Kaksi kuunnelmaa päättäväisistä naisista kaupungissa

Audio Ylen parissa kotimaisessa kuunnelmassa kuvataan reippaita naisia kaupungissa.

Onnellinen Heliina. Maria Jotunin samanniminen novelli kokoelmasta Tyttö ruusutarhassa ja muita novelleja (1927) sisältyvän novellin kirjoitti kuunnelmaksi Aino Räty-Hämäläinen. Sen ohjasi vuonna 1966 Terttu Vilhola. Heliinaa esittää Aila Arajuuri, hänen siskoaan Hynttä-Karliinaa Elina Salo ja Heliinan puolisoksi päätyvää Joosuaa Ilari Paatso. Lisäksi saavat puhua Heliinan vanhemmat, anoppi ja entinen työnantaja. Novelli perustuu kirjeisiin, joissa kaupunkiin muuttanut köyhä maalaistyttö Heliina kertoo elämänsä etenemisestä siskolleen Hynttä-Karliinalle sekä kirjeisiin joita hän sisareltaan saapi. Luin tämän novellin vasta viime keväänä ja kuvittelin Heliinan kovin erilaiseksi kuin hän kuunnelmassa on. Kuunnelman Heliina puhuu aika hitaasti, kuin kirjoittaisi puhellessaan. Kirjeitten sävyn perusteella Heliina vaikuttaa minusta varsin topakalta ja tilanteisiin melko reippaasti reagoivalta hahmolta. Tämä novelli on siitä hauskimmasta päästä Jotunin novellituotantoa. Kuunnelma on suunniteltu siten, että lopussa Heliinan anoppi jää eloon ja mieskin on hyvissä voimissa. Se on tavallaan nätti lopetus, mutta kovin erisävyinen kuin novellissa. Hurjat naurunremakat minusta pääsivät purkautumaan, kun Heliinan isän pikku tuiskeessa muisteli menneitä niukkoja aikoja: Ihan sitä on vaellettu kuin sokkosilla pimeimmässä näretyrreikössä. Kesto 28 min.

Avioliittoloma. Seere Salmisen nimimerkillä Serp kirjoittama näytelmä vuodelta 1960 Kyllikki Forssellin vuonna 1963 ohjaamana kuunnelmana. Ansa Ikonen näyttelee Sinikkaa, joka saa Saksasta kirjeen ja lähtee oikopäätä mökkilomalta kaupunkiin jättäen aviomiehensä Riston (Unto Salminen) selviytymään lomastaan lasten kanssa. Kaupunkikodissaan Sinikka tapaa vieraan miehen, joka on päässyt asuntoon alivuokralaisen avaimilla. Mies on kirjailija, häntä esittää Helge Herala. Näitten kahden välille syntyy jonkinlainen tilapäissuhde, jonka laatu jäi minulle epäselväksi, sillä nukahdin kesken kaiken. Oikein hyvät päiväunet nukuin, saatoin äännelläkin siinä unissani. Pientä sivuääntä ei kumminkaan tule merkitä forte fortissimoksi. Joka tapauksessa asuntoon saapuu myös kirjailija-Panun vaimo Onerva, jota esittää Eila Pehkonen ja Risto. Syntyy kiistelyä, jota saavat seurata Sinikan nuorempi sisar Keri (Maija-Liisa Peuhu) sekä Sinikan vanhemmat. Sattuva ja satuttava sanailu ei oikein minua sytyttänyt. Kaikki vaikutti sen verran pehmeähköltä, ettei sitä osannut ottaa vakavissaan. Jotain pientä vipinää eripari-parien välillä lienee tapahtunut, sillä Sinikka toteaa kuunnelman loppupuolella: ”Eihän musiikissakaan pieni tauko merkitse sitä, ettei melodia jatkuisi.” Niinpä minäkin pystyin torkkujen lisäksi pitämään välillä myös einestauon, keitin potaatit ja paistelin järvikalapihvejä, jotka pojan kanssa nautin. Päivätorkkujen meneminen kuuntelun sivussa on eräs kiva puoli kuunnelmissa, jota ei kirjoja lukemalla ole helppo saavuttaa. Tosin onhan nykyään olemassa äänikirjoja, joitten suhteen asia on kohdaltamme kunnossa. Kesto 95 min.