Koska
en ole akateemisesti sivistynyt, olen iloinen joka kerta kun kohtaan
tällaisia korkean kulttuurin teoksia, jotka on kirjoitettu
kielellä, jota minunlaisenikin voi ymmärtää.
Tolstoi pitää kielenkäyttönsä helposti
käsitettävänä, kirjasta tulee mieleen Nietzshen
tapa esittää asiansa räväkästi ja selkeästi.
Tolstoin virkkeet tosin tuppaavat olemaan sen verran pitkiä,
että voisi välillä pitää kahvitauon, ellei
pitäisi sen jälkeen aloittaa taas sama alusta.
Kirjan
alkupuolella Tolstoi käy läpi mittavan määrän
varsinkin saksalaisia, ranskalaisia, englantilaisia taide-estetiikan
teoksia kuvaillen niitten perusajatukset parilla virkkeellä.
Tolstoi havaitsee, että kauneutta ylimpänä tavoitteena
pitävä taide-estetiikka ei pääse edes
yksimielisyyteen siitä, mitä kauneus on. Länsimainen
(eurooppalainen) taide on Tolstoin mielestä pitkälti
taidetta taiteen vuoksi ja jää useimmille ihmisille yhtä
hämäräksi kuin sitä tulkitsemaan kirjoitettu
taide-estetiikka.
Länsimainen
taide on kreivi Tolstoin mielestä elitististä, pienten
ylhäisö- tai taidepiirien puuhaa, joka nielee valtavat
määrät rahaa ja kaikenmoista vaivannäköä.
Suurin osa hyvänä pidetystä taiteesta on kuitenkin
vain ”taideketta”, väärennettyä valetaidetta,
jolla on erittäin pitkät perinteet. Renessanssiajoista asti
taide on Tolstoin mielestä palvellut ylhäisöä,
joka vieraannuttuaan uskonnosta, alkoi tilata taiteentekijöiltä
taidetta, jonka tehtävä oli vain tuottaa kauneutta ja
nautintoa syvän hengellisen tuntemuksen sijasta. Tätä
kautta yläluokka, taiteennauttijat, kieroutuivat, kuten myös
heille taiteen nimellä tarjoiltua ajanvietettä valmistavat
taiteilijat. Sen sijaan kansalle, joka Tolstoin mukaan yhä eli
uskonnon mukaista elämää, taide ajanoloon muuttui
käsittämättömäksi. Tolstoin ajatus on, että
suurin osa ihmisistä elää kovaa työtä tehden
kädestä suuhun, eivätkä heidän rahkeensa
riitä ylhäisön mutkikkaasta taiteesta nauttimiseen.
Tolstoi
esiintyy taiteen reformaattorina, hän pyrkii tekemään
taiteelle sen palveluksen minkä Luther ja muut uskonpuhdistajat
tekivät kristinuskolle. Taide pitää Tolstoin mielestä
puhdistaa, sen linja muuttaa kristinuskon rakkauden kaksoiskäskyn
mukaiseksi. Taiteen perusuomana tulee olla rakkaus Jumalaan ja
ihmisten välinen veljeys. Näissä merkeissä
taiteen tulee olla kaikille ymmärrettävää,
vaikeaselkoisuus ja nautinnonhakuisuus on poistettava, sillä ne
johtavat taiteennauttijan itsekeskeisyyteen ja yksinäisyyteen.
Taidetta taiteen vuoksi ajatuksesta on siirryttävä tekemään
taidetta, joka tarjoaa aidon tunne-elämyksen taiteilijalta
taiteennauttijalle.
Räväkän
ja kursailemattoman esitystavan vuoksi kirja sisältää
paljon hauskoja kohtia. Tolstoin kuvaus Wagnerin Siegfried-oopperasta
on eräs huimimmista. Kirjan lopussa oleva Rozanovin kriittinen
kirjoitus antaa sitten nokkiin Tolstoille ja hänen
ajatuksilleen. Rozanov nostaa Tolstoin edelle venäläisessä
kirjallisuudessa Dostojevskin, kehuen laajasti ison D:n
lukeneisuutta. Tolstoi on kirjassaan itse pitänyt puolensa tältä
osin. Myös Martti Anhavan johdanto ja kommentit alaviitteissä
nostavat aika ajoin hymyn ketjukolaajan huulille. Tämä
kirja pitää hankkia kotiin!
Pieni
tekstinäyte:
Todellisia
taideteoksia voi ilmaantua taiteilijan sieluun harvakseltaaan, kuin
eletyn elämän hedelminä, aivan kuten lapsia sikiää
äidinkohtuun. Väärennettyä taidetta sitä
vastoin tuottavat mestarit, ammattimiehet herkeämättä,
niin paljon kuin kysyntää on.
Kirjassa
on 331 sivua ja sen lukemiseen hupeni koko laina-aika.
Olen kuullut usein tästä Tolstoin myöhäiskauden teoksesta, vaikken sitä itse olekaan lukenut. Minua kiinnostaisi tietää hyvän, informatiivisen esityksesi lisäksi vielä erikseen, mainitseeko kirjailija tässä omia varhaisempia teoksiaan, sellaisia kuin Anna Karenina tai Sota ja rauha, jotka hän käsittääkseni uuden taiteenteoriansa valossa halusi hylätä.
VastaaPoistaVaikka tuossa yllä kirjoitan monesta Tolstoin kirjan aiheesta, on sivumäärä kumminkin sitä luokkaa, että läheskään kaikkea en ole saanut mahdutettua mukaan.
PoistaTolstoi taitaa mainita omista kaunokirjallisista teoksistaan vain alaviitteessä. Siinä hän luokittelee ne huonoksi taiteeksi. Tästä poikkeuksina hän nostaa esiin vain kertomuksensa "Jumala näkee totuuden, mutta ei heti puhu" ja "Kaukasian vanki".
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Ketjukolaajalle tästä Tolstoi-postauksesta!
VastaaPoistaViime tiistaisen Tristanin jälkeen olen ollut Wagner-huumassa ja toissavuotinen Siegfried on vielä elävänä mielessä. Tuskin maltan odottaa Tolstoin näkemyksiä, vaikkakin voi jo aavistaa, mikä hänen suhteensä Wagneriin on. Ajattelin aloittaa kesäloman tällä Tolstoin teoksella, kiitos Ketjukolaajalle sen esittelystä.
Mitä on taide? -kirjan lopusta löytyy oikein lisäosasto, jossa Tolstoi esittelee näkemystään Wagnerin Sormus-sarjasta!
PoistaHaluan huomauttaa, että kirjan pääasiallisesta helppotajuisuudesta huolimatta eurooppalaisen taide-estetiikan monisivuinen sukupuu, jonka Tolstoi tuo esiin teoksensa alkupuolella, sai minun lukemisintoni tyrehtymään niin, että piti lukea ihan muuta välillä ja sitten vain nopsasti kahlata taide-estetiikkaosio loppuun, että pääsin maistelemaan Tolstoin oman ajattelun eksoottisista hedelmistä.
Aloitin siis kesäloman tällä teoksella. Tolstoin sanottava olisi tullut sanotuksi parillakymmenellä sivulla, eli toimitustyötä olisi aikoinaan tarvittu, mutta monta hienoa kohtaa teoksessa kuitenkin oli. Tuli jotenkin mieleen muinaiset Tiedonantajan ja Kulttuurivihkojen maailmat.
PoistaWagnerin kanssa Tolstoi kyllä iski kirveensä kiveen. Ringin tekstit ovat tosin sylttyä, mutta musiikki on jo ihan eri juttu-tätä Tolstoi ei tunnu ymmärtävän. Hauskaa kyllä oli muuten lukea Wagner-ivaa.
Kiitos siis tästä esittelystä ja myös mainioista kuukausijutuista. Viimeinen "Räsymatto kotieläimenä" oli oikea HELMI. Nauroin vesissä silmin.
Wagner herättää voimakkaita tunteita, sellaista hänen musiikkinsa taitaa olla, vaikken sitä kovin tarkkaan tunnekaan. Ooppperamusiikista voin sanoa nauttineeni, kun katselin joskus niitä Anna Netrebkon konsertteja, jossa oli joitakin gubbeja hänen seuranaan laulamassa.
PoistaJos Tolstoin teksti tuntui kiinnostavalta, uskallan suositella hänen huomattavasti lyhyempää kirjaansa "Tunnustuksia". Vaikka kirja kieltämättä kertoo myös Tolstoin hengellisestä etsinnästä, siinä on tärkeänä puolena myös sen pohtiminen, mitä kaunokirjallisuus voi ihmisille opettaa ja täsmällisemmin: voiko kukaan ihminen ylipäätään opettaa kenellekään toisella yhtään mitään. Viikko sitten esitettiin Teemalla vuonna 1984 tehty tv-ohjelma "Mystinen ilta televisiossa", jossa käsiteltiin ufoja, ennustamista ym. vastaavaa. Lopussa juontaja totesi, että "kädet ovat aika tyhjät". Minulle tuppaa kirjallisuuden parissa tulemaan sama fiilis. Kirjan saa luettua, mutta kädet ovat aika tyhjät. No, ihan aina kirjaa ei saa luettua.
Elukka-aiheesta olen yrittänyt lukea sen minkä jaksan, mutta kovasti sormet syyhyävät kun tekisi mieli irrottaa oma kaulapantansa ja lähteä ihan vain kylmästi Viron reissulle. Helsinkiin nyt matkustan ainakin. Kiitokset kommentistasi!