Tähti tiiliseinällä |
Turkulainen
Reijo Mäki (s. 1958) on kirjoittanut parikymmentä dekkaria,
joissa päähenkilönä seikkailee yksityisetsivä
Jussi Vares. Aikaisempia romaaneja en ole lukenut, mutta nyt sain
työpaikalta läksiäislahjaksi tämän uusimman,
vuonna 2012 julkaistun Sheriffin. Työpaikka ja
ketjukolaaja huomioonottaen kyseessä oli nappiin osunut valinta.
Yksityisetsivä
Jussi Vares viettää rennonoloista poikamieselämää
Turun kaupungissa. Hänellä on oman kodin lisäksi
kantakapakki, Uusi Apteekki, jossa kirjan sivuilla poiketaan
useampaan otteeseen. Vareksen lähin kaveripiiri koostuu hänen
kaltaisistaan poikamiehistä, jotka tapaavat toisiaan veljellisen
leikinlaskun ja sukkelien ilmausten sävyttämän
rupattelun merkeissä. Kaverukset nauttivat grilliruokaa, olutta,
viinaa ja toisinaan jopa kahviakin. Samalla he muodostavat verkoston,
joka välittää tietoa väliin hyödyllisistäkin
asioista. Yksityisetsivä Varekselle tällainen tiedonsaanti
on arvokasta, poikamies Varekselle arvattavasti samaten.
Kirjan
tapahtumat keskittyvät käsittämättömän
raa'an kaksoismurhan selvittelyyn. Poliisi on tutkimuksissaan
ajautunut umpikujaan, joten toisen uhrin omaiset palkkaavat Vareksen
selvittelemään tapausta. Tämän lisäksi
odottamattomalta taholta ilmaantuu toinenkin päämies, joka
haluaa Vareksen ratkaisevan jutun. Murha vaikuttaa kytkeytyvän
Turun seudun järjestäytyneeseen rikollisuuteen, mutta
miten?
Romaani
sisältää jaksoja, jotka vaikuttavat hilpeältä
poikamieselämän kuvaukselta, hauskin osuus lankeaa
epäilemättä novellikirjailija Luusalmelle, joka
osallistuu runonlausuntailtaan ensimmäistä kertaa
elämässään. Rikollisuuden kuvauksen osalta
mennään aika kovaksikeitetyn dekkarin perinteitten
mukaisesti. Hempeämmän osuuden suhteen käynnistyminen
on hitaahkoa, toiminta tehokasta. Kirjan mies-nais' -kuva on
mielestäni melko perinteinen.
Koska
iso osa kirjasta on kerronnaltaan minä-muotoista, sijoitin
aluksi kirjailija Mäen leppoisan naamataulun Varekselle. Vähän
kerrassaan Vares muuttui jonkin verran, mutta kokonaan vaikutelmasta
en irti päässyt. Kirja perustuu pitkälti
vuoropuhelulle, joka onkin kirjoitettu hyvin nasevasti, kieli
muistuttaa nykypäivän kielenkäyttöä,
ilmaisut ja esiin nostetut ilmiöt ovat ajan hermolla.
Siteeraan
näytteeksi pienen katkelman novellikirjailija Luusalmen runoa,
joka kirjassa herättää runoiltamien yleisössä
kuumat reaktiot:
”...
Veto
veks, outo olo. Ja hautalerppana lemmikkietana.
Ei
kiinnosta ees etukolo, eipä osu, eikä lennä smetana.”
Ikäluokka
huomioiden Sheriffi on varma valinta lahjakirjaksi mieshenkilölle.
Sivuja romaanissa on peräti 412 ja silti minunlaiseni
lyhytproosan ja runouden ystävä sai kirjan lukaistua
parissa päivässä. Silmätulehdus vähän
vaivasi, mutta menihän tuo.
Tätä en ole lukenut, mutta toistakymmentä muuta, tuntuu olevan vakioformaatti uusilla mausteilla :)
VastaaPoistaNäin minäkin uskon senkin perusteella mitä eilen tv:ssä esitetystä kirjailijaa esittelevästä dokumentista voin päätellä.
VastaaPoista