Romaanissa
käsitellään erilaisten yliluonnollisten ilmiöitten
etsimistä ja ainakin jollain tasolla myös niitten
hyväksymistä. Reponen on selvästi ollut aiheesta
kiinnostunut. Hän käy kirjan hahmojen suulla läpi
tavallisimmat "edellisiin elämiin" liittyvien kokemusten herättämät
vastaväitteet – kirjan hahmot jopa naureskelevat niille kuin
vanhoille tutuille, samalla kun pyrkivät todistelemaan tieteeltä
salatun maailman olemassaoloa.
Reposen
kirjassa erityisessä asemassa on siis ihmisen tietynlainen
sielunvaellus, ”edelliset elämät”. Toimittaja Erkki
Saari pääsee edellisten elämien tutkimisesta
kiinnostuneen hypnotisoijan avulla kurkistamaan edelliseen elämäänsä,
jossa hänen osakseen on koitunut väkivaltainen kuolema.
Koska tämä edellinen elämä on loppunut vain pari
vuotta ennen Saaren syntymää, ovat hänen edellisen
elämänsä tärkeät ihmiset vielä elossa
ja Saaren on mahdollista alkaa jäljittää kuolemaansa
johtaneita tapahtumia.
Muokattu kuva eräästä puistosta. |
Kuten
kirjan nimestä saattaa päätellä, tapahtumat
kuljettavat kirjan sankarin Mustan meren rannalle, Odessaan.
Kaupunkia kuvaillaan kirjassa tarkan toimittajamaisesti. Aikoinaan
kuunnelmasarjaa seuratessani viehätyin erityisesti Odessan
kaupungin puistoista. Kirjassa puhutaan enemmänkin kaupunkia varjostavista korkeista
puista, akaasioista, kastanjoista, trumpettipuista ja plataaneista.
Jostain syystä kirjan kuvaus näiltä osin ei tunnu yhtä
kiehtovalta kuin miltä se kuunnelmassa vaikutti. Kirja sisältää
aika tarkkaa tosiasiallisten paikkojen, katujen ja rakennusten
kuvausta, pikkutarkasti kuvattuja näkymiä, jotka varmaankin
1980-luvun alun lukijasta ovat tuntuneet mielenkiintoisilta, mutta
nykyisille, paljon jo tv:n kautta nähneille lukijoille
tuntunevat vähän merkityksettömiltä ajankuvilta.
Toimittajamainen kuvaus hieman vesittää tarinan kiehtovaa,
mystistä sykähtelyä. Jännärimäinen
kerronta toisaalta pitää yllä lukijan mielenkiintoa.
Kirjailija
Reposen ammattitaito näkyy siinä, että hän vie
tarinan alusta loppuun hyvin tottuneesti ja varmalla tyylillä.
Kokemus lehtimaailmasta tulee esiin myös kirjan tarinasta,
päähenkilö työskentelee näet
Perheposti-nimisessä aikakauslehdessä.
Luin
kirjan osin työmatkoilla ja lounastauoilla ja loput Helsingin
reissun aikana. Junamatkat sopivat ihan kivasti lukemiseen. Valojen
pätkiminen ja sammuminen korostivat kirjan tapahtumien
yliluonnollista hehkua. Kirjassa on 282 sivua. Lukutapauksesta
muodostui noin viikon mittainen.
Reposelta olen joskus lukenut jonkun, wikipedian tarjomasta listasta arvon että se oli Kirottu talo. En nyt muista oliko siinä talossa kummituksia vai poltergeisteja vai mitä.
VastaaPoistaTämä joskus varhaisteininä kun luin kaikki käsiini osuvat kauhuun päin viittaavat kirjat. Ja tuossa saattoi olla vähän sama ongelma, että tietyllä toimittajamaisella asenteella haettiin ehkä uskottavuutta mutta enemmänkin onnistuttiin vesittämään sitä jännitystä johon olisi ollut aineksia.
Joo, ehkä olisi kannattanut kokeilla haamukirjoittajaa, heh-heh!
VastaaPoistaKuuntelin Elävästä arkistosta niitä kuunnelmanpätkiä ja vaikutti vähän siltä, että kuunnelmasta olisi karsittu tarkkaa paikalliskuvausta vähemmälle. Paino oli tietenkin kuunnelman luonteesta johtuen siirretty dialogille. Toisaalta matka Odessaan on 1980-luvun alussa ollut matka rautaesiripun takaiseen salaperäiseen maailmaan, jonka kuvailulle saattoi tuolloin löytyä omat perustelunsa.