Joulun luettavat ja katseltavat lahjat

Sain tänä jouluna kaksi lahjaa, joita voi lukea ja katsella. Tämä on kannatettava suuntaus, siis se, ettei pukki tuo minulle lahjoja, joita ei voi kuin lukea. Sarjakuvat ja vitsikirjat ovat mukavasti sulavaa joulunajan lukemistoa, ne helpottavat raskaitten jouluruokien ja vahvojen juomien aiheuttamaa pönötystä.

Tyttäreni ja hänen poikaystävänsä toivat minulle melko suoraan Norjasta lahjaksi vitsailevan kuvavihkosen nimeltä Donald's Glade Jul. Se on aito norjankielinen vitsivihkonen, jossa vaaleahivuksinen Donald saa monenmoista kyytiä, mutta säilyttää kumminkin tukkansa. Mukana menossa ovat Vlad ja Kim sekä muutama muu teeveestä tuttu hahmo. Merkillepantavaa minun lämpöhakuiselle mielelleni lienee, että lahjaa annettaessa ennustin ääneen kyseessä olevan norjalainen Mad. Erittäin hyvä arvaus, vaikka itse sanonkin ja vaikkei täsmälleen oikea. Tekijöitä on aika monta, vastuutahot on mainittu, mainitsen tässä nimet Kjell Frostrud Johnsen ja Kjetil Johnsen.

Vitsit lehtisessä ovat melko tavanomaisia, sopisivat yhtä hyvin minuun kuin Donaldiin. Minustakin voi ihan hyvin sanoa, että onneks ei sattunu kun piähän. Jos nyt sattuu siihenkään. Osan vihkosesta täyttävät sarjakuvat, osa sivuista on täytetty yksittäisillä, tekstitetyillä pilakuvilla. Oikeastaan tykkäsin eniten kuvasta, jossa avaruuden olento on saapunut valkoisen talon pihaan ja pyytää mustiin pukeutuneilta turvamiehiltä: ”Take Me to Your Leader!” Tähän turvamiehet vastaavat norjaksi: ”Ootko ihan varma!?!” Toisessa kuvassa presidentin twitterin – ainiin eikäkun kännykän – käyttöä yöaikana halutaan hillitä turvallisuussyistä, ei tietenkään valtion- vaan paloturvallisuussyistä. Kimille taas eivät pienet kenraalit halua kertoa, että sodanjohtohuone ei oikeestaan ole pelisali.

Omaksi ilokseni totean, että kykenin joltisellakin tavalla ymmärtämään nelisivuisen vanhahtavalla norjalla kirjoitetun tekstin, jossa Donald ja Melania viettävät joulua mökissä lumisen metsän ympäröiminä. Donald rakentaa lumesta muuria, mutta eläimet eivät kunnioita puolivalmista työtä vaan pomppivat sen yli ja rikkovat sitä. Loppu on kuitenkin joulun lämpöinen. Huumori on lehdessä tyyliltään pääosin aika hillitöntä, jonkin verran minua nuoremmalle väestölle suunnattua, luulisin. Mutta kevyttä ja hauskaa, siit mie pien.

Anoppini lahjoitti minulle Savon Sanomien vuoden 2019 lukijoitten nurkkavitseihin eli Sutkauksiin perustuvan koosteteoksen nimeltä Liäkitys kohillaan. Anoppi tietää nämä asiat minun osaltani. Linjakkaan ja hauskan värikuvituksen laati Timo Filpus.

Jotkin näistä vitseistä olin lukenut sytykkeitä rutistellessa vuoden mittaan. Vitsit ovat siis lukijoitten lehdelle lähettämiä ja kuvittaja on tehnyt mainiota työtä sovittaessaan ne kuviksi. Tekstit on sijoitettu kuvien alle, niissä on kertova osa ja dialogia. Iso osa huumorista koostuu siitä, että sanoja viännellään savolaesittaen joko vahingossa tai tahallaan väärinkäsittäen. Lisäksi mukana on tietysti tavanomaisia ilonpilkahduksia lukijan kynästä tai näppikseltä. Joskus lähetin itekin pari sutkausta ja ne aikoinaan julkaistiin, toiseen sain aiheen siitä, kun appiukko kertoi Kuuslahden kyläkaupalle valmistetusta Keisari-patsaasta, että se on naisen tekemä. Tulin siihen tokaisseeksi, että niihän ne on muuttiin keesarit naesten tekemiä. Tämän tapaisia kepeitä sanailuja kirja siis sisältää. Tietysti joukossa on niitä vanhoja vitsejä, joitten paremmuus on taattu jo vuosikymmeniä sitten. Ja vielä vain toimiivat.