Saila Susiluoto: Siivekkäät ja Hännäkkäät

Saila Susiluoto (s. 1971) kirjoitti vuonna 2001 julkaistun runollisen teoksen nimeltä Siivekkäät ja Hännäkkäät. Se kahahti haaviini kierrätyksestä ja lukaisin sen, koska kirjablogeissa puhutaan rakkausrunoista ja ajattelin, että katsotaan nyt olisiko mahdollista selvittää, onko tämä kirja kertomus rakkaudesta vai kuiskaako joku televisionäärisesti: ”Ei, vaan sodasta.”

Luin kirjan, jonka nimiösivulla ymmärtäväisesti kerrotaan sen sisältävän proosarunoja. Ajattelen niin, että rakkaus parisuhteessa on monen mielestä aluksi runollista ja se sittemmin muuttuu proosalliseksi ja ikuisuuden loppupuolella sitten taas runolliseksi. Jo yksin tästä päättelin kirjan kertovan rakkaudesta. Tai ainakin parisuhteesta. Käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta on varmasti aina ollut ja tulee aina olemaan häilyvä, ihmisillä on siitä varmaan kullakin oma mielipiteensä, saattaapa olla useampiakin tilanteesta riippuen.

Koska kyseessä on lukijan mielikuvitusta siivittävä proosarunoteos, voi lukija kokea kirjan aiheen omasta taustastaan käsin monella tapaa. Niinpä tarkastelin kirjaa siltä kannalta olisiko sen sanaston perusteella pääteltävissä jotakin siitä, mistä kirjassa oikeastaan on kysymys. Tutkimuksessani käytin kynää ja paperilappuja, joille kirjoitin kunkin tutkimani sanan sen esiintyessä tekstissä. Valitsemani sanat eri muodoissaan olivat: rakkaus, sota ja häntä. Kun kirjan nimessä esiintyy Siivekkäät, olisi sekin luonnollisesti kuulunut mukaan tutkittavien joukkoon. Kirjassa kuitenkin käytetään siipi-sanan lisäksi useita siihen viittaavia sanoja, kuten lintu, lentäminen, kolibri ja olikohan perhonenkin, joten helpotin tehtävääni jättämällä siivet pois. Kaikki kolme valitsemaani sanaa esiintyvät kirjassa eri muodoissaan ja johdannaisineen suunnilleen yhtä usein, melkein 20 kertaa. Niitä yleisemmin esiintyy sana satu, joka on mukana useimpien runojen nimessä. Satu on kuitenkin mukana lähinnä sanojen runo tai laulu asemesta kuvastamassa kirjan satuviittauksia. Sota on mukana enimmäkseen muodossa soturi. Tutkimukseni perusteella ei voida vetää ihmeempiä johtopäätöksiä sen suhteen kertooko kirja rakkaudesta, sodasta vai hännästä. On siis täysin mahdollista, että joku supattaa sen kertovan parisuhteessa tapahtuvasta kehittymisestä, johon sisältyy sekä runollisia että proosallisia vaiheita.

Tykkäsin siitä, että runoilija on jakanut tekstit melko sinnikkäästi jokseenkin samanmittaisiin runoihin. Kukin runo muodostaa oman pienen tarinansa, joskin tarinat jatkuvat varsinkin runosarjojen eri runoissa ja loppua kohden eräänlaisena koosteena pulpahtelee pintaan monien aikaisempien runojen teemoja. Rakenne on siis hallittu, vaikka runojen tunnot singahtelevat väliin vallan vimmaisesti. Näytteeksi katkelma runosarjasta Siivekkäät ja Hännäkkäät:

Nainen tapasi miehen vuosien kuluttua. Naiselle oli kasvanut häntä

ja kultaiset kulmahampaat, miehestä tullut viisas Soturi. Yhäkö,

kysyi Soturi, pompit portailta? Yhäkö joku laittaa sinulle ruokaa,

syöt kaiken? Yhäkö olet kevyt kantaa ja painava? Mutta nainen ei

vastannut, hän itki kadonneita kenkiä, ihmisiä jotka jäivät kesken,

pääskynpesiä, jotka jäivät tyhjiin asuntoihin. Yhäkö, hymähti Soturi.

Tämän kirjan sain luetuksi päivässä. Kirjassa on 61 sivua.