Suomalaisen scifi- ja fantasiakirjailijan Johanna Sinisalon (s. 1958) novellikokoelma sisältää tarinoita vuodesta 1985 aina kirjan julkaisuajankohtaan vuonna 2005. Yhtä lukuunottamatta novellit ovat esiintyneet jo aiemmin eri julkaisuissa.
Tarinoitten
aihepiiri ja tapahtumapaikat vaihtelevat, mutta missään
ulkoavaruudessa kirjassa ei seikkailla. Useimmiten pysytellään
Suomessa, usein myös nykyaikaa muistuttavalla aikakaudella.
Kirjan takakannessa nostetaan esiin tarinoihin sisältyvä
myytillinen viritys ja kieltämättä jotkut novellit
muistuttavatkin kaupunkilegendoja. Näin esimerkiksi ensimmäinen
tarina ”Lukko”, erinomaisen onnistunut ”Etiäinen” tai
hieno vaellustarina ”Grande Randonnée”. Kaikkien osalta
tulevat mieleen sekä kummitusjutut että maaginen realismi
(mitä se sitten lieneekään).
Joissakin
novelleissa kolkko aihe syö minunlaiseni lukijan mielenkiintoa.
Tarinoista tässä mielessä ”häiritsevimpiä”
olivat minulle ”Tango merellä” ja ”Baby Doll”. Sen
sijaan novelli ”Hanna” herätti kyllä kiinnostukseni.
Luin sen kuvauksena vahvasti empaattisesta sosiopaatista. Olentojen
välinen henkinen yhteys on aiheena novelleissa ”Transit”,
”Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt” ja ”Metsän tuttu”.
Kaksi jälkimmäistä hyödyntää samaa,
kirjailijan itsensä kehittämää myyttiä
tsirnikasta, pohjoisen kansan kyvystä telepaattiseen
vaikuttamiseen.
Pidempää
tarinaa ”Me vakuutamme sinut”, jossa liikutaan mainostoimiston
maailmassa – ja ennen pitkää myös myyttien
maailmassa – kirjailija tuntuu pitävän itse työtapojen
osalta vanhentuneena, mutta minunlaiseeni lukijaan kaikki tekniset
jutut kyllä menevät ihan täydestä vaikka
höyrykoneilla faxailtaisiin. Niminovelli ”Kädettömät
kuninkaat” sijoittuu tulevaisuuteen, outoon, tuntemattomaan aikaan
jonkinlaisen maailmanlopun jälkeiseen elämään.
Novellin tunnelma on kiehtova ja tarinan olisi toivonut jatkuvan
hieman pitempään.
Kirjan
viimeinen novelli ”Yhdeksän ruukkua” kertoo ruukkuihin
suljettujen kirjakääröjen kautta tarinan Yeshua
Nasaretilaisesta ja ihmisistä hänen ympärillään.
Kirjailija ei ole voinut vastustaa kiusausta rakentaa novellista
salapoliisikertomusta kaavalla ”miten-se-oikein-tehtiin”. Siitä
huolimatta minuun vetosi tosi vahvasti novellin eroottis-hengellinen
meiningforssi, josta lopuksi pieni näyte:
Sitä
hän tarvitsi, vain sitä, ja se sana oli minussa.
Kaiken
alussa on sana.
Se
oikea ihana pelko, jumaluuden tuntu, henkien pohkeet kupeillamme;
tieto siitä, että meitä ohjaavat meitä vanhemmat,
meitä viisaammat.
Hänen
silmissään ja sisuksissaan ja lanteissaan oli se oikea
tyhjyys ja tarve jonka vain jumalat voivat täyttää.
Kirjassa
on 366 sivua ja lueskelin sitä reilun kuukauden.
Luen Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi", mikäli pidän siitä, voisi tämänkin lukea.
VastaaPoistaToistaiseksi kymmenesosan luettuani en ole "haltioissani", mutta Finlandia-palkittu kirja on.
Joo, onkohan se romaani sitten sitä fantasiaa? Minusta parhaimmat näistä novelleista olivat niitä, joissa myytilliset osuudet olivat verraten hillittyjä. "Grande Randonnée" ja "Etiäinen" muodostuivat suosikeikseni.
VastaaPoistaFantasiaa tai ainakin fiktioita :)
VastaaPoistaRomaanikin pysyy kyllä sen verran vahvasti meidän maailmassamme kiinni että ei sitäkään oikein fantasiaksi kutsuisi...Sinisaloon jos kehen sopii se "spekulatiivinen fiktio" määre.
VastaaPoistaTätä novellikokoelmaa en ole kokonaisuutena lukenut mutta pari kolme noista novelleista kyllä, ovat ilmestyneet lehdissä tai muissa antologioissa. Sinisalo ei fiktion kirjoittajana säväytä niin suuresti kuin vaikka Maarit Verronen mutta kyllähän minä olen noista pitänyt, ja Sinisalo on kunnostautunut myös mainiona sarjakuvakirjoittajana sekä faktapuolella, sekalaisia artikkeleja, kritiikkejä yms on tullut luettua.
Kyllä kirjasta tosiaankin löytyy semmoisia spefi-vireitä, mutta toisaalta, kuten kirjan takakannessakin tuumataan, myyttien läsnäolo on monissa tarinoissa tärkeällä sijalla. Esimerkiksi Nasaretilaisen tarinasta ei ole rakenneltu silkkaa silmänkääntötemppujen sarjaa.
PoistaLöysin juuri blogisi lukijaksi :)
VastaaPoistaMinulla on kirjasivistyksessä Johanna Sinisalon kokoinen ammottava reikä. Tämä scifinovellipläjäys kuulostaa hyvältä tavalta korjata asia....
Ainakin minä aloitin juuri siitä. Ihan kaikki novellit eivät olleet minulle mieleen, mutta on siinä muutama oikein hyvä.
Poista