Apuleius: Kultainen aasi

Apuleius (syntyi n. 125 jaa – kuoli myöhemmin) oli roomalainen oppinut. Hän on tullut jälkimaailmalle tunnetuksi latinankielisestä romaanistaan Metamorphoses, joka ilmestyi todennäköisesti varhaisintaan 169 – 177 jKr. Apuleiuksen teosta pidetään vanhimpana kokonaisuudessaan säilyneenä romaanina. Sen suomennoksen laati J. A. Hollo, joka kirjoitti myös teoksen suomenkielisen laitoksen johdannon ja selitysosion. Teos ilmestyi suomenkielisenä vuonna 1957 nimellä Kultainen aasi.

Kaikki mitä Apuleiuksesta ja hänen romaanistaan olen saanut tietääkseni, on peräisin J. A. Hollon laatimasta suomennoksesta ja sen johdannosta. Wikipediasta tosin tarkastin Apuleiuksen kotikaupungin sijainnin. Apuleius oli kotoisin Pohjois-Afrikasta, Madauran kaupungista, joka kuului Rooman valtakuntaan ja sijaitsi sisämaassa Karthagon kaupungista länsi-lounaaseen nykyisen Algerian alueella. Apuleius oleskeli muuallakin Rooman valtakunnassa, varsinkin Kreikassa ja Rooman kaupungissa. Lopulta hän ilmeisesti asettui puolisoineen asumaan Karthagoon.

Kultainen aasi on seikkailukertomus, jossa mies muuttuu aasiksi. Apuleius ei ollut ainoa, joka käsitteli samaa teemaa, samalla juonella. Apuleiuksen lisäksi hänen aikalaisensa, kirjailija Lukianos Samosatalaisen nimissä on kirjoitettu meidän päiviimme säilynyt teos Lukios e onos (Lukios eli aasi). Lisäksi bysanttilainen, 800-luvun kirjallisuushistoria mainitsee kolmannen, sittemmin kadonneen teoksen: Lukios Patralaisen Metamorfoseis on jopa saattanut toimia lähtökohtana sekä Apuleiuksen että Lukianoksen kirjoituksille. Länsimainen kirjallisuus on alusta asti ollut vaikutteille altis.

Apuleiuksen romaani käsittelee muodonmuutoksia tai sellaisiksi käsitettäviä tapahtumia. Romaani koostuu pienistä kertomuksista, joita aasina ympäriinsä käyskentelevä päähenkilö Lukios saa kuulla. Itse tapahtumat sijoittuvat pääosin Thessaliaan Kreikkaan. Lopussa siirrytään Roomaan. Kertomusten sävy on paikoin hilpeä, paikoin hyvin traaginen. Tarinoissa kuvatut ihmiset paljastuvat raadollisiksi, omaa etuaan tavoitteleviksi, he antavat melko helposti viekoitella itsensä pahoille teille. Aviollinen uskottomuus johtaa mustasukkaisuuteen ja kostoon, ahneus saa aikaan omaisuusrikoksia ja murhia, romaanin hahmojen onnentuokiot osoittautuvat hetkellisiksi harhakuviksi, jotka eivät kestä ulkomaailman ahdistelua tai sortuvat heidän omaan maltittomuuteensa. Ehkä juuri tästä syystä Apuleius vetääkin lopulta jumalan koneesta ja puhaltaa pelin poikki.

Ajankuvauksena Kultainen aasi on kiehtova. Se vie lukijan keskelle antiikin aikakautta, esittelee sivumennen lukijalleen sitä elämänpiiriä, jossa ihmiset tuolloin elelivät. Piiskatun juhtaeläimen kautta lukija saa kurkistella köyhemmän kansan oloja. Aasi on kuin vanha mazda, jolla kirjassa kuvatun vajaan vuoden aikana ehtii olla monenmoista omistajaa. Oppineena ja varakkaana miehenä Apuleius on kyennyt menemään kaikkien kansankerrosten nahkoihin niin etteivät tarinoissa seikkaile pelkästään jumalat ja ylimykset vaikka heitäkin kirjasta kyllä tapaa.

Kirjassa on melkein 300 sivua. Lukeminen lähti liikkeelle hitaasti. Johdantoa luin varmaan pari päivää. Itse romaanista selvisin aikamoisella rutistuksella kolmessa päivässä. Suurimman osan luin eilen. Välistä puuttui pari lehteä, mutta mitäs tuosta.

Katselin kirjaston lainauskorttia, joka oli vielä kirjan takakannen taskussa. Kirja on hankittu Kuopion kaupunginkirjastoon vuonna 1957, jolloin sitä on keretty lainata kahdesti. Vuonna 1958 lainauksia on kertynyt 20, vuonna 1959 kymmenen, vuonna 1960 viisi kertaa ja siitä edespäin on menty parin lainauskerran vauhtia vuotta kohden tai harvemmin. Niinpä jo tuolloin ovat uutuuskirjat kiinnostaneet ihmisiä ja vuosien saatossa kiinnostus kirjaa kohtaan on laimentunut. Viimeinen lainausleima löytyi vuodelta 1984. Ehkäpä leimaamisesta oli tuolloin luovuttu.