Perinteinen westjakkiryijy kuvattuna salaa westjakkein kansanmuseossa. |
Westjakkikansaan kuulunut
saksalaiskirjailijatar Magda Puuhuus (1970 – 1991) kirjoitti lyhyen
elämänsä aikana vain yhden romaanin, ja senkin postuumisti vuonna
2018. Romaanin westjakinkielinen nimi on Släät pappkuliikkitte.
Minä luin Inna Olkikoiran laatiman suomennoksen, jonka ilmestyy
ehken vuonna 2019 nimellä Paperinukkien selät.
Westjakit ovat pieni suomensukuinen
kansa, joka elelee vaikeakulkuisella, puolivuoristoisella alueella
Saksassa Sveitsin rajan tuntumassa. He puhuvat omaa
suomalaisugrilaista kieltään. Toisen maailmansodan aikana Saksan
natsihallinto ei varsinaisesti vainonnut westjakkeja, mutta heidän
oli syytä puhua yksinomaan saksaa.
Paperinukkien selät kertoo
tarinan Anikasta, joka kirjan alussa on 6-vuotias tyttönen. Anikka
asuu pienessä westjakkikylässä 1930-luvulla ja puhuu puhtaasti
äidinkieltään westjakkia. Saksalaistamistoimien myötä Anikasta
tulee koulun alkaessa Agda. Hän joutuu opettelemaan uuden kielen
eikä saa käyttää äidinkieltään edes kotonaan. Agda oppii
lukemaan ja kirjoittamaan saksaksi, leikeissä koulutovereitten
kanssa hän puhuu vain saksaa. Mutta kotona, omissa hiljaisissa
leikeissään Agda käyttää kaikilta salaa westjakin kieltä.
Agdan rakkain harrastus ovat
paperinuket. Nuket hän on itse leikannut kahvipaketeista ja hän
valmistaa niille vaatteita äidiltä liikenevistä vanhojen
vaatteiden tilkuista. Agda supattelee nukeille westjakiksi, nuket kun
eivät osaa itse puhua lainkaan. Yksinäisen leikin lomassa Agda
tulee tutkineeksi nukkien selkäpuolta, jossa on saksankielistä
mainostekstiä. Saksankieliset tekstit alkavat elää omaa elämäänsä,
niitten avulla Puuhuus johdattelee lukijan harhaan ja sekoittaa
todellisuuden. Romaani jakautuu ajallisesti kahtia. Lukijan annetaan
ymmärtää, että jotakin todella kammottavaa tapahtuu Anikan
lapsuudessa ja lukija haastetaan selvittämään mitä.
Romaanin jälkimmäinen puolisko
sijoittuu 2000-luvulle. Anikka on sairastunut nopeasti etenevään
sairauteen, joka on jo vienyt häneltä liikuntakyvyn. Sairaus
jätetään nimeämättä. Anikalla on Matius-niminen poika, joka ei
työnsä vuoksi ennätä huolehtia vanhasta äidistään. Hän käy
kuitenkin tapaamassa Anikkaa hoitolaitoksessa, jonne palkataan nuori
Magdalena huolehtimaan erityisesti Anikasta. Magdalena puhuu jonkin
verran westjakkia, mutta ei täydellisesti. Hän oivaltaa, että
Anikan menneisyydessä on synkkä salaisuus, jonka Anikan oma mieli
on torjunut vuosikymmenien ajan. Magdalena aloittaa varovaisen
lähestymisen avatakseen Anikan salaisuuden, mutta aikaa on vähän,
sillä sairaus heikentää potilaan puhekykyä ja vaikuttaa myös
muistiin. Romaanin eräs teema on se, että yhdessä Matius ja
Magdalena saisivat Anikan avautumaan, mutta he eivät pidä
toisistaan, joten yhteistyö ei ota sujuakseen. Lukija on tässä
suhteessa avainasemassa. Paljastuuko Anikan mysteeri edes lukijalle,
sen jätän tässä kertomatta. Kaikki muuhan tuossa jo tulikin.
Kirjassa on 211 sivua ja viihdyin sen
parissa kolmisen päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti