Allaolevassa kirjoituksessa mainittu
runoilija on tosiasiassa olematon. Myöskään blogiarvioni aiheena
olevaa kirjaa ei ole olemassa. Kyseessä on humoristinen kirjoitus.
Jos huumorini ei uppoa lukijaan, kannattaa siirtyä lukemaan jotain
muuta.
Olin lukevinani lisää runoilija
Kinttu Nausikan tuotantoa. Tällä kertaa haaviin kahahti lastenkirja
nimeltä Viikonvaihdeompelutyyny. Kirja on ilmestynyt vuonna
2009 ja se on tekijän itsensä kuvittama.
Helmimarkus on ompelutyyny, jonka kaksi
ihmissisarusta nimeltä Ilmi-Urho ja Lepoleinikki ovat yhdessä
kirjoneet ja hellitelleet kotonaan pienestä tyynyvauvasta asti.
Helmimarkus on viettänyt pitkän ja mukavan elämän sisarusten
rakastettuna lemmikkinä. Yhdessä on koettu monta hauskaa tapausta
ja Helmimarkus on molemmille sisaruksille se kaikkein parhain kaveri.
Sitten koittaa hetki, jolloin Lepoleinikki on lähdössä toiselle
paikkakunnalle talouskouluun. Ilmi-Urho jää edelleen kotiin
pelaamaan tietokoneella ja hän olettaa saavansa nyt huolehtia
Helmimarkuksesta yksin. Mutta Lepoleinikki haluaakin Helmimarkuksen
mukaansa talouskouluun, jossa hänelle on luvassa tilava
oppilasasunto. Sisarusten kesken syntyy asiasta aikamoinen kina, joka
muistuttaa lasten huoltajuuskiistoja (eroparien taloudellisia
järjestelyjä lukuunottamatta).
Viikonvaihdeompelutyyny on
kaiketi eräänlaista terapiakirjallisuutta lapsille. Vaikka se onkin
toisaalta myös tarina muitten joukossa, on sen täsmätehtävänä
auttaa lapsia selvittelemään ajatuksiaan omien tai kavereitten
vanhempien erotapausten suhteen. Ompelutyynyasetelmalla pehmennetään
ja etäännytetään syntyvän ristiriitatilanteen aiheuttamaa
tuskaa. Toisaalta sillä saadaan lapsi kiinnostumaan tarinasta ja
kenties samaistumaan hellyttävään tyynyhahmoon. Lisäksi
vanhempien tilalle vaikeaan asemaan sijoitettuihin sisaruksiin on
lapsen ehkä helpompi saavuttaa vertaisvaikutelma kuin mikäli
kyseessä olisivat kaikkitietävät aikuiset. Eläimiä on kautta
aikojen käytetty vertauskuvina saduissa ja tarinoissa. Ompelutyyny
lemmikkinä toimii ihmisten eläinlemmikkien säädyllisenä
korvaajana. Samalla se asettaa huoltajuudesta riitelevät sisarukset
katsomaan asiaa ennen kaikkea viattoman ompelutyynyn kannalta. Vaikka
tunneside ompelutyynyyn toimii tässä tilanteessa sisarusten välistä
yhteyttä rakentavasti, ei ratkaisu silti ole helppo kenellekään
osalliselle.
Kirjan kuvitus on tasoltaan
vaihtelevaa, mikä seikka osaltaan tukee tarinan vaikeita teemoja.
Kyseessä ei ole pelkkä leppoisa iltasatu. Viikonvaihdeompelutyyny
saattaa hyvinkin mönkiä lasten uniin ja leikkeihin tummana
juonteena. Paljastettakoon kuitenkin että tarinalla on ratkaisunsa,
mikä on sille hyväksi. Onko loppu onnellinen, surullinen vai siltä
väliltä riippunee lukijan odotuksista.
Kirjassa on 46 sivua ja lukaisin sen
parissa tunnissa. Välillä nautin kahvit.
Osaisinpa kommentoida! Nämä nykyiset juttusi hämäävät monipiippuisina niin, etten tohdi sanoa niistä tämän enempää. Jännän kummaa luettavaa tarjoilet, totta tosiaan.
VastaaPoistaVakuutan ettei näihin mätäkuun teksteihini sisälly mitään salattuja kiemuroita. Ei ainakaan sellaisia, joista olisin itse tietoinen. Ne ovat vain kirjoituksia kirjoista, joita ei ole olemassa. Se, että kuvatuilla kirjoilla on oma luonteensa kullakin, kuuluu kirjojen ominaislaatuun ylipäätään.
PoistaKyse on jokseenkin samantapaisesta leikistä kuin jos kirjoittaisin olemattomista ruokalajeista. Pakko niittenkin olisi koostua joistakin ruoka-aineista, olemassaolevista tai olemattomista, ja niitten valmistustapojen tulisi edes jollain tavoin olla johtavinaan esitellyn kaltaiseen lopputulemaan.
Okei, vaikka ainahan fiktioon sisältyy piilomerkityksiä...
VastaaPoistaVoit olla oikeammassa kuin minä. En hirveän tarkkaan ole kehdannut miettiä näitä kirjoituksiani. Usein on enin aika mennyt sellaisten nimien keksimiseen, joista ei kovin helpolla tulisi sanomista. En tiedä olenko onnistunut siinäkään.
PoistaKaikessa voi nähdä piilomerkityksiä. Nimi "Kinttu" saattaa muistuttaa jotain todellista nimeä. Siitä voi tulla mieleen kinttupolku tai "hyvät kintut". Nimestä on vaikea sanoa onko se miehen vai naisen nimi, tämä voi johtaa ajatukseen transseksuaalisuudesta tai aseksualisuudesta. Minusta se nyt vain oli hauska nimi!
Voi hyvänen aika! Olin lukevinani ...
VastaaPoistaOlen ollut vähän aikaa poissa kuvioista ja täällä vain tahti paranee. ;)
Niin, yleensä kirjallisuudentutkijat löytävät vaikka mitä assosiaatioita ja tulkintoja. Monikin kirjailija on ollut hämmästynyt siitä, mitä hänen on ajateltu ajatelleen. Saarikosken runokirjaa "Katselen Stalinin pään yli ulos" selitettiin kovasti, kunnes S. sanoi, että hänellä on ikkunalaudalla Stalin-patsas.
Hyvä, Marjatta!
PoistaIhan varmasti onkin niin, ettei Saarikoski arvannut synnyttävänsä muita mielleyhtymiä. Miten tuon otsikon nyt muuten voisikaan selittää... Ehkä on tavallaan vastuu siirrettävä lukijalle, mikä on kyllä kirjoittajan kannalta helkutin vapauttavaa.
Huomenna sitten latin-Amerikaan, hautuumaalle ja ulkoavaruuteen!
Hui, mitä sieltä onkaan tulossa, scifiä?
PoistaKyllä näissä sinun kirjoituksissasi on silti sellainen kutku, että niissä olisi piilomerkityksiä. Sitä parempi, jos ne eivät ole tahallisia. Tahaton lueskelija! Nausikaa - nuori neito antiikin taruissa!!!