Vuonna
2016 julkaistiin suomeksi vanha japanilainen teos nimeltä Merkintöjä
ruohomajasta. Alkuperäinen teos lienee nimeltään Hōjōki,
sen kirjoittaja, munkkinimeltään Ren-in eli vuosina 1155 –
1216. Teoksen suomensi ja toimitti Miika Pölkki. Lukemani
kirja koostuu kolmesta selkeästi erotellusta osasta: Merkintöjä
ruohomajasta, Selitykset ja Jälkisanat. Ensin
muinainen kirjoittaja Ren-in kertoo oman versionsa elontiestään,
sitten kirjan suomentaja/toimittaja tarjoaa yksityiskohtaisia
selityksiä alkuperäiseen tekstiin liittyen ja jälkisanoissa
selitykset laajenevat käsittelemään tekstiin sisältyviä
viittauksia kirjoitusajankohdan runouteen ja osin myös buddhalaiseen
uskontoon.
Köyhtyneen
virkamiesperheen poika Kamo no Chōmei
pettyi siihen mitä elämällä oli hänelle tarjota ja ryhtyi
syrjäilijäksi, kuten asia kirjassa ilmaistaan. Hän siirtyi
aluksi asumaan jokivarteen kaupungin ulkopuolelle ja lopulta
kaupungin läheisyydessä sijaitsevalle vuorelle, jonne tämä
nuoruudessaan kaupunkimaiseen elämään tottunut mies
rakensi itselleen yksinkertaisen, pienen ruohomajan (~ 9 m²).
Siellä hän, käyttäen nimeä Ren-in, sitten eleli kuusikymppiseksi
eli vain hieman minua vanhemmaksi.
Syrjäilijänä
Ren-in ei luopunut tyystin maailmallisista puuhistaan. Hän
harrasti edelleen runoutta sekä koton ja biwaluutun
soittamista. Kunnon buddhalaisena hän tavoitteli puhtaalle
maalle syntymistä, joka kaiketi
edellytti maailmallisuudesta luopumista. Varsinkin jälkisanoissa
tuodaan esille se, miten Ren-in tiedosti tämän seikan. Hän tuntuu
asettaneen toivonsa Amida-buddhaan,
joka lopulta auttaisi pyytämättä
häntä ”pääsemään perille” tai miten asia nyt pitäisikään
ilmaista. Tästä tulee kristitylle tietysti mieleen se, että
ihminen pelastuu yksin armosta.
Voisiko sitten vetää ~ -merkin Lutherin
ja Amida-buddhan välille? Ehkenpä ei, ruohomajan seinästä
lentäisi mustepullokin läpitse että humahtaisi.
Muuten
kirjassa saattaisi olla tahatonta huumoriakin, ellei erinäisiä
ilmaisuja olisi selityksissä niin tarkkaan avattu lukijalle.
Hauskana koin sen kun Ren-in kirjoittaa, kuinka hän kuuta
katsellessaan muistaa vanhoja ystäviään ja heti seuraavaksi hän
kertoo apinan huudon saavan hänen hihansa kostumaan kyynelistä.
Tästä voisi lukijalle tulla semmoinen hassu mielleyhtymä, että
apinan huuto tuo vanhat kamut mieleen. Mikseipä niin voisi ollakin?
Mutta Pölkki kertoo, että kielikuvat kuun katselu
ja apinan valitus
liittyvät kumpikin erillisiin runoihin ja saavat niitten runojen
kautta laajemman merkityksen.
Tällä
tavalla – yhteensidottujen säkeitten viittauksilla Buddhan
opetuksiin – on muistaakseni luotu myös buddhalaisuuden eräs
perusteos Dhammapada.
Niinpä myös Ren-inin tekstistä humistaa todennäköisesti
paljonkin ohitse minulta, kun en ole perehtynyt muinaiseen
japanilaiseen runouteen tai buddhalaisuuteen. Merkintöjä
ruohomajasta on verrattain
lyhyt teksti, sen ilmaisut kantavat muassaan perinteisiin
sitoutunutta aineistoa, jonka honaaminen on toisen kulttuuripiirin ja
aikakauden lueskelijalle mahdotonta ilman asiantuntevaa opastusta.
Paikoitellen tosin tämä opastus tuppaa rehevöitymään niin
koristeelliseen sanankäyttöön,
että minä lukijana tarvitsisin opastusta myös sen tulkintaan.
Kirjassa
on 118 sivua. Lukaisin sen eilen.
Japanilaiset kirjat ovat kiinnostavia, minulla on niitä jo monta lukulistalla - ehtisipä vain joskus lukea! Hauska termi tuo syrjäilijä. Onneksi kirjassa on myös selityksiä, niin aukenee suomalaisellekin.
VastaaPoistaJotakin siitä aukenee selitysten myötä, eikä tällaisessa lyhyessä tekstissä ole mielekästä kaikkea ruveta repostelemaan. Ihan kiva kirja.
Poista