Ostin lomareissulta Kreikan
kulttuuriministeriön arkeologian osaston pienen julkaisun, joka
kertoo Rethimnon vanhan linnoituksen, Fortetzan, vaiheista. Pääpaino
on ajalla, jolloin Kreeta oli Venetsian kaupunkivaltion hallussa ja
joilloin Fortetza pääosin rakennettiin. Julkaisu ei ole pituudella
pilattu, se sisältää 40 sivua, mistä noin puolet koostuu
kuvasivuista. Englanninnoksen on laatinut William W. Phelps. Julkaisu
ilmestyi vuonna 1989, minä sain omakseni toisen painoksen, joka on
vuodelta 1997.
Kirjassa kerrotaan, että Rethimnon
kaupungin viereisellä kukkulalla oli jo antiikin aikaan sijainnut
Artemis-jumalattaren temppeli ja paleiokastro-tyyppinen linnoitus sen
suojana. Bysantin aikana linnoitusta vahvistettiin, niin että kun
Venetsian kaupunkivaltio sai Kreetan haltuunsa vuonna 1204, Rethimno
oli jo linnoitettu kaupunki. Venetsialaiset kuitenkin purkivat
jokseenkin kokonaan vanhat linnoitukset ja muutkin rakennelmat ja
rakensivat paikalle oman linnoituksensa, Fortetzan. Vuonna 1571
turkkilainen(?) Uluz-Ali joukkoineen hyökkäsi kaupunkiin ja tuhosi
isolta osin kaupunginmuurin sekä silloisen kaupungin ja
linnoituksen. Linnoitustyöt aloitettiin uudelleen. Uusi ja ehompi
Fortetza valmistui 1580-luvulla. Kirjan mukaan sen jälkeiset
muutostyöt ovat olleet vähäisiä, joskin iso joukko rakennuksia
linnoituksen sisällä on tuhoutunut. Fortetza on bastionityyppinen
linnoitus, joka julkaisun kertoman mukaan on tilanpuutteen takia
jouduttu toteuttamaan pienimuotoisena ja osin typistettynä. Minusta
se on todella mielenkiintoinen paikka, jossa aukeaa mielin määrin
kiehtovia, kauniita näkymiä.
Hain kirjasta ennen kaikkea vahvistusta
sille käsitykselleni, että iso osa venetsialaiskauden
rakennuskannasta on väkisinkin tuhoutunut Rethimnossa. Ilmeisesti
vanhan kaupungin talojen osalta niin onkin. Fortetzan muurien
kuitenkin kerrotaan olevan suurelti venetsialaisten aikaisessa
ulkoasussaan. Tietysti muutoksiakin on tehty. Kuten vierailu
Fortetzaan osoitti, on linnoituksessa aikoinaan sijainnut
katolilainen kirkko purettu. Sen sijalle turkkilaiset vallanpitäjät
rakennuttivat moskeijan, joka nykyisin toimii juhlatilaisuuksien ja
konserttien näyttämönä. Ennen kaikkea olin kiinnostunut
linnoituksen mukavan pyöreänuppisten vartiotornien alkuperästä ja
muotoilijoista. Minusta kun ne näyttivät enemmän turkkilaisilta
kuin venetsialaisilta. (Voin olla väärässä, ei olisi eka kerta.)
Julkaisu ei anna selkeää vastausta tähän kysymykseen. Jotenkin
tuli mietittyä, miten paljon Rethimnon kaupungissa onkaan peräisin
juuri Turkin vallan ajalta, mutta enimmäkseen tunnuttiin korostavan
venetsialaista menneisyyttä. Ehkä tällainen mieluilu yhden
aikakauden perään muitten kustannuksella on tyypillistä
historiallisissa kohteissa?
Lyhyenkin julkaisun lukeminen vieraalla
kielellä on siinä mielessä hankalaa, että jotkut tietyt sanat
eivät vain avaudu ilman sanakirjaa. Tekstin voi tietysti yrittää
selvitellä ilman sanakirjaakin, jolloin vieraat ilmaisut jäävät
hämäriksi.
Tähän päättyy ketjukolaajan
kreikkalainen otysseijja. Heinäkuu aloittakoon mätäkuun ja
satakoon sen myötä tältäkin palstalta nettiin jotakin ihan muuta.
Olipa mukava kerrata tietoja linnoituksesta, jossa kerran seikkailin yhden kevätaurinkoisen iltapäivän verran.
VastaaPoistaKyllä minäkin tuon julkaisun jaksoin lukea, mutta nyt on kiva harrastaa jotain ihan toisenlaista.
Poista