Tyhmyyden ylistys alkaa
johdannolla, joka on Erasmuksen ystävälleen, englantilaiselle
Thomas Morukselle (Thomas More) lähettämä kirje. Kirjeessä
Erasmus kuvaa sitä prosessia, joka sysäsi hänet kirjoittamaan
Tyhmyyden ylistyksen. Hän mainitsee lukuisia antiikin ajan
kirjoittajia, joitten vaikutus Erasmuksen teokselle on kirjan
selitysosionkin perusteella selkeä. Mainittakoon heistä Lukianos,
Ovidius ja Apuleius. Erasmus nimittää teostaan satiiriseksi
puheenvuoroksi ja pakinakirjaksi, mutta mainitsee ohimennen myös
filosofian ja retoriikan.
Kirjan tekstiä voi nimittää
monologiksi tai pohdiskeluksi tai teorian perusteluksi.
Jälkimmäisessä tapauksessa teoria lienee se, että Tyhmyys on
jumalattarista tai luonnonvoimista ilahduttavin ja luonnollisin.
Tyhmyys, jonka Erasmus nimeää naispuoliseksi, sepittää itse
pitkän ja todistusvoimaisen ylistyksen itselleen. Koko teos koostuu
Tyhmyyden puheenvuorosta perusteluineen. Tyhmyys ilmenee oman
todistuksensa perusteella ihmisen alistuessa tunteisiin vetoaviin
viesteihin. Se on hyvänsuopuutta, luonteen sovittelevuutta, joka
auttaa ihmisiä sietämään toinen toisiaan. Tyhmyys on tärkeä osa
sosiaalisuutta. Ollakseen järkevä ihmisen on viisainta käyttäytyä
tyhmästi, sillä muuten hän loukkaa muita. Kun Viisaus kunnioittaa
järkeä, ovat Tyhmyyden käyttövoimana halut ja intohimot. Ihmisen
joka hakee nautintoja ja iloa elämäänsä, on syytä välttää
viisaita ihmisiä. Tyhmyydellä on paljon seuralaisia, kuten
Aistillisuus, Työnkaihtaja ja Mässääjä, mutta tärkeimmät
vaikuttavat olevan Itserakkaus ja Imartelu.
Vaikka Tyhmyys käyskentelee muitten
antiikin jumalien kanssa samoilla yläkerran foorumeilla, ei
Tyhmyydelle ole pystytetty temppeleitä. Tosin Tyhmyys on sitä
mieltä, että koko maan piiri on hänen temppelinään. Koko
inhimillinen elämä on Tyhmyyden leikkikalu. Iso osio kirjasta kuvaa eri
kansanryhmien tyhmyyttä.
Kirja käsittelee laajasti
kristinuskoa, pappeja, munkkeja, paaveja ja uskovaisia ja heidän
tyhmyytensä erityispiirteitä. Paavien ahneus, anekauppa ja
uskonoppineitten käsittämättömät sananselitykset nousevat esiin.
Tyhmyyden mukaan hurskas
kristitty kieltää itseltään aineellisen elämän välttääkseen
syntejä taivaskaipuunsa tähden ja koko kristinusko on eräällä
tavalla muuan Tyhmyyden laji. Kirja lienee herättänyt kirkon
piirissä jonkinmoista närkästystä.
Erasmus ei suoranaisesti viittaa
uskonpuhdistukseen mutta tekstistä korostuu muutoksen tarpeellisuus.
Erasmus esitti arvostelunsa Tyhmyyden nimissä. Luultavasti siten hän
saattoi tarvittaessa vedota siihen, ettei hänen oma kantansa
suinkaan olisi sama. Ajoittain tosin Tyhmyyden äänen läpi kuultaa
tavallisen kuolevaisen puhe. Tämä kahdella tapaa käsitettävä
tarinointi lienee aika tavalla muutakin kuin pakinaa. Kirja sisältää
paitsi kritiikkiä kirkkoa kohtaan, myös filosofista asioitten
päälaelleen asettelua, joka toisinaan huvittaa, toisinaan saa
pohdiskelemaan. Erasmuksen lukeneisuus tulee ilmi paitsi hänen
tekstistään myös kirjan lopusta löytyvästä selitysluettelosta.
Lueskelin kirjaa laiskanlaisesti, aikaa
165-sivuisen kirjan parissa kului kymmenisen päivää.
"Tyhmyys on tärkeä osa sosiaalisuutta. Ollakseen järkevä ihmisen on viisainta käyttäytyä tyhmästi, sillä muuten hän loukkaa muita."
VastaaPoistaTämä on mainio kohta kirjoituksessasi. Se on kyllä totisinta totta; on viisasta olla kulloisenkin seurueen mukainen eikä pöyhistellä vähemmän tietävien keskuudessa älyllään.
Minä lainasin tämän kirjastosta heti luettuani Kilpamäen Suomalaisen tyhmyyden ylistyksen, mutta en ole vain ehtinyt lukea. Tuosta sinun postauksestasi saa hyvän käsityksen, joten eipä nyt niin väliä, vaikka jäisikin lukematta. ;)
Tämä Erasmuksen teos on aika lyhyt, mutta kun se on yhtä monologia ilman väliotsikoita ja pitkiä kappaleita seuraavat niissä kiinniolevat yhtä pitkät kappaleet, niin lukiessa tuli minulle sellainen olo kuin olisin soutelemassa avomerellä.
VastaaPoistaLuin tämän kirjan sen sinun kirjoituksesi innoittamana. Itse asiassa Rabelais'n Pantagruelin luin Tyhmyyden ylistyksen innoittamana jo ennen Tyhmyyden ylistystä! Rabelais oli ihaillut Erasmusta, ehkä sen jotenkin aihepiiristä (etenkin uskontokritiikistä) huomaa, vaikka Rabelais'n tyyli on kovin erilainen kuin Erasmuksen. Nyt luen muita Tyhmyyden ylistyksessä esiinnousseita teoksia.
Ei muuten sen kummemmin selvitelty sitä uniasiaa tuossa Erasmuksen kirjassa. Tyhmyyden seuralaisluettelo vaikuttaa minusta vain kevyeltä heitolta. Ainoastaan Itserakkaus ja Imartelu mainitaan kirjasssa myöhemmin useampaan kertaan.
Olet päästänyt blogiheposi kirmaamaan Elysionin niityille!
PoistaLuin keväällä työn puolesta Tyhmyyden ylistyksen, ja täytyy tunnustaa, että oli todellakin, kuin olisi soutelemassa avomerellä. Erasmuksella on suuri teema ja sen sata muunnosta, jotka on upotettu korukielen ja mytologian vaippaan. Luin jotkut kohdat close readingina ja saksalaista kommentaaria käyttäen: tuntui kuin läkähtyisi viitteiden ja symboleiden runsauteen. Ehkä tämä on kirjallisuutta, jota tulisi nauttia pieninä annoksina.
Toisaalta teos on aina ajankohtainen, koska hulluus ei vähene maailmasta. Kristinuskon "hulluudesta" Erasmus kirjoittaa oikein kauniisti. Ei ihme, että hän oli reformaation esitaistelijoita.
Minulta jäi taas huomaamatta kommenttisi.
PoistaNäitten monien kirjallisten viittauksien innoittamana päätin lukea noita antiikin ajan tekstejä. Myös Rabelais nousi esiin kirjaston tietokannasta Erasmuksen kirjaa etsiessäni. Yritin katsella olitko kirjoittanut jotain Tyhmyyden ylistyksestä, mutta en löytänyt. Ilman Marjatan blogeerausta kirjasta "Suomalaisen tyhmyyden ylistys", en olisi tullut Erasmukseen juuri nyt tarttuneeksi.
Nuo viittaukset toisiin teoksiin ovat tavallaan jänniä, mutta on kyllä välillä aika rasittavaa käännellä sivuja ja etsiä selitystä jollekin, joka jäi epäselväksi ja jolle ei sitten usein sitä selitystä löydä toisin kuin löytyy joillekin vähemmän kiinnostaville maininnoille.
Klassinen kirjallisuus on jotenkin "hidasta": se on luultavasti kirjoitettu hitaasti ja tarkoitettu hitaasti luettavaksi. Suuret henget ovat käyttäneet vuosikausia teostensa rustaamiseen, mutta nykylukija haluaisi heti eturessun täyteen. Pitäisi taas aloittaa Sota ja rauha ja Alastalon salissa...
PoistaPohdinnan arvoinen ajatus tuo kirjoittamisen ja lukemisen hitaus. Äkkiseltään en osaa sanoa muuta kuin että minusta tuskin olisi lukemaan Sotaa ja rauhaa Alastalon salissa. Tai toisinpäin.
Poista