Tässä kirjoituksessa mainittua Kuntamolan kuntaa ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa sen kansalaisopistoa tai siellä opiskelleita ja tekstissä kuvattuun kirjaan kirjoittaneita kirjoittajia tai heidän tekstejäänkään. Mikäli on olemassa Euroopan Nyyhkyrahasto, jolta voi hakea rahoitusta kuvatunkaltaisiin hyödyllisiin hankkeisiin, pyydän kertomaan asiasta minulle.
Kuntamola voisi olla pieni kunta
keskisessä Suomessa. Vuonna 2011 Kuntamolan kansalaisopiston
kirjoittajapiirin kirjoittajat yhdistivät taitonsa ja Euroopan
Nyyhkyrahastolta saamansa rahoituksen julkaisemalla yhteisen
novelliantologian nimeltä Bossa nova.
Kirja sisältää 30 novellia,
kirjoittajia on 17. Mitään yhteistä teemaa ei ole valittu,
novellien aihepiiri vaihtelee ja tapahtumat sijoittuvat toisinaan
Kuntamolaan toisinaan muualle maailmankaikkeuteen. Kirjoittajien
joukossa on heitä, jotka ovat omaäänisempiä kuin toiset ja näin
syntyvä äänien sinfonia vastaa luultavasti matkaa Kuntamolan
mielenmaisemaan paremmin kuin vierailu paikkakunnalla. Tästä voi
päätellä, että ainakin paikoitellen tykästyin lukemaani.
Räväkintä meininkiä pitävät
ilokseni maanviljelijät, joita onkin joukossa kaksi isäntää, yksi
emäntä sekä maatalouslomittaja. Aunuksen Karjalasta kotoisin oleva
lomittaja Oleksi Ryabin kertoo kiirehtimättömällä tavalla
elämästä maaseudulla Venäjän Karjalassa. Hänen novellinsa
Poikkisarvinen on tarina lehmän ja sen hoitajan yhteydestä.
Kirjoittaja antaa yksityiskohtien kirjon suodattua lukijan tuntemaan
suomalaiseen todellisuuteen eleettömästi ja osoittelematta. Milla
Nikkarainen vie lukijan mukanaan
maaseudun talveen. Lämpimässä tuvassa kissa venyttelee lattialla
ja uunissa kypsyy emännän taputtelema kalakukko. Ulkona pakkanen
huurtaa navetan ikkunoita ja traktorin murrosnivelen kanssa
taistelevan isännän partaa. Isäntä Mikko Ilolassi
ihmettelee novellissaan Luonnon
sylissä miksi kaupunkilaiset
tulevat maalle metsästämään hirviä, vaikka näkyvät olevan itse
niin hyvässä lihassa. Isäntä Antero Jynkäre sen
sijaan laskee ravakasti leikkiä EU:n maatalouteen kohdistamista
valvontatoimista. Ilman mustaa huumoria novelli tuntuisi pääasiassa
ammatillisesti värittyneeltä mielipidekirjoitukselta. Muista
kirjoittajista tekee mieli nostaa esiin maansiirtoyrittäjä Keijo
Kemppala. Hänen novellinsa
pienyrittäjän päivästä muistuttaa rehellisyydessään
eräänlaista tunnustuskirjoitusta. Talousvaikeudet,
ihmissuhdeongelmat ja alkoholin runsas käyttö kietoutuvat yhteen
vihjailevien kyläpuheitten kanssa. Oman mausteensa tuovat poliisin
ja verottajan yhteydenottopyynnöt.
Antologiaan
sisältyvistä kirjastonhoitajien ja heidän asiakkaittensa
kirjoituksista näkyy lukeneisuus ja halu kokeilla jonkun toisen
kehittämiä tyylillisiä kikkoja. Yläasteen opettaja kirjoittaa
kasvavista nuorista, ala-asteen opettaja pupujusseista ja ketusta,
erityisopettajan novellissa nuorukainen on kaupungin
askarteluliikkeessä valitsemassa harrastukseensa sopivaa vahvaa
lennokkiliimaa.
Bossa nova on
Lauri Hartiolan tekstiä.
Hartiola on pitkäaikaistyötön, hänen novellinsa valitseminen
antologian niminovelliksi kertoo hienolla tavalla siitä menneitten
aikojen solidaarisuuden ilmapiiristä, joka Kuntamolassa vallitsee.
Toisaalta saattaa johtua siitäkin, että pitkäaikaistyöttömän
novellin ansiosta eurooppalaiset tukipesetat ovat saattaneet irrota
helpommin? Hartiolan novellissa ulkoavaruuden oliot saapuvat
lohduttamaan kuusen alla itkeä tihuuttelevaa keski-ikäistä
pitkäaikaistyötöntä. Ritamari Kennonen hyödyntää
scifi-teksteistä tuttuja juttuja viidessä raapaleessaan, jotka
kertovat hauskoista asiakaspalvelutilanteista marketin lihatiskillä.
Kirjassa voisi olla
sanokaamme 248 sivua ja olisin saattanut lueskella sitä viitisen
päivää.
Maaseuturealismi elää Suomessa siis ilmeisesti vielä hyvin, siihen suuntaan suurin osa näistä taisi mennä?
VastaaPoistaOn niissä novelleissa realismiakin, mutta rapsakka maalaishuumori tekee novelleista raikkaita. Ainakin näillä mainitsemillani maanviljelijäkirjoittajilla ei huumori ole mitään sotienjälkeistä tukkilaismeininkiä vaan ihan tämän päivän ilmiöistä kumpuavaa ja oman elämän mielenmaisemia heijastelevaa. En tiedä osasinko sitä tuossa kirjoituksessani niin tarkkaan kuvailla.
PoistaKiitti kommentista!