Muutamia asioja

Kävin katselemassa Kuopion kaupunginteatterin esityksen Cabaret-musikaalista. Musikaali on mielestäni mm. siinä suhteessa erilainen kuin aiheesta tehty vuonna 1972 valmistunut kahdeksalla oscarilla palkittu elokuva, jonka olen nähnyt useampia kertoja, että musikaalissa ihmiset etsivät rakkautta, kun taas elokuvassa he vaikuttavat etsivän nautintoja. Kuopion teatterin esitys oli oikein onnistunut. Vaikutti tosin ettei päivänäytöksessä kaikilta osin ollut henki päällä katsomossa ja sitä tehen sitten ei kaiketi näyttämölläkään. Pääosia vetävät nuoret näyttelijät ovat kyvykkäitä ja onnistuvat niin hyvin, että voivat jatkossa antaa mennä rennon relaxoituneella otteella. Toiseen kerrokseen, teatterin pyramidirappusten edustalle, on laitettu komeita viinitynnyreitä, joitten äärellä voi näköjään seisoskella väliajalla ilman viiniäkin. Kuopion esityksestä on aikaisemmin ansiokkaasti blogeerattu Kirjanurkkaus-blogissa.

Katselin eilen dokumenttiohjelman Ober Ost -nimisestä alueesta. Alue käsitti Latvian Kuurinmaan, Liettuan sekä osia koillisesta Puolasta ja luoteisesta Valko-Venäjästä. Nimitystä Ober Ost tästä alueesta käyttivät saksalaiset valloittajat ensimmäisen maailmansodan aikaan. Silloinhan Suomen jääkäripataljoona soti alueella osana Saksan keisarikunnan armeijaa. Dokumentin perusteella saksalaisten otteet siviiliväestöä kohtaan muistuttivat joiltain osin toisen maailmansodan aikaista tiukkaan kuriin alistamista. Tulin väkisin miettineeksi, olisiko kyse jostakin saksalaisesta perinteestä valloitettujen alueitten suhteen?

Ajatukseni harhautuivat myös liiviläisten kohtaloon. Osittain dokumentissa myös huomautettiin saksalaisten ensimmäisen maailmansodan aikaisten valloittajien halunneenkin esiintyä jonkinlaisina 1200-luvun kalparitarikunnan ja sen jälkeen perustetun saksalaisen ritarikunnan perinteen jatkajina. Liiviläiset kansana ovat lähes täysin sulautuneet latvialaiseen valtaväestöön. Kuurinmaalla on sentään rannikkokaistale, jota kutsutaan Liivinrannaksi. Siellä asui vielä 1930-luvulla liiviläisiä pienissä kalastajakylissä. Neuvostoaikana kylien elämää haittasi sosialistinen taloudenpito, joka ei sallinut yksityistä kalastustoimintaa. Tämä viimeistään näivetti kylät. Mielenkiintoinen yksityiskohta on kapearaiteinen rautatie, jonka saksalaiset ensimmäisen maailmansodan aikana rakensivat Kuurinmaalle. Siitä muodostui maailmansotien välisen ajan kulkuväylä Kuurinmaan liiviläisille. Niinpä miehittäjien toiminta saattoi tuoda mukanaan myös parannuksia alueen väestön elämään.

Olen joskus koettanut kuvitella mielessäni, millaisin miettein nykyisen Suomen alueen asujat olivat ottaneet vastaan ruotsalaiset ristiretkeläiset. Ristiretkistä Suomeen ei juuri löydy kirjoitettua historiaa. Mielenkiintoisella tavalla Henrik Gabriel Porthan koettaa arvailla millaiseen maahan ruotsalaiset ristiretkeläiset saapuivat ja millainen mahtoi olla vastaanotto. Olen itse alkanut asettua sille kannalle, että tuon ajan hämäläiset ja karjalaiset saattoivat aivan hyvin itse haluta päästä Ruotsin alaisuuteen. Kun lukee Henrikin Liivinmaan kronikasta, millainen sotataidollinen ylivoima saksalaisilla valloittajilla oli Liivinmaan alueella, saattoivat nykyistä Suomea asuttaneet heimot jalkajouseen tarttumattakin tajuta, ettei heidän olisi järkevää asettua sotimaan ylivertaista ruotsalaista miehittäjää vastaan. Veroja maksamalla ja uuden uskonnon näennäisesti hyväksymällä väestö katsoi kenties selviävänsä helpommalla ja saavansa vahvemman suojelijan kuin minkä heidän metsästäjä-peltoviljelijöistä koostuva kansansa kykenisi pystyyn nostamaan. Tämä sittemmin suomalaisiksi kutsuttu väestö säilytti omia tapojaan ja uskomuksiaan salassa vallanpitäjiltä, niin että vielä 1800-1900-luvuilla ”pakanallisia” kulttipaikkoja piti määrätä tuhottavaksi viranomaisten toimesta.