sunnuntai 5. elokuuta 2012

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita


Suomalaisen scifi- ja fantasiakirjailijan Johanna Sinisalon (s. 1958) novellikokoelma sisältää tarinoita vuodesta 1985 aina kirjan julkaisuajankohtaan vuonna 2005. Yhtä lukuunottamatta novellit ovat esiintyneet jo aiemmin eri julkaisuissa.

Tarinoitten aihepiiri ja tapahtumapaikat vaihtelevat, mutta missään ulkoavaruudessa kirjassa ei seikkailla. Useimmiten pysytellään Suomessa, usein myös nykyaikaa muistuttavalla aikakaudella. Kirjan takakannessa nostetaan esiin tarinoihin sisältyvä myytillinen viritys ja kieltämättä jotkut novellit muistuttavatkin kaupunkilegendoja. Näin esimerkiksi ensimmäinen tarina ”Lukko”, erinomaisen onnistunut ”Etiäinen” tai hieno vaellustarina ”Grande Randonnée”. Kaikkien osalta tulevat mieleen sekä kummitusjutut että maaginen realismi (mitä se sitten lieneekään).

Joissakin novelleissa kolkko aihe syö minunlaiseni lukijan mielenkiintoa. Tarinoista tässä mielessä ”häiritsevimpiä” olivat minulle ”Tango merellä” ja ”Baby Doll”. Sen sijaan novelli ”Hanna” herätti kyllä kiinnostukseni. Luin sen kuvauksena vahvasti empaattisesta sosiopaatista. Olentojen välinen henkinen yhteys on aiheena novelleissa ”Transit”, ”Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt” ja ”Metsän tuttu”. Kaksi jälkimmäistä hyödyntää samaa, kirjailijan itsensä kehittämää myyttiä tsirnikasta, pohjoisen kansan kyvystä telepaattiseen vaikuttamiseen.

Pidempää tarinaa ”Me vakuutamme sinut”, jossa liikutaan mainostoimiston maailmassa – ja ennen pitkää myös myyttien maailmassa – kirjailija tuntuu pitävän itse työtapojen osalta vanhentuneena, mutta minunlaiseeni lukijaan kaikki tekniset jutut kyllä menevät ihan täydestä vaikka höyrykoneilla faxailtaisiin. Niminovelli ”Kädettömät kuninkaat” sijoittuu tulevaisuuteen, outoon, tuntemattomaan aikaan jonkinlaisen maailmanlopun jälkeiseen elämään. Novellin tunnelma on kiehtova ja tarinan olisi toivonut jatkuvan hieman pitempään.

Kirjan viimeinen novelli ”Yhdeksän ruukkua” kertoo ruukkuihin suljettujen kirjakääröjen kautta tarinan Yeshua Nasaretilaisesta ja ihmisistä hänen ympärillään. Kirjailija ei ole voinut vastustaa kiusausta rakentaa novellista salapoliisikertomusta kaavalla ”miten-se-oikein-tehtiin”. Siitä huolimatta minuun vetosi tosi vahvasti novellin eroottis-hengellinen meiningforssi, josta lopuksi pieni näyte:

Sitä hän tarvitsi, vain sitä, ja se sana oli minussa.
Kaiken alussa on sana.
Se oikea ihana pelko, jumaluuden tuntu, henkien pohkeet kupeillamme; tieto siitä, että meitä ohjaavat meitä vanhemmat, meitä viisaammat.
Hänen silmissään ja sisuksissaan ja lanteissaan oli se oikea tyhjyys ja tarve jonka vain jumalat voivat täyttää.

Kirjassa on 366 sivua ja lueskelin sitä reilun kuukauden.

7 kommenttia:

  1. Luen Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi", mikäli pidän siitä, voisi tämänkin lukea.

    Toistaiseksi kymmenesosan luettuani en ole "haltioissani", mutta Finlandia-palkittu kirja on.

    VastaaPoista
  2. Joo, onkohan se romaani sitten sitä fantasiaa? Minusta parhaimmat näistä novelleista olivat niitä, joissa myytilliset osuudet olivat verraten hillittyjä. "Grande Randonnée" ja "Etiäinen" muodostuivat suosikeikseni.

    VastaaPoista
  3. Fantasiaa tai ainakin fiktioita :)

    VastaaPoista
  4. Romaanikin pysyy kyllä sen verran vahvasti meidän maailmassamme kiinni että ei sitäkään oikein fantasiaksi kutsuisi...Sinisaloon jos kehen sopii se "spekulatiivinen fiktio" määre.
    Tätä novellikokoelmaa en ole kokonaisuutena lukenut mutta pari kolme noista novelleista kyllä, ovat ilmestyneet lehdissä tai muissa antologioissa. Sinisalo ei fiktion kirjoittajana säväytä niin suuresti kuin vaikka Maarit Verronen mutta kyllähän minä olen noista pitänyt, ja Sinisalo on kunnostautunut myös mainiona sarjakuvakirjoittajana sekä faktapuolella, sekalaisia artikkeleja, kritiikkejä yms on tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirjasta tosiaankin löytyy semmoisia spefi-vireitä, mutta toisaalta, kuten kirjan takakannessakin tuumataan, myyttien läsnäolo on monissa tarinoissa tärkeällä sijalla. Esimerkiksi Nasaretilaisen tarinasta ei ole rakenneltu silkkaa silmänkääntötemppujen sarjaa.

      Poista
  5. Löysin juuri blogisi lukijaksi :)
    Minulla on kirjasivistyksessä Johanna Sinisalon kokoinen ammottava reikä. Tämä scifinovellipläjäys kuulostaa hyvältä tavalta korjata asia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minä aloitin juuri siitä. Ihan kaikki novellit eivät olleet minulle mieleen, mutta on siinä muutama oikein hyvä.

      Poista