Tässä
listaa kirjoista, joita kenenkään ei kannata ryhtyä
kirjoittelemaan. Saa nähdä onko listasta mitään hyötyä vai
kirjoittaako joku nämäkin. Kyse on kotimaisista lukuromaaneista,
sivumäärä 500+. Liitän otsikon oheen lyhyen kuvauksen romaanien
sisällöstä.
Transmissio.
Lähetystyöstä haaveileva pastori koettaa auttaa ihmisiä
Transnistrian orjamarkkinoilla. Pastori tulee kumminkin hyljeksityksi
eivätkä ihmisiä kauppaavat julmurit kohtele häntä mielin kielin.
Pastori pakataan rahtilaivaan, joka kuljettaa hänet Etelä-Afrikkaan.
Siellä hän kokeilee perustaa transsendentaalisen
hammashoitoklinikka Edenin, jossa ikenet saatetaan kuntoon myönteisen
ajattelun voimalla sekä hedelmiä popsimalla. Paikalliset
poppamiehet katsovat pastorin tunkeutuvan reviirilleen ja ajavat
hänet Transvaalista länteen. Köyhän kansanosan keskuudessa
pastori löytää tehtävänsä, samoin kuin etsintänsä
alkulähteen. Kirjalle lupaillaan jatko-osaa nimeltä ”Mangustia
maistellessa”.
Etäisyyksien
äärillä. Suuren suomalaisen ajattelijan romaanissa käydään
ajattelemassa Lapin erämaissa, Itämeren tyrskyissä ja muutamissa
taidenäyttelyissä. Sisävesillä liikutaan kaikkina vuodenaikoina,
sanottavaa löytyy pilkkimisestä, retkiluistelusta, soutamisesta ja
huopaamisesta. Kirja käynnistyy sumuiselta peltotieltä ja
aikamoiseen sumuun jäädään pitkin matkaa muutoinkin. Tämän
fiktiivisen ajatuksenvirtaromaanin kantavana tekijänä toimii
kuuluvuus. Hyväkään radio ei riitä, jos vastaanottokyky ei
jekkase.
Macron
ja Merkel peittoa jatkamassa. Erottamattomat ystävykset Macron
ja Merkel yrittävät jatkaa peittoa etelän puolelle, vaikka siellä
on muutenkin lämpimämpi. Apuun saapuvat pohjolasta Pekka ja Pätkä,
jotka ensitöikseen kääntävät peiton niin, että lämpimämpi
puoli on pohjoiseen päin ja vasta sitten leikkaavat pohjoisen
puolelta kyynärän verran kangasta pois jatkaakseen sillä
eteläpäätyä. Saamme nauraa monet naurut näitten ystävysten
touhuja seuratessamme tässä humoristiseksi tarkoitetussa, mutta
yhteiskuntien rakenteita syvästi rokottavassa velmuiluromaanissa.
Karanteenirannikko.
Seikkailukirjallisuuden kultakausien perinteitä jatkavassa ja
toisaalta niitä mennen tullen rikkovassa pikareskiromaanissa
merirosvokapteeni kuulee kulta-aarteesta, joka on kätketty kapealle
hietaniemelle maailman matalimman pilvenpiirtäjän juureen. Niemi
sijaitsee karanteenialueella, mutta kapteenia se ei hidasta, sillä
hän on työskennellyt käytettyjen autojen myyjänä ja tuntee
sopimustekstien kiemurat vakuutuksista ja takuista. Eipä aikaakaan
kun kapteenin melkein merikelpoinen alus suuntaa kokka kohisten kohti
Karanteenirannikkoa.
Laatta
rinnuksilla. Koskettava romaani pureutuu koti-isien arkeen.
Lapsilla on koliikki ja laatta lentää kaaressa röyhtäyttäjän
rinnuksille. Isät kamppailevat ehtyvin voimin lastensa puolesta.
Riittävätkö resurssit? Kuka pesisi isien pukluiset paidat?
Murtuuko selkäranka, kun koliikki kestääkin neljä kuukautta
lupaillun kolmen kuukauden sijasta? Romaani isistä baby-bluesin
kourissa.
”Älä
haro partaasi tv:ssä!” Vanhempi tapakasvattaja on kouluttanut
useita sukupolvia eurooppalaisessa käytöskoulussaan. Kun hänet
satunnaisessa yhteydessä kutsutaan vanhaan kotimaahansa, hänet
istutetaan myös tv-haastatteluun, jonka koko kansa näkee suorana
lähetyksenä. Unohtuvatko omat opit, kun vastapäätä istahtaa
hehkeä juontaja piikkikorkoineen.
Taistelevien
valtioiden kausi. Valtiotieteen opiskelija hurahtaa kiinalaisen
Sun Tzun teokseen ”Sodankäynnin taito”. Hän näkee kaikkialla
ulkovaltojen juonikkaita interventioyrityksiä ja keisarillisten
hovimiesten niskalettejä. Isänmaallinen nuorukainen tekee
voitavansa ja vähän enemmänkin estääkseen sodan syttymisen.
Tulisiko hänen päivitellä vain omiaan vai ovatko hänen päivänsä
jo luetut jossakin toisaalla? Kirjan nimi liittyy Kiinan historiaan
kuten muutama muukin ilmiö näinä päivinä.
Bride
Belarus 2020. Vitsebsk, Valko-Venäjä, lokakuun lopulla 2020.
Tuntematon Chagallin maalaus ”Kaksi morsmaikkua” löytyy navetan
vinniltä, jossa se on toiminut pakkassuojana ilmanvaihtokanavan
edessä vuosikymmeniä. Teos kuvaa kahta Vitebskin yllä lentelevää
morsianta, jotka näyttävät laulavan säestäjänään viulua
soittava kukko. Kestääkö valkovenäläinen sielu tätä morseinten
välistä rakkautta? Musertuuko koko partisaanivaltio tähän
paljastukseen? Joutuvatko Lukashenka ja jääkiekkokisat
eläkeputkeen? Vai kasvattavatko Valko-Venäjän naiset itselleen
siivet ja nousevat lopultakin lentoon?
Turvaväli
500 metriä. Nuorehko keski-ikäinen nainen saa perinnön ja
muuttaa maalle erakoituakseen ja kasvattaakseen lampaita. Hän rajaa
lampaitten laitumeksi laajan alueen, jonka aitaa korkealla
susiaidalla. Ahmaa aita ei kumminkaan pidättele. Nainen kutsuu
paikalle krouvinpuoleisen petoasiantuntijan. Kumpiko perii
maistuvamman saaliin: petomies vai ahma? Vai terottavatko lampaat
hampaansa?
Ei helekkeri, aamun parraat naurut ja jos tuommoset julukastaan, niin luven.
VastaaPoistaOnhan tuossa pari semmosta joita voisin minäkii lukasta, mutta ehkä ne on parempia näin mainoksina.
PoistaJuuriKIN näin! Alahan kirjoittaa Tahaton, vaikka ensksi tuosta maanläheisestä Laatta rinnuksilla.
VastaaPoistaAjattelin säästää Suomen kirjastoja. Niissä on niin paljon kirjoja, että ovat ihmeissään mihin ne saisi sopimaan, jos ei kerran paalaimeen.
PoistaMeidän lapsilla oli molemmilla neljän kuukauden pituinen koliikki, jonka arvelen johtuneen siitä, että kiltisti noudatimme neuvoloitten antamaa ohjeistusta myöhäisestä kiinteään ravintoon siirtymisestä. Sitten kun kiinteään ravintoon siirryttiin (puoli teelusikallista päivässä aluksi), koliikki helpotti kummallakin. Siinä vaiheessa minä olin isänä aivan sippi neljä kuukautta kestäneestä rääkymisestä, jolle saatoin antaa vain hyssytteluapua. En ala repiä pumppua rinnastani. Voi sillä silti vähän vitsailla.
Kyllä näin hyvistä vinkeistä aika moni saa nyt uutta vauhtia koneeseen, valitettavasti pelkosi saattaa toteutua. Ainakin voit sitten penätä tekijänoikeuksia, jos et ala ite.
VastaaPoistaNuo kolme viimeistä voisivat jotenkin kiinnostaa lukijana. Tosin ihan viimeisin luultavasti jonkun maisteriskirjailijan masiinassa latistuisi moneen suuntaan avautuvaksi autioituvien seutujen ja sitä tehen sitten myös Suomen allegoriaksi, jossa ihmisen ja luonnon rinnakkainelo tulisi niin tehokkaasti pureskelluksi, että maku menisi vuosikausiksi. Belarus Bride on lähinnä löysää heittoa muistuttava kannanotto pienen kansan kouristuksiin. Chagallin taiteen kytkeminen siihen olisi tietysti plussaa, joskin aika helppoa sellaista. Taistelevien valtioden kausi voisi olla eniten minun makuuni. Siinä kompastuskivenä olisi varmaan liika pituus, joka saisi kirjoittajan sekoittamaan turhan laajoja ja hajanaisia aihelmia ytimeltään melko suppeaan tarinaan.
PoistaHuumorinkukka rehottaa taas Kuopion takana. Muistuu elävästi mieleen menneet vastaavat kirjanlievepostauksesi. Olet tämän genren ehdoton mestari tässä maassa!
VastaaPoistaLukisin mielelläni Transmission (mielenkiintoista paikanvaihtoa, villi-ihmisiä idässä ja etelässä, pastori-tematiikkaa), Laattaa rinnuksilla (aktuellia vauva-asiaa, onnelliset vanhemmat kaikesta huolimatta uupumuksen partaalla) ja Turvavälin (kuka saalistaa ketä). Sun Tzun mainitsevat kaikki älyköt (Clausewitz on myös hyvä) ja aktuellin Valko-Venäjänkin olet saanut romaaneihisi upotettua kivan taide-ja puppelitematiikan kautta. Milloin tartut pännään?
Nuo pikku vitsit edustavat keskittymiskykyni huipputuotteita. En minä jaksa kirjoittaa kunnon novelliakaan. Se menee aina siihen, että pitää kirjoittaa valmiiksi saman päivän aikana, niin pääsee lukemaan vaimolle. Keskittymiskyvyn puutteesta johtuen ei lukeminenkaan meinaa aina sujua. Luen vain riittävän lyhyttä tekstiä. Ja sekin meinaa uuvuttaa. Clausewitzizzä voisi piillä oma vitsinsä. Ehkä sitten kuukauden kuluttua koetan lainata sen.
PoistaValko-Venäjä lähti liikkeelle tuosta eläkeputkesta. Tekisivät Sashan kanssa sellaisen diilin, että saa olla pressana niin kauan, jotta jääkiekkokisat voidaan järjestää ja hän saa olla siellä pomona. Kuukausi kisojen jälkeen sitten uudet vaalit ja riittävä koskemattomuus syrjään vetäytyvälle pressalle.