Katselin
muutaman elokuvan Teema-kanavan elokuvafestivaalilta. Aiheesta pari
sanaa.
Ildikó
Enyedi: Kosketuksissa
(Testről és lélekről,
engl. On Body and
Soul,
vuodelta 2017). Unkarilainen draamaelokuva teurastamossa
työskentelevistä ihmisistä. Mies on talouspäällikkö, nainen
laaduntarkkailija. Heidän välilleen pyrkii syntymään suhde
melkein kuin heidän tahdostaan riippumatta. Hahmot ovat juuttuneet
rooleihinsa antiikin draamojen tapaan. Liikahdukset tapahtuvat
hitaasti tai ei ollenkaan. Aikaa kuluu.
Talveen
hyytyneessä metsässä liikuskelevat isokauriit – uros ja naaras.
Ne lähestyvät toisiaan hitaasti, vertauskuvana tarinan pääparille.
Mies ja nainen näkevät yö yöltä samaa unta isokaurisparista. He
tajuavat kuuluvansa yhteen, mutta jokin kipinä puuttuu, kenties
uskallus, ehkä parisuhde on heidän sisimmästään poissuljettu
mahdollisuus?
Teurastamossa
tapetaan nautaeläimiä. Veri valuu lattialle pahaenteisenä. Se
houkuttelee mieleeni Polanskin elokuvan Inho, jossa nainen ei kykene
intiimiin suhteeseen miehen kanssa. Myös tässä elokuvassa
päädytään siihen, että veri pulppuaa ihmisestä. Joskus
uskottiin suoneniskun tervehdyttävään voimaan. Onko kuitenkin kyse
siitä miten sattuma jakaa kortit tai siitä miten paljon aikaa ja
sisäistä painia uskaltaminen vaatii?
Billy
Wilder: Piukat paikat (Some Like It Hot, vuodelta
1959). Perjantai-iltana ei ollut alkuillasta oikein muutakaan
elokuvaa, joten katseltiin tätä moneen kertaan nähtyä. Kyseessä
onkin ihan kelpo komedia. Sammuin siinä vaiheessa kun Tony Curtis
peruutteli veneen takaisin laituriin huvijahdilta. Olin kuitenkin
herännyt vielä kattamaan pöydän valmiiksi aamiaista varten.
Aamulla
herättyäni ajattelin millaista olisi ollut, jos Marilyn olisi
katsellut elokuvaa meidän kanssamme. Varmaan hän olisi mennyt
sohvalle pitkälleen. Vaimo ja minä oltaisiin neuvottu, että ei
kannata panna päänaluseksi sitä paksumpaa tyynyä. Se on sohvalla
vain vaimon neulomistyötä varten käsivarren tukena. Jos nukkuu se
pään alla, ruppee niskoo pakottammaan. Olisimme
keskustelleet maraschino-kirsikoista ja sanonnasta jello on
springs. Arvoitukseksi jää olisiko Marilyn sammunut ennen
minua.
Ali
Abbasi: Raja (Gräns, vuodelta 2018). Tina on
toisenlainen, Vore toinen samanlainen. Elokuvassa liikutaan metsässä,
ollaan luonnon kanssa yksissä ja toisissa tekemisissä. Metsä on
syksyinen, loppua kohti talviseksi muuttuva. Lämmöstä
erkavoituminen kuvannee myös erilaista asennoitumista elämään.
Ihmisten kyky sietää erilaisuutta joudutetaan koetukselle katsojan
omassa tajunnassa. Erilaisuus näyttäytyy riskinä, josta myös
samanlainen toisenlaisuus joutuu kärsimään.
Tykkäsin
tässä elokuvassa aiheesta ja suurimmalta osalta sen
käsittelystäkin. Väkivaltaa voidaan elokuvissa kuvata, tässä
tietty raja ylitetään, tarkoituksellisesti. Loppuratkaisu
tasapainottaa vaikutelmaa, se on smetanaa borssin päälle.
John
Schlesinger: Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy,
vuodelta 1969). Aivan mahtava elokuva! En ollut vissiin koskaan
katsellut tätä kokonaan, vaan pätkiä sieltä täältä. Todella
upeaa työtä jota on nautinto katsella.
Charlie Kaufman ja Duke Johnson: Anomalisa (vuodelta 2016). Asiakaspalvelun guru saapuu Cincinnatiin pitämään puheen laajalle kuulijajoukolle. Hän neuvoo asiakaspalvelijoita asiakkaan kohtaamisessa. Asiakas tulee nähdä kiinnostavana ihmisenä. Puhujan oma ongelma on, etteivät ihmiset enää kiinnosta häntä. Hotellissa hän kuitenkin tapaa naisen, joka herättää hänet eloille.
Charlie Kaufman ja Duke Johnson: Anomalisa (vuodelta 2016). Asiakaspalvelun guru saapuu Cincinnatiin pitämään puheen laajalle kuulijajoukolle. Hän neuvoo asiakaspalvelijoita asiakkaan kohtaamisessa. Asiakas tulee nähdä kiinnostavana ihmisenä. Puhujan oma ongelma on, etteivät ihmiset enää kiinnosta häntä. Hotellissa hän kuitenkin tapaa naisen, joka herättää hänet eloille.
Nuo elokuvafestivaalit ovat loistava juttu. Olen suurimman osan noista elokuvista jo nähnyt, mutta nyt on mahdollisuus katsoa uudestaan. Keskiyön cowboy on myös suosikkejani. Suosittelen festivaalikatsottavaksi myös elokuvaa Lucky, joka on liikuttava.
VastaaPoistaOn tosiaan oikein kiva nähdä uusia elokuvia. Minä en ollut nähnyt läheskään kaikkia, mutta tuon Luckyn joskus kaselin ja nyt jätin sen väliin. Uudelleen katseleminen avaa usein elokuvan toisilla tavoilla.
PoistaNo, nyt rupean toivomaan tamperelaista pääministeriä.