On se niinkin, että huonoillakin
ajatuksilla on aikansa ja siten myös loppunsa. Julistan täten, että
ketjukolaajan mätäkuu oli ja meni. Siskokset Sumeus ja Unhoitus
ovat saaneet haltuunsa ketjukolaajan mätäkuun kaikkine oikeuksineen
ja toivottavasti myös velvoitteineen sikäli kuin niitä ilmenee.
Joku huonommalla huumorintajulla varustettu voi esittää asiaan
eriävät väitteensä – sellainen kuuluu elämään – mutta
notkeaksi minä kutsun sitä, joka tällaisen mielensä vesiesteen
alittaa.
Nojaa, sanoi selkä. Kohdistan katseeni
eteenpäin, se lienee viisainta. Häntäänsä jahtaamaan ryhtynyt
koira saattaa helposti nirhaista omaa säärtään. Mätäkuun aikana
haavat tahtovat märkiä, ne muuttuvat ilkeän näköisiksi ja
alkavat haista. Paras siis lopettaa helteisen sään aikana. Kun
lopettaa ajoissa, voi jatkaa tietyissä rajoissa, saattaisi
tuntematon mätäkuun sananlasku toitottaa.
Siispä vilsa päähän ja
menneisyyteen, ketjukolaajan mätäkuu! Aika aikaa kukin mätäkuu!
Ketjukolaajan mätäkuu loppui suunnilleen samoihin aikoihin kuin oikea mätäkuu alkoi :)
VastaaPoistaViihdyttäviä olivat jutut ja hyvä idea tämä kuvitteellisten kirjojen bloggaussarja oli.
Suuri Säätäjä joskus antaa meille merkin, milloin on syytä ruveta lopettelemaan. Enkä tarkoita itseäni sillä Säätäjällä.
PoistaKiitokset myötämielisistä kommenteistasi!
Vesissä silmin olen tutustunut näihin mätäkuun kirjailijoihin. Kaikissa niissä oli jotain tuttua ja kotoista. Jo nimien rustaamiseen lienee mennyt hieman aikaa. Erityisesti minua liikutti Magda Puuhuusin romaanin hieno idea, samoin kuin kreikkalainen ja japanilainen runous. Mitä ensi kesänä on odotettavissa...tuskin maltan odottaa.
VastaaPoistaMukava kuulla, että kirjoituksissani on ollut tuttu meininki. Semmoisia ärväkkeitähän ne olivat, tekijänsä näköisiä. Ensi kesää täälläkin jo odotellaan, kun vaimolta kesäloma on lopussa.
Poista