Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia

Elina Tuomi (s. 1987) kirjoitti ja kuvitti vuonna 2018 julkaistun teoksen Itsenäisiä naisia: 70 suomalaista esikuvaa. Kirjassa esitellään seitsemänkymmentä jollain tavoin tunnettua suomalaista naisimmeistä siten, että jokaisesta itsenäisestä naisesta on aukeaman vasemmalla sivulla kuva ja oikealla sivulla tekstimuotoinen kuvaus hänen elämästään ja saavutuksistaan. Kirjoittaja tuntuu painottavan, että ollakseen todella itsenäinen vaikuttaja ihmisen ei tule antaa toisten kärkkäittenkään mielipiteitten painostaa muuttamaan omaa mielipidettä vaan ihmisen tulee kulkea itse valitsemaansa reittiä. (Kaupunkien katuja kulkiessa huomaa miten paljon tällaisia itsenäisiä vaikuttajia tuleekaan vastaan, eivät ole huomaavinaankaan, että muitakin on kadulla kävelemässä.)

Tuomi on siis itse kuvittanut kirjan. Henkilöistä on piirretty sivun kokoiset, kauniit, värikkäät kuvat, jotka luovat pirteän vaikutelman. Tekstisivutkin on sävytetty nätisti. Henkilöitten tekstikuvauksissa korostuvat itsenäisyyden lisäksi tasa-arvo, oman alansa pioneerityö ja ensimmäisenä naisena tiettyyn virkaan valituksi tuleminen (kirjassa puhutaan lasikaton rikkomisesta), koulutuksen merkitys sekä varsinkin nykymaailman naisia kuvattaessa monikulttuurisuus ja erilaiset seksuaaliset kipuilut.

Kirjassa kuvattavat naiset on järjestetty syntymävuoden mukaiseen järjestykseen siten, että nuorimmat ovat alussa. Niinpä alkupuolen naisissa on paljon sellaisia, joista en juurikaan ollut kuullut aikaisemmin. Toki sellaisia naisia on myös loppupuolella kirjaa. Monesti tuli mieleen, että eipäs ole tuossa Li Andersson tai Kaisa Mäkäräinen, mutta kirjailija kertookin joutuneensa karsimaan ainakin kahdensadan naisen joukosta nämä seitsemänkymmentä. Selvästikin kirjaan on pyritty valitsemaan naisia, jotka ovat lähteneet maailmalle Suomen joka kolkalta. Siilinjärvikin mainitaan pari kertaa, joskin kumpikaan kuvattava ei ole alunperin siilinjärveläinen.

Väkisin tuli mieleeni, että ovathan nämä valinnat tavallaan poliittisia, siis kuvastavat sitä, millaiseksi kirjailija tahtoisi Suomen kehittyvän? Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielellinen vähemmistö ruotsinkielisten jälkeen. Yhtään venäläislähtöistä suomalaista ei kirjassa kuitenkaan ole mukana, olisi vaikka Alina Tomnikov mahtunut joukkoon? Kun on kaksi nigerialaislähtöistä ja kaksi somalialaislähtöistä. Eikä ole bosnialaisiakaan mukana, saati irakilaisia. Jonkinlainen provosoinnin vaikutelma siinä syntyy. Tai onhan kirjassa tosiaan kaksikin Venäjältä muuttanutta suomalaista: Larin Paraske ja Edith Södergran.

Maria Jotunin kohdalta löysin seuraavan toteamuksen:

...feminismi tarkoittaa väärinymmärryksistä huolimatta nimenomaan tasa-arvoa kaikille.

Niinpä tunnustaakin erikoiselta, että kirjassa järjestelmällisesti vältetään mainitsemasta kuvattavan naisen aviopuolison tai isän tai veljen etunimeä (sukunimihän on yleensä sama). Puhuttaessa Sophie Mannerheimin perustamasta Lastenlinnasta todetaan:

Myöhemmin talon toiminta siirtyi hänen veljensä vuonna 1920 perustaman Mannerheimin Lastensuojeluliiton alaisuuteen.

Noin vuosi sitten luin Helmi Krohnin kirjoittaman teoksen Suomen suuria miehiä. Tuolloin haikailin teosta Suomen suurista naisista. Nyt sentapainenkin on sitten luettu. Sivuja on 155, aikaa kului kaksi päivää.