Venäjän
kirjallisuuden suuri Tšehov
(1860 – 1904) kirjoitti n. vuonna 1896 ensi kertaa esitetyn
näytelmän nimeltä Чайка.
Luin Jalo Kaliman
näytelmästä laatiman suomennoksen nimeltä Lokki.
Näytelmä esiintyy kirjassa, jossa on myös ison T:n näytelmä
Kolme sisarta.
Kirjan alkuun on sijoitettu Eino
Kaliman kirjoittama
esipuhe Anton Tšehov
näytelmäkirjailijana.
Tämäkin
näytelmä sijoittuu venäläiselle maatilalle, jonka viljelyksiä
hoitaa tilanhoitaja, joka asuu tilalla perheineen. Tiluksilla
sijaitsevan talon omistaa alta viisikymppinen nainen, joka elää
menneisyydessä, suurena näyttelijädiivana. Hänen poikansa
elättelee toiveita kirjailijan urasta ja naapurin neidon
rakkaudesta. Näyttelijättären veli asuu myös talossa, hän on
aikansa haaveillut jostain, nyttemmin hän toivoisi pääsevänsä
käymään kaupungissa, mutta ei pääse.
Kellään
hahmoista ei ole rahaa haaveisiinsa. Ilmeisesti koko seudulla
jäljellä ovat vain maatilat, joilla voi elää, jos on valmis
tulemaan toimeen kädestä suuhun meiningillä. Ihmiset mieluilevat
toinen toisiaan, mutta rakkaustoiveet eivät käy yksiin, rakkaus on
heille kärsimystä erossa siitä, jonka he todella haluaisivat,
korvikkeet eivät heille riitä.
Kirjailija-poika
ampuu lokin, kauniin linnun järven rannalta. Poika rakastaa nuorta
neitoa, joka rakastuu toiseen ja ottaa lokin omaksi tunnuksekseen,
tiedä häntä miksi. Lopuksi pelataan lottoa illan viihdykkeeksi. Ei
kumminkaan eurojackpottailla. Häitä ei saada, mutta kirkonmenot
ovat luvassa kumminkin.
Hienosti
kirjoitettu näytelmä. Lieneekö Tšehov
tuntenut kehittäneensä sen myötä formulan, jota toistamalla hän
pyrki vielä johonkin, joka jää minulle epäselväksi. Eiköpähän
tämäkin olisi riittänyt? Tšehov
kirjoitti vielä kolme samantyyppistä näytelmää, jotka olen jo
lukenut. Niin että tämäpä tästä.
Näytelmä
+ esipuhe käsittävät 107 sivua kirjasta. Luin eilen esipuheen ja
aloitin näytelmää, mutta väsähdin jo parin sivun jälkeen niihin
rasittaviin venäläisiin nimiin. Katselin elokuvan Seitsemäs
sinetti ja vietin muutenkin vaparia lukemisesta. Tänään
aamupäivällä luin tämän näytelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti