Zacharias
”Sakari” Topelius (1818 – 1898) kirjoitti joukon itsenäisiä
romaaneja ja novelleja, jotka julkaistiin netistä löytämieni
tietojen mukaan vuodesta 1880 alkaen nimellä Vinterqvällar
(Talvi-iltain tarinoita). Ensimmäinen niistä on romaani
nimeltä Kuninkaan hansikas (Konungens handske). Kyseessä on
historiallinen kertomus Kustaa III:n ajoilta.
Romaani
on seikkailukertomus, jota on höystetty vahvasti Suomen
historialla ja maantieteellä. Tapahtumien ajankohta – vuosi
1788 – huomioonottaen painotus on Ruotsin vallan ajan
loppuvuosilla ja jo tuolloin heränneillä kansallisen
vapauden aatteilla. Kertomusta voikin pitää
kansallisromanttisena, välillä tuntuu kuin lukisi Maamme
kirjaa. Varsinainen teema on järkkymätön uskollisuus
laillista hallitsijaa, kuningasta, kohtaan.
Aivan
kertomuksen aluksi Topelius kuvaa sitä, miltä historia
koulupojasta aluksi tuntuu:
Historia
oli mielestämme suuri, vanha, tomuinen kaappi laatikkoineen ja
laudakkoineen, jotka oli liimattu aivan täyteen nimiä tai
vuosilukuja ja joille oli määrättyyn järjestykseen
asetettu kuninkaiksi, keisareiksi, paaveiksi tai sulttaaneiksi
nimitettyjä posliiniukkoja.
Myöhemmässä
vaiheessa koulupojalle valkenee, että historian
”posliiniukkojen” takaa löytyy myös suurempi kertomus:
- -
niiden takana seisoi kansojen
syviä, sankkoja rivejä, iäti kuohuvia intohimoja,
ääretön määrä ihmissydämiä,
jotka nyt ovat lakanneet lyömästä, mutta jotka elämän
lyhyinä hetkinä ovat kuten meidänkin sydämemme
sykkineet surua ja iloa, rakkautta ja vihaa, voitonriemua ja
epätoivoa – -
Romaanin
ansiot ovat enemmänkin ajan ja paikan kuvauksessa, itse
seikkailukertomus on varsin vaatimaton ja monin paikoin
ennalta-arvattava. Johtuen vahvasta sidonnaisuudesta todellisiin
tapahtumiin, ei Topeliuksen luovuus ole ollut ihan kukkeimmillaan,
hän on enemmänkin sovittanut historian tarinansa
näyttämölle.
Kustaa
III oli ilmeisesti kuninkaana Topeliuksen mieleinen hahmo. Kustaa saa
suuren osan kansastaan rakastumaan kuninkaaseensa, osoittamaan häntä
kohtaan uhrautuvaa uskollisuutta. Vaikka itsenäisyysajatuksilla
on kirjassa vahvat kannattajajoukkonsa, vaikuttaa kirjailija itse
pitävän konservatiivisesti – tai oikeastaan menneisyyttä
ihastellen – Ruotsin ja kuninkaansa puolta.
Romaanin
suomensi Ilmari Jäämaa vuonna 1929. Luin romaania viitisen
päivää. Siinä riittää viihdykettä
yli kahdensadan sivun verran.
Koska itse luin vain muutama päivä sitten Topeliuksen Linnaisten kartanon (merikapteeneineen päivineen...), olin erityisen iloinen, kun huomasin sinun jo ehtineen kirjoittaa tästä toisesta talvi-iltain tarinasta. Kuninkaan hansikkaassa ei sitten taida olla aivan yhtä paljon ainesta hehkutukseen...
VastaaPoistaEsittelysi perusteella tuli tuntu, että yksi tärkeä tavoite Topeliuksella hänen kirjoittaessaan Hansikastaan oli innostaa kansan nousevaa polvea historian ääreen?
Ideasi "Kuninkaallisesta kesäkuusta" kuulostaa omaperäisyydessään (paremman sanan puutteessa) viehättävältä. Ja logiikkakin on täysin paikallaan, kun listaan kuuluu myös ufokirjailija Tapani Kuningas sukunimensä perusteella. Ensimmäisenä esittelemäsi Kuningas Oidipus (Veijo Meren suomennoksena) kuuluu omiin näytelmätekstisuosikkeihini.
Kuninkaan hansikas tuntuu minusta vähän laskelmoidulta romaanilta. Topeliuksen kerrontaa sitoo pitäytyminen historiallisessa kehyksessä. Sellainen vaikutelma minulle syntyy.
PoistaVoi olla, että Topelius on kertomuksellaan halunnut korostaa historian olevan mielenkiintoista, eikä vain tomuisten faktojen opettelua. Lisäksi Topelius ehkä on halunnut kuvata myös sitä miksi ja miten se kansa katoaa kuninkaittensa rinnalta, kun historiaa kirjoitetaan. Kertomuksessa kuninkaan hansikas sananmukaisesti haudataan niin että tapahtumien muistokin hiipuu niitten harvojen mukana, jotka ne enää tuntevat. Sen sijaan Kustaa III:n muisto eli Topeliuksen mukaan vielä pitkään Suomessa. Lisäksi eräs näkökohta on vielä sekin, että Vinterqvällar julkaistiin alunperin Tukholmassa ja kenties juuri tämä tarina oli jossain määrin suunnattukin ruotsalaiselle lukijakunnalle?
Lainasinkin tänään sen ufo-kirjan. Toivotaan nyt että ehdin lukea sen ennen kuin menetän lainaoikeuteni...