Tässä kirjoituksessa kuvailtua kirjaa
ei ole olemassa. Ei ole olemassa myöskään kirjan kirjoittajaa.
Onko ollut olemassa lempeästi hymyilevä Jumalan palvelija Varvara,
sitä en minä tiedä ja voineeko tuota kukaan muukaan tietää. Niin
paljon eilen tapahtunutta on jo tänään unohtunut. Mitä tapahtui
Sardesin kaupungissa vuonna 123 jaa tai jonain muuna vuonna? Mistä
sitä tietää! Itse asiassa omistan tämän kirjoituksen kaikille
Jumalan palvelijoille, joista kukaan ei tiedä yhtään mitään.
Olen varma, että omistan kirjoitukseni erittäin suurelle joukolle
hyvää tarkoittaneita ihmisiä. Ehkä heitä voisi nimittää Herran
hiljaisiksi? Ehkä he ovat juuri sitä mitä minä lähimmäisellä
otaksun tarkoitettavan.
Toinen toisiaan tukevia rukouskynttilöitä |
Sardesin kaupungissa nykyisen Turkin
alueella elänyt Varvara, jonka tarkempia henkilötietoja ei tunneta,
on kristinuskon merkkihahmoista noin muutoinkin varsin vähän
tunnettu. Kristinuskon myyttien tutkijan Osmo Laatukallion (s. 1956)
teos Jumalan palvelija
lempeästi hymyilevä Varvara esittelee tämän kristinuskon
varhaisen merkkihenkilön asiasta kiinnostuneille lukijoille.
Koska Varvaran elämänvaiheista
tiedetään kovin vähän, on Laatukallion kirjakin melko lyhyt ja
sellaisena miellyttävää luettavaa vaikka mätäkuun aikana.
Laatukallio on paneutunut aiheeseen vakavissaan ja kuvallista
informaatiota on tarjolla roppakaupalla. Kirja esittelee Sardesin
kaupungin menneisyyttä ja nykyisyttä, jotka kietoutuvat tietyllä
tavalla yhteen Varvaran tarinan kanssa.
Laatukallio ajoittaa Varvaran elämän
jonnekin 100-luvun alkupuoliskolle. Varvaran elämästä tunnetaan
näet vanhana perimätietona vain yksi tapahtuma, jonka mukaan häntä
jonkin aikaa pidettiin merkittävänä kristittynä. Noin vuonna 123
jaa Sardesin kaupungissa vieraili kristitty saarnamies, jonka nimi on
valitettavasti aikain saatossa painunut unholaan. Kyseinen
sananjulistaja oli kenties matkastaan väsynyt tai muuten
kankeakielinen, sillä puhuessaan hän sekosi jutuissaan pahan
kerran, niin että osa kuulijoista repesi nauramaan. Tästä puhuja
kimpaantui ja olisi voinut syntyä melkoinen käsirysy, ellei
kuulijoitten joukosta olisi noussut esiin nainen, jolla oli”syvä
ääni kuin laulu erämaakaivosta”. Lempeästi hymyillen
varhaiskristitty Jumalan palvelija Varvara oli ohjannut puhujan
takaisin oikeille jäljille ja tyynnyttänyt myös ivanaurut. Koko
tilaisuuden ajan oli puhuja siitä lähtien pysynyt helposti
aiheessaan eikä hän ollut osoittanut enää väsymyksen merkkejä.
Taru kertoo, että jatkossa kyseinen puhuja oli aina
takellellessassaan muistanut Varvaraa, rauhoittunut ja saanut asiansa
esitettyä. Pitkän aikaa kristityt Bysantissa pitivät Varvaraa
Jumalan palvelijana, jolta he rukouksissaan pyysivät apua
esiintymisjännitykseen. Kuulemma Varvaraa muistivat rukouksissaan
myös baritonilaulajat hänen tummanpuhuvan äänensä perusteella.
Miksi Varvara sitten on jäänyt pois
kristinuskon merkittävimpien hahmojen joukosta? Luulisi nykyäänkin
löytyvän ainakin joku esiintymisjännityksestä kärsivä
(baritonilaulajista puhumattakaan), joka kaipaisi puhuessaan tukea
sieltä mistä sitä vain suinkin on nyhtäistävissä? Tästä
Laatukallio esittää oman valistuneen arvionsa. Ensiksi huomio
kiinnittyy siihen, että Varvara naisihmisenä on joutunut
kilpailemaan asemastaan kirkonisien maailmassa. Kenties se, että
nainen olisi opastanut miestä sananjulistuksessa, oli
ajatuksellisesti pari vuosituhatta ajastaan edellä
alkukirkonmiehille? Toinen selitys on poliittinen. Varvaran
kotipaikka oli näet myöhemmin osmanien valtakunnan kaupunki, joten
Bysantissa suhtauduttiin nyreydellä kaikkeen siltä suunnalta
tulevaan. Lisäksi Varvaran arvellaan olleen isaurialainen, siis ei
juutalainen eikä kreikkalainen. Tätä kautta Varvaran legenda sai
väistyä muitten kyseeseen tulevien kertomusten tieltä.
Vuosisatojen myötä yhä harvemmat muistivat kaanonin ulkopuolelle
pudotettua Jumalan palvelijaa. Nykyään ainoastaan Sardesin
kaupunginpuiston kätköistä löytyy pieni, kolhiutunut veistos, jonka arvellaan
esittävän Varvaraa. Tosin monet väittävät sitä
Artemis-jumalattaren patsaaksi, joksi veistos on virallisesti
nimettykin.
Kuten sanottu kirja on nopeaa
kesäluettavaa, sivuja on 74, joten lueskeluun kului minulta vain
pari päivää.
Tämä onkin vähän painavampaa tekstiä kuin esim. Induusioummetus, jonka 199 sivua lueskelit myös pari päivää. ;)
VastaaPoistaGrrr, kristinuskon "kehittäjät" ovat järjestään valikoineet naiset pois. Eikös sinne Uuteen Testamenttiin ole ollut tarjolla Magdalan Mariankin evankeliumi, mutta kirkolliskokousten ukot ovat diskanneet sen sukupuolen takia?
Miten tärkeä pyhimys tämä Varvara olisikaan esiintymisjännityksen poistajana! Kun seuraavan kerran menen Turkkiin, niin teen pyhiinvaellusmatkan Sardesin kaupunginpuistoon.
Kiitokset Laatukalliolle, kun nosti Varvaran esiin ja kiitos sinulle ketjukolaaja, kun tutustutit minut tähän hienoon naiseen.
Jos Indisioummetus olisi ollut vaivoinani pitempään kuin pari päivää, sekin olisi saattanut ruveta tuntumaan aika painostavalta.
PoistaMagdalan Mariaa on nostettu esiin viime vuosina varmaankin ihan aiheellisesti. Uskon silti, että nämä tuntemattomat Varvarat vasta kaipaisivatkin kunnollista maineenpalautusta. Laatukallio olisi minun veikkauksissani korkealla mikäli aiottaisiin valita Vuoden Osmo.
Kiitokset mukavista kommenteistasi, Marjatta!