan
näkemyksensä. Pääasiallinen tapahtumapaikka on Särestö,
Reidarin ja hänen vanhempiensa koti Kittilässä, Ounasjokivarressa.
Joellakin on oma osuutensa tapahtumissa, ilmeisesti se merkitsi
paljon myös Särestöniemelle taiteilijana.
Kirjan kerronta on murteellista,
rempseätä ja kainostelematonta. Tämä tyyli upposi minuun ihan
nikottelemati. Särestöniemen maalaukset ovat minusta tosi
voimakkaita, niissä on metsän henki kutsuvasti läsnä. Liksomin
rapsakka, humoristinen tyyli sopii oikein mainiosti kuvaamaan
maalaispojan nousua juhlituksi taiteilijaksi ja maailmankiertäjäksi.
Se ilmentää omalla tavallaan myös Särestöniemen maalausten
kursailematonta ilmaisua.
Nyt sanoinkin oikeastaan kaiken mitä
haluan sanoa. Laitan tähän loppuun vielä pienen katkelman
tekstistä. Särestöniemi nautti taideopetusta Leningradissa saaden
siellä ateljeetoverikseen mongolitaiteilijan, joka piirsi hienoja
hevosia. Taiteilijat ystävystyivät ja tutustuivat taiteeseen
yhdessä myös ateljeen ulkopuolella, kuten katkelmasta käy ilmi:
Käymä joka päivä Antrei Ruplevin
museossa pyhiinvaelluksela ja kerran viikossa Eremitaassin
Ulko-Monkoolian osastolla. Vahtaama mestareitten töitä suu vahessa,
juoma tsajua ja hehkuma punasina ko kekähleet nuotiossa. Mie löyvän
oman itteni ja lapselisen tekniikan. Sen justhiinsa joka on minua
itteäni. Makeat färit ja rönsyt. Naivit vikuurit ja voimakhaat
viilot. Olen niin nostheessa, että meinaan haljeta siihen paikkaan.
Kirjassa on 157 sivua, lukaisin sen
päivän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti