Anja Vammelvuo: Kukkia sylissäni

Anja Vammelvuo (1921 – 1988) kirjoitti runoja ja proosaa. Luin hänen tuotannostaan taannoin pyyteettömänä lahjana saamani runokokoelman Kukkia sylissäni, joka julkaistiin vuonna 1954.

Kukkia sylissäni koostuu lyhyestä alkurunosta nimeltä Kirjoittamisesta ja seitsemästä yhden tai useamman runon osiosta. Alkuruno korostaa, ettei runoilija kirjoita tässä vain taidetta taiteen vuoksi vaan tavoitteena on tuottaa kauneutta, joka liikkuu, ei siis merkityksettömiä korulauseita. Nykyään sanottaisiin kai, että näillä runoilla on agenda.

Takakansitekstissä tämä agenda määritellään ihmisen ja ihmisyyden asiaksi. Takakannessa siteerattu runo on peräisin runosarjasta Meidän ihmisemme, jossa runoilija kohoaa peräti brechtiläiseen tavoitteellisuuteen kirjoittaessaan miten vaikeimpana aikana yhden miehen oltava on joukko. Joukkojen ja nimenomaan naisten, työväen, köyhien, yksinäisten syrjäisten puolesta runoilija kirjoittaa ja kehottaa heitä pitämään yhtä. Tavoitteena on ihmiskunta, joka ei ole enää sitoutunut vanhaan uskoon, vaan joka odottaa ja näkee tähden syntyvän ihmisessä, kuten saman runosarjan aloittavassa runossa asia esitetään:

Nukkuvat paimenet saakoot käpertyä

viluunsa, odotukseen kylmäin tähtein alla.

He jotka valvovat, he saavat nähdä

suuren tähden synnyn ihmisessä

eivätkä tähden oppia he työnnä ihmisille,

jotka nälissänsä värisevät.

Maan päällä auttaisiko ketään kärsivää

tajuta taivas, tyhjä, tyhjän kuori...

Tämän lisäksi runoilja Vammelvuo kertoo äitiydestä ja naisena elämisestä. Tuutiessaan lastaan hän jo näkee itsensä rukoilemassa naista, jota hänen poikansa rakastaa, ettei nainen jättäisi hänen poikaansa. Kaksiosaisen runon nimi on kuvaava: Lemminkäisen äiti. Samankaltaista huolta runoilija kokee kumppanistaan sekä isästään, vanhasta reppuryssästä, jolle on omistettu osio nimeltä Vahdinvaihto. Heikennyt isä on runoilijatyttären silmissä vain lapsonen, valkotukka Löška kylätieltä.

Osio Satunnaisessa maailmassa kuvastelee naisten keskinäistä solidaarisuutta ja osin sen puutettakin. Konttoristin vaimo kertoo äidistä, joka haluaa tarjota lapsilleen kauneutta pihapiirin muitten äitien naureskellessa moiselle pihapiknikille kesken heidän omia kiireisiä askareitaan. Kun toisenlainen äiti on poissa, työtätekevät naiset eivät sitten tiedä miten sen kauneuden omaan elämäänsä löytäisivät.

Kokoelman ensimmäisen osion nimiruno Yksinäinen mies kertoo halvassa majoituksessa elävästä miehestä, jonka vaatimattoman elämisen äänet kantautuvat yhdentekevinä runoilijan huoneeseen. Asutaan pohjoisesssa maassa, jossa tuhansia järviä muuttuu viinaksi ja miehet on laulettu suohon nuorella iällään. Runoilijan asenne muuttuu, kun kylmänä yönä mies unissaan parkaisee ja muuttuu runoilijan mielessä lapseksi, joka kaipaa takaisin äidin kohtuun, josta hän elämään särkyi.

Kirjassa on 85 sivua. Lukeminen kesti ehkä viikon.