Otto
Mannisen suomennoksina Petőfin runot vaikuttavat klassisen
mitallisilta ja loppusoinnuiltaan täsmällisilta. Paria
poikkeusta lukuunottamatta runot on sovitettu jambi- tai
trokeemittaisiksi. Petőfin omista teksteistä ja Launosen
kirjoituksesta saan sen käsityksen, että Petőfi on
pyrkinyt eroon klassisesta mitasta, koska se hänen mielestään
soveltui huonosti unkarin kieleen. Petőfi on tavoitellut
puhekielisyyttä ja kansanlaulunomaisuutta, mikä Mannisen
suomennoksissa näkyy mielestäni vain toisinaan. Runonsa
”Ryysyiset soturit” Petőfi aloittaa toteamalla, että hän
kyllä osaisi kirjoittaa klassisen mitan mukaista runoa, mutta se
ei hänen runoilleen sovi. Runoilija kutsuu runojaan sotureiksi,
jotka kaunistaa uljuus, eikä univormu.
Kirjan kannen daguerrotypiassa Petőfi kuitenkin poseeraa itse
univormussa – ja uljaana.
Kirjassa
on mukana runoja vuosilta 1842 – 1849 julkaisuvuoden mukaan
järjestettynä. Kansa on Petőfin runojen tärkeä
kuvauksen kohde. Kansan aseman parantaminen näyttää
hänen runoutensa korkeimmalta päämäärältä.
Kuitenkaan runot eivät yleensä sorru luomaan suurta
sankarikuvastoa. Eivät ainakaan alkuvuosien veijarimaiset
tarinat, jotka esittelevät pustan hevosmiehiä tai reheviä
krouvien isäntiä sekä kauniita tummakutrisia neitosia,
joihin usein juuri runoilijaminä rakastuu. Kuollut rakas on
aiheena monessa runossa. Luonto on kuvissa mukana tähtiä
myöten. Tähdenlennot rinnastuvat usein ihmisen kyyneliin.
Yhden runon aiheena ovat pilvet, toisen haikarat, kolmannen
Tisza-joki. Vuoristoakin kuvataan, mutta runoilija tunnustaa olevansa
tasankojen poikia. Tietysti runoilija kirjoittaa myös runoilijan
elämästä. Runo ”Lauluni” kuvaa kirjoittajan monia
erilaisia näkökulmia elämään.
Aikaa
myöten isänmaalliset aiheet nousevat esiin. Minusta vuoden
1847 runot ovat valikoiman parhaimmistoa. Vertauskuvalliset runot
”Koirien laulu” ja ”Susien laulu” kertovat jo pelkillä
nimillään miten Petőfi suhtautui kansansa elämään
vallanpitäjien alamaisina. Runot alkavat samansanaisella
säkeistöllä, joka kuvaa talvista lohduttomuutta.
Kolkolla pustalla sudet elävät loputtomassa kurjuudessa,
mutta sentään vapaina. Kuin jatkona näille runoille,
on valikoimaan sijoitettu ihan lähelle runo ”Kolme poikaa”.
Se kertoo hyvinkin kansanlaulunomaisen tarinan isästä,
jonka pojista yksi valjastaa hevosen ja lähtee tavoittelemaan
maailmalta mainetta, myöhemmin lähtee toinen
tavoitellakseen rikkauksia. Kummankin jälkeen vain hevonen
palaa, jolloin onneton isä neuvoo kolmattakin poikaansa
ratsastamaan maailmalle. Tästä runosta näytteeksi
pojan vastaus:
Mutta
poika vastaa: ”Taatto, täällä pysyn.
Kultaa,
mainetta, ma vähät niitä kysyn.
Oman
kylän mailt' ei pyri aatos pakoon,
niiltä
muutan pois, kun muutan mullan rakoon!”
Vuonna
1848 Petőfi kirjoitti runon ”Kansallislaulu”. Runon jokainen
säkeistö loppuu Mannisen kääntämänä
sanoihin: ”orjuuteen ei enää taivu tämä
maa!” Petőfi liittyi samana vuonna joukkoihin, jotka menivät
vapauttamaan Transsilvaniaa. Heinäkuussa 1849 runoilija katosi
taistelussa, eikä täyttä varmuutta hänen
kohtalostaan ole tiedossa. Unkarilaisten kapina tukahdutettiin, mutta
runot loivat Petőfistä kansan rakastaman runoilijan.
Petőfin
runoissa on oma tunnelmansa. Nopea lukeminen ei minulle soveltunut
heti alkuun. Vasta ajan kanssa tunsin pääseväni sisään
runojen maailmaan. Runoilijan elämää ja runoutta
selventävät tekstit olivat myös tarpeen. Kirjassa on
249 sivua ja lueskelin sitä viikon.
Olen erityisen heikkona unkarilaiseen runouteen. Mm. kokoelma Yhteisessä sateessa. Try it!
VastaaPoistaSinulle on blogissani runohaasta.
Olin juuri viikon Unkarissa, tosin en runoilemassa. Perehdynpä haasteeseesi.
VastaaPoistaArvostelusi herätti Petőfiin liittyvän lapsuusmuistoni 70-luvun alusta. Hänen teoksensa löytyi vanhempieni kirjahyllystä ja luin sen alle kymmenikäisenä. Isääni huvitti kun siteerasin runoilijaa tyyliin: "isäni ase on lihakirves ja minun kynä" (isäni teurasti eläimiä ja minä kirjoittelin runoja siihen aikaan). Kunkahan paljon lie ymmärsin silloin runojen sisällöistä... Ehkä pitäisi jonain päivänä palata niihin, pelkästään uteliaisuudesta.
VastaaPoistaKyllä sinä olet Raija varmaan kaiken ymmärtänyt ihan niinkuin minäkin. Teurastaja se oli Petőfin isäkin, niin että sinulla on vielä paremmat mahikset ymmärtää Unkarin runouden suurta nimeä kuin on minulla. Viime lauantaina ponkasin Rauni Mollbergin elokuvasta "Aika hyvä ihmiseksi" Petőfin runon lausuntaa.
VastaaPoista