Saksalainen
Heinrich von Kleist (1777 – 1811) kirjoitti kertomuksia, joista
Marja Wich suomensi valikoiman, joka ilmestyi vuonna 2011
nimeltä Locarnon kerjäläiseukko ja muita kertomuksia. Wich
kirjoittaa esipuheessaan Skandaali, kauhu ja tunteen hämmennys
jonkin verran toisenlaisesta Kleististä kuin arvasin odottaa. Murha
– itsemurha -akseli ei minua erityisemmin kiinnosta, sen sijaan
olen Kleistin teksteistä ollut löytävinäni jänniä näkökulmia
ja näppäriä juonenkäänteitä. Joskus nuorukaisena näin
tv-teatterin esityksenä Kleistin näytelmän Rikottu ruukku,
pari kertomusta luin jokin aika sitten saksalaisten romanttisten
kertomusten valikoimasta (molemmat löytyvät tästäkin kirjassa,
niitä olen seuraavassa vapaalla saksankielellä luonnehtinut). Pitää
varmaan lukea se Rikottu ruukku, jos sen saa käsiinsä ennen kuin
joku Leprecht tai Ruprecht sen särkee...
Locarnon
kerjäläiseukko. Tapahtuu Locarnossa, jonka kerrotaan olevan
Italiassa, vaikka nykyjään se onkin Sveitsissä. Kun kirjastossa
yritin lainata tätä kirjaa, joka oli jo tuoreeltaan siirretty
varastoon, kirjaston täti tulkitsi lapulle kirjoittamani tekstin
Locarnon kerjäläisukoksi. Hän ei meinannut löytää kirjaa
tietokoneella. Kerroin oikean nimen ja vilkaisin kirjoittamastani
lapusta, että siinä oli kyllä se e-kirjainkin oikeassa kohdassa.
Toinen kirjastonhoitaja tuhahteli vieressä ylimielisen oloisena. Hän
ei koskaan ole saavinaan selvää kirjoituksestani. Neuvoin minua
palvellutta virkailijaa hakemaan kirjaa hakusanalla Kleist,
kuten itse olin tehnyt. Kirjastonhoitajista tulee helposti mieleen
eka Ghostbusters-elokuva. Tämäkin kertomus kuuluu
kummitusromantiikan piiriin.
Maanjäristys
Chilessä. Vuosi 1647 jKr. Nuoren parin toiveiden täyttymys
luostarin puutarhassa johtaa Santiagon tuhon partaalle, minkä
jälkeen seuraa kamala rangaistus.
Löytölapsi.
Ein römischer Immobilienverkäufer der sein Sohn verliert, kriegt
einen Adoptivsohn, der schon als Jugendlicher eine geheime Beziehung
mit der Konkubine Bischofs anfängt und obwohl man dem Jungen das
erklären versuchte, würde er die stille Charakter seiner
Adoptivmutter nicht zu verstehen lernen.
O:n
markiisitar. Markiisitar pelastuu venäläisten rynnäköstä
sankarillisen kreivin ansiosta. Taiston tuoksinan jälkeen
pitkästyttäviä kamarikiemuroita, isyysounailuja ja tunnekuohuja.
Kaksintaistelu.
Hienosti alkava ja pääosin tiiviin jännityksen säilyttävä
kertomus, joka saa alkunsa herttuan salamurhasta. Siitä käynnistyy
juonikas tarina, joka johtaa aikakaudelleen (tapahtuu 1300-luvun
lopulla nykyisen Sveitsin seuduilla) kaiketi mahdollisen jumalallisen
oikeudentoteutumisen uskoa rapauttavaan välienselvittelyyn. Upea
kertomus ajalta, jolloin miehet olivat ritareita ja neidot joko
pyhimyksiä tai pahiksia.
Kihlaus
Santo Domingossa. Alistusta ja kansannousua Hispaniolan saarella.
Kauheuksia ja juonittelua kaukomailla tarjoileva kertomus ei oikein
sytytä minua. Rakkaustarina kansanmurhan keskellä on sekin vähän
niin ja näin.
Pyhä
Cecilia eli Musiikin voima.
Aachen, am Ende des 16. Jahrhunderts. Vier Brüder sind entschloßen
die heiligen Bilder des päpstlichen Glaubens aus der Kirche
zerschlagen (”Bilderstreit”). Die Musik der Nonnen stellt sich
aber gegen die Akten des Brüders.
Kaipaamaani
Kleistiä edustavat kirjassa kertomukset Pyhä
Cecilia eli Musiikin voima
ja Kaksintaistelu.
Myös kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa on aineksia, varsinkin
Locarnon kerjäläiseukko
on sopivan pelkistetty ja sitä tehen sitten vaikuttava. Useimmat
kertomukset tunnustavat nyt kuitenkin pitkänoloisilta.
Kaksintaistelusta voisi sopivasti muokkaamalla saada aiheen
elokuvalle, kerronnasta tuli Haneken
tyyli mieleen.
Kirjassa
on 240 sivua. Lueskelin sitä muutamia päiviä.
Minäkin luin ensin otsikon kerjäläisukoksi, ennen kuin silmän ja aivojen yhteistyö alkoi pelittää.
VastaaPoistaEt kai ole kirjastonhoitaja?
PoistaEn! Silmissä vain vippaa välillä. :)
Poista"Rikottu ruukku" on edelleenkin saksalaiskoululaisten pakollisella lukulistalla. Vanhoissa sivitysmaissa ei luovuta klassikkojen lukemisesta. Siinä on se hyvä puoli, että kaikki koulunsa käyneet pystyvät sanomaan jotain oman maansa keskeisistä hengentuotteista.Yritin joskus Kleistia lukea, mutta tuntui hieman raskaalta. Toisaalta joskus on mukava lukea vanhanaikaista ja verkalleen etenevää kerrontaa. Viimeksi tällainen kokemus oli Tammsaarta lukiessa.
VastaaPoistaNuo novellit Kaksintaistelu ja Pyhä Cecilia eivät ole raskasta luettavaa, vaan etenevät varsin ripeästi toteavan kerronnan kautta. Locarnon kerjäläiseukko on ehkä turhankin lyhyt.
PoistaHarmi, jos Rikotun ruukun tv-teatteriesitys ei ole tallessa. Se olisi tosi hauska katsella uudestaan. Matti Oravisto esittää tuomaria.