Olen
kuunnellut tässä joutessani muutamia scifi-kuunnelmia. Heitän
niitten tiimoilta pari sanaa ilmoillen:
Jumalan
yhdeksän biljoonaa nimeä,
Arthur C. Clarken (1917 –
2008) aiheen mukaan Yleisradiolle kirjoitti Pekka Lounela ja ohjasi
Johanna Rajamaa vuonna 1968. Kesto 42 minuuttia.
Tämän
olin kuunnellut aikaisemmin, ehkäpä joskus 70-luvulla? Munkkien
salaperäinen, kärsivällinen, maailmalle selkänsä kääntänyt
odotus jäi tuolloin mieleeni. Nyt ratisi matriisikirjoitin muistoja
herättävästi.
Turvallisuustarkistus,
Arthur C. Clarken novellin
mukaan Yleisradiolle kirjoitti Pekka Lounela ja ohjasi Kauko
Laurikainen vuonna 1977. Kesto 15 minuuttia.
Vähän
vaikea uskoa, että tämä olisi vuodelta 1977. Luulisin, että on
samalta vuodelta kuin edellinenkin tai ehkä näitten kuunnelmien
esitysvuodet ovat vaihtuneet keskenään? Joka tapauksessa
nautinnollista kuunneltavaa. Jussi Jurkka esittää koneitten
korjaajaa, joka sotkeutuu suurempaan projektiin kuin arvaakaan.
Kyllikki Forssell on kertojana oikea unelma. Lyhyessä kuunnelmassa
esitetään mojova kertomus ja ehditään silti kuunnella muutama
minuutti Rhapsody in Blueta.
Ei
seuraavaa aamua, Arthur
C. Clarken novellista Yleisradiolle dramatisoi ja ohjasi Marja
Rankkala vuonna 1977. Suomensi Matti Kannosto. Kesto 17 minuuttia.
Mies
on raketti-insinööri. Hänet on jätetty, rakkaus ei ole
rakettitiedettä. Thaar-planeetan hyväntahtoinen yhteydenotto
läsähtää kiville kuin ilmastosopimus Amerikoissa. Tässäkin
sanotaan pienessä ajassa paljon, mutta ei niin viihdyttävästi kuin
edellisessä.
Venuksen
ihanat kukkulat, C.
M. Kornbluthin (1923 – 1958) satiirista Yleisradiolle dramatisoi
Pertti Nieminen ja ohjasi Saulo Haarla vuonna 1968. Kesto 1 tunti 27
minuuttia.
Kiinteistönvälittäjä
vaipui elämän ja kuoleman väliseen tilaan satoja vuosia sitten ja
nyt hänet herätetään uuteen, kehittyneeseen maailmaan. Mutta
kehitys ei miellytä kaikkia maapallon asukkaita. Ihmiskunta on
laiskuuttaan tyhmentynyt, joten merkittävää työtä tekevät vain
kaikkein fiksuimmat ja hekin salaa muilta valtavan työpaineen alla.
Kiinteistönvälittäjä keksii oitis ratkaisun maapallon
liikakansoitukseen, mutta ahnehtii provikoitten suhteen. Sakari
Jurkka vetää räväkästi pääosan.
Aikasafari,
Ray Bradburyn (1920 –
2012) novellin A Sound of Thunder (1952) dramatisoi Marja Rankkala ja
ohjasi Annika Idström vuonna 1980. Kesto 38 minuuttia.
Tämän
tarinan luin joskus lukion lukukirjasta, varmaankin lyhennelmänä.
Ei se tosin tässäkään turhan pitkä ole. Helppoa ymmärtää
miksi teksti teki vaikutuksen. Tarina toimii edelleen erinomaisesti.
Ehkä sen sanomaksi nykyeuroissa muodostuu ajassa matkustamisen
absurdius vaikka se tässä esitetäänkin vaarallisena viihteenä.
”R.U.R.”
Raison's Universal Robots,
alunperin Rossum's
Universal Robots, Karel Čapekin
(1890 – 1938) kollektiivinen näytelmä vuodelta 1920. Kolmiosainen
kuunnelma. Suomentaja Jalo Kalima, radiolle sovitti Harri Kaasalainen
ja ohjasi vuonna 1965 Eero Leväluoma.
Kesto 1 tunti 35 minuuttia.
Pian
viedään viimeistä kuukautta iloisesta kymmenluvusta. Uusi uljas
20-luku odottaa meitä ennennäkemättömin haastein. Tosin jo sata
vuotta sitten löytyi ajattelijoita, jotka kykenivät näkemään
tulevaan. Siltä ainakin tuntuu, kun kuuntelee tätä Čapekin
näytelmän kuunnelmaversiota. Olkoonkin, että osittain Čapek
saattaa pohtia uuden neuvostojärjestelmän mahdollisuuksia ja
mahdottomuuksia, hän nostaa näytelmässään esiin myös
väestönkasvun pysähtymisen kehittyneissä maissa. Omanarvontuntoon
heräävät robotit voi nähdä myös kehittyvien maitten väkenä,
joka seisoo hyvinvoinnin porteilla vaatimassa osaansa. Voittaako
rakkaus kaiken? Mitähän Čapek
sanoisi tänään?
Sese kerkijää, kunnella rattiot ja lukkea kirjat ynnä kirjottaa nistä rommaaninpuolikkaeta. Minä se tein havainnon itestäni kirjotuskurssilla, että minusta ei moeseen jolohaan oo, siis toisten tekstejä arvioimaan, minä vaen joko tykkään tae en. Nyt lukasin, jos sitä lukasemiseksi saattaa sannoa, kun joulupukki toe sen Virvatulen viimme jouluna ja tälle kuullle sen saen läpi luvettua. Vähä jopeloolo siitä jäe, enpä arvannu että niin anhittomasta miehestä tehhään kansallisrunnoelija, kyse siis Eino Leinosta ja elämänkertakirjottaja oli Panu Rajala
VastaaPoistaEnhän tok minä mittään rommaania enkä ies puolikkaeta. Mittana oun koettanna pittee yhtä sivua. Siihen ahan sen mitä soppii. Joskus joutuu vähän pakottammaan, mutta ylleesä sitä suapi karsittuva sanomistaan, eekä ne kaekki höpinät niin tärkeitä oukkaan.
PoistaMinuthan laettovat eläkkeelle ja kun vaemo käöp vielä töessä niin tässähän joutaa kahtelemmaan vaekka Rukan kisoja. Siivoomaan ei niinkään meinoo keretä. Panu Rajalata en ou lukenna, mutta on niitä niinnii erinomasia immeisiä, jotka senniin miehen kirjoja lukkoovat. Eino Leinosta oun kuullunna jottaen ja kävin minä siellä Paltaniemessä joetaen vuosia sitten. Sain Paltaniemen kasteennii, kun istun puutarhatuolille, joka ol satteesta vielä märkänä.