Tässä kirjoituksessa kuvailtua kirjaa
ei ole olemassa. Koko kirjoitus on puhdasta palturia, eikä sitä ole
tarkoitettu otettavaksi vakavasti.
Minulla ei ole kuvaa tähdistä, joten laitan tähän kuvan pionista |
Tähtitarkastaja
on romaani, jonka
tyylilajin luonnehdinta on hankalaa varsinkin mikäli ei ole
tarkoitus paljastaa kovin paljoa kirjan juonesta. Kun käsikirjoitus
oli löytynyt, saatiin vihiä, että se sisältäisi scifiä.
Tavallaan tälle väitteelle on perusteensa, joskin kuka tahansa
kirjan lukija huomaa, ettei se ole lopullinen totuus, sikäli kuin
sellaista nyt on olemassakaan. Kirja on kuvaus erikoisesta
ystävyydestä, mestari-oppipoika -asetelmasta ja maailmasta, jota on
vaikea ymmärtää, niin että kannattaneeko tuota oikeastaan
yrittääkään. Itse asettaisin kirjan luokkaan pehmeä absurdismi.
Asettaisin myös itseni samaan kategoriaan.
Kirjan
päähenkilö Mauritz ei ole norjalainen. Hän kuuluu johonkin
vanhaan sivistyskansaan,
joka on valinnut asuinpaikakseen lämpimän seudun kirkkaan, sinisen
meren rannikolta. Mauritz
on ammatiltaan tähtitarkastaja. Hänen tehtävänsä on tarkkailla
tähtitaivasta ja ilmoittaa siinä havaittavista virheellisyyksistä.
Ilmoitukset Mauritz tekee suoraan executiivitasolle eli niihin
tähtiin, jotka ovat vähänkin väärässä paikassa tai näkyvät
liian sumeina. Tähdet korjaavat sitten asemiaan ja säätävät
kirkkauttaan Mauritzin ohjeitten mukaisesti. Kuten tunnettua tähtien
asemat ovat tärkeitä merenkulkijoille ja astrologeille. Pienetkin
poikkeamat saattaisivat saada aikaan suuntimavirheitä ja synkeitä
ennustuksia.
Vaikka
Mauritzin työ on yksinäistä, hän tapaa kerran vuodessa harvoja
ammattikuntansa edustajia. Marraskuussa tarkkaan säädettynä
päivänä Uuden Kastilian ylängöllä, Toledon kaupungissa,
kokoontuvat kaiken maailman tähtitarkastajat pyöreän pöydän
ääreen. Syyksi paikan valintaan ilmoitetaan kirjassa se, että
tuolloin saa Toledossa herkullisia kuumia kastanjoita. Ajattelin
kuitenkin itse, että saahan niitä kastanjoita muulloinkin ja
muualtakin Euroopassa? Sen sijaan jotkut nuorna nautittavat
punaviinit kyllä kypsyvät myyntikuntoon marraskuussa. En tosin
tiedä olisiko juuri Toledo ainoa mahdollinen paikka niitten
nauttimiseen. Tähtitarkastajien illanvietosta kerrotaan vain, että
he istuvat yhdessä hyvässä hengessä ja lausuvat hiljaisella
äänellä vanhaa pavlikaanista runoa, joka kuvaa aamuruskoa.
Yksinäinen
työ saa Mauritzin joskus masentuneeksi. Hän saattaa istua
päiväkaudet kotonaan salaisen murheen murtamana. Hän laiminlyö
tehtävänsä eikä muista nauttia virvokkeita. Kunto romahtaa.
Mauritzilla on kuitenkin yksi ystävä, joka aina silloin tällöin
käy häntä tervehtimässä. Jorgos on Mauritzia parikymmentä
vuotta nuorempi mies. Kirjassa ei kuvata sitä, miten Jorgos ja
Mauritz ovat tutustuneet, eikä Jorgosin elämää käsitellä
kirjassa muutenkaan paljoa. Joka tapauksessa Jorgos auttaa
ystäväänsä parhaansa mukaan milloin hän huomaa, että Mauritz
istuu kotonaan masennuksen vallassa niin ettei viitsi tulla edes
avaamaan, kun ovikello soi. Jorgos pudottelee Mauritzin postiluukusta
suffelipatukoita, pillimehuja ja vitsikirjoja. Ennen pitkää Mauritz
nauttii saamistaan herkuista ja masennus hellittää. Tätä varten
ihmisellä on ystäviä. Koska Mauritzilla ei oikein muitakaan
kavereita ole, hän alkaa pitää Jorgosta oppipoikanaan ja neuvoo
tälle ammattinsa salat. Vaikka Jorgos aluksi suhtautuu Mauritzin
työhön salaivan vinkein, niin kirjan lopussa Jorgos jo huomaa
miettivänsä miltä Uuden Kastilian ylängöllä mahtaakaan näyttää
marraskuussa.
Kirjassa
on 164 sivua ja lukaisin sen parissa päivässä.
Olet viime aikoina löytänyt aivan erityisen hyviä, olemattomia kirjoja luettavaksesi... Kerrassaan mainioita arvioitakin olet niistä osannut kirjoittaa. Päivän naurut irtosi tästäkin, vaikka Mauritz olikin masentunut.
VastaaPoistaKiitos paljon myötäsukaisesta kommentistasi!
PoistaOlemattomien kirjojen parissa olen viihtynyt melko hyvin, välillä on ihan pitänyt kiirettä kirjoittaa kaikista olemattomista kirjoista, joita olisin voinut lueskella. Onneksi vaimoni on järjestänyt sivuhommiksi nurmikonhoitoa, matonpesua ja jätteitten kuljetusta kaatikselle. Myös jalkapallokisat ovat niin hauskasti pilkkoneet olematonta lukuharrastettani pienempiin, helpommin nielaistaviin paloihin.
PS. Mauritzista meidän ei tarvitse olla huolissamme niin kauan kuin hänellä on Jorgoksen kaltainen ystävä elämässään.