Ioanna Steriotou: The Fortetza of Rethymno

Ostin lomareissulta Kreikan kulttuuriministeriön arkeologian osaston pienen julkaisun, joka kertoo Rethimnon vanhan linnoituksen, Fortetzan, vaiheista. Pääpaino on ajalla, jolloin Kreeta oli Venetsian kaupunkivaltion hallussa ja joilloin Fortetza pääosin rakennettiin. Julkaisu ei ole pituudella pilattu, se sisältää 40 sivua, mistä noin puolet koostuu kuvasivuista. Englanninnoksen on laatinut William W. Phelps. Julkaisu ilmestyi vuonna 1989, minä sain omakseni toisen painoksen, joka on vuodelta 1997.

Kirjassa kerrotaan, että Rethimnon kaupungin viereisellä kukkulalla oli jo antiikin aikaan sijainnut Artemis-jumalattaren temppeli ja paleiokastro-tyyppinen linnoitus sen suojana. Bysantin aikana linnoitusta vahvistettiin, niin että kun Venetsian kaupunkivaltio sai Kreetan haltuunsa vuonna 1204, Rethimno oli jo linnoitettu kaupunki. Venetsialaiset kuitenkin purkivat jokseenkin kokonaan vanhat linnoitukset ja muutkin rakennelmat ja rakensivat paikalle oman linnoituksensa, Fortetzan. Vuonna 1571 turkkilainen(?) Uluz-Ali joukkoineen hyökkäsi kaupunkiin ja tuhosi isolta osin kaupunginmuurin sekä silloisen kaupungin ja linnoituksen. Linnoitustyöt aloitettiin uudelleen. Uusi ja ehompi Fortetza valmistui 1580-luvulla. Kirjan mukaan sen jälkeiset muutostyöt ovat olleet vähäisiä, joskin iso joukko rakennuksia linnoituksen sisällä on tuhoutunut. Fortetza on bastionityyppinen linnoitus, joka julkaisun kertoman mukaan on tilanpuutteen takia jouduttu toteuttamaan pienimuotoisena ja osin typistettynä. Minusta se on todella mielenkiintoinen paikka, jossa aukeaa mielin määrin kiehtovia, kauniita näkymiä.

Hain kirjasta ennen kaikkea vahvistusta sille käsitykselleni, että iso osa venetsialaiskauden rakennuskannasta on väkisinkin tuhoutunut Rethimnossa. Ilmeisesti vanhan kaupungin talojen osalta niin onkin. Fortetzan muurien kuitenkin kerrotaan olevan suurelti venetsialaisten aikaisessa ulkoasussaan. Tietysti muutoksiakin on tehty. Kuten vierailu Fortetzaan osoitti, on linnoituksessa aikoinaan sijainnut katolilainen kirkko purettu. Sen sijalle turkkilaiset vallanpitäjät rakennuttivat moskeijan, joka nykyisin toimii juhlatilaisuuksien ja konserttien näyttämönä. Ennen kaikkea olin kiinnostunut linnoituksen mukavan pyöreänuppisten vartiotornien alkuperästä ja muotoilijoista. Minusta kun ne näyttivät enemmän turkkilaisilta kuin venetsialaisilta. (Voin olla väärässä, ei olisi eka kerta.) Julkaisu ei anna selkeää vastausta tähän kysymykseen. Jotenkin tuli mietittyä, miten paljon Rethimnon kaupungissa onkaan peräisin juuri Turkin vallan ajalta, mutta enimmäkseen tunnuttiin korostavan venetsialaista menneisyyttä. Ehkä tällainen mieluilu yhden aikakauden perään muitten kustannuksella on tyypillistä historiallisissa kohteissa?

Lyhyenkin julkaisun lukeminen vieraalla kielellä on siinä mielessä hankalaa, että jotkut tietyt sanat eivät vain avaudu ilman sanakirjaa. Tekstin voi tietysti yrittää selvitellä ilman sanakirjaakin, jolloin vieraat ilmaisut jäävät hämäriksi.

Tähän päättyy ketjukolaajan kreikkalainen otysseijja. Heinäkuu aloittakoon mätäkuun ja satakoon sen myötä tältäkin palstalta nettiin jotakin ihan muuta.