tiistai 19. elokuuta 2014

Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys

Erasmus Rotterdamilainen (1466 – 1536) oli hollantilainen oppinut ja kirjoittaja. Vuonna 1509 tuli julkisuuteen hänen kirjoittamansa latinankielinen teos Moriae Encomium, Laus Stultitiae. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1974 nimellä Tyhmyyden ylistys. Suomentaja Kauko Kare kirjoitti teoksen suomenkieliseen laitokseen esipuheen, jossa hän kertoo Erasmuksen tuotannosta ja kirjoittajanlaadusta sekä lopuksi lyhyesti hänen elämästään. Suomennoksen tarkasti ja selitysosan laati Kaarle Hirvonen.

Tyhmyyden ylistys alkaa johdannolla, joka on Erasmuksen ystävälleen, englantilaiselle Thomas Morukselle (Thomas More) lähettämä kirje. Kirjeessä Erasmus kuvaa sitä prosessia, joka sysäsi hänet kirjoittamaan Tyhmyyden ylistyksen. Hän mainitsee lukuisia antiikin ajan kirjoittajia, joitten vaikutus Erasmuksen teokselle on kirjan selitysosionkin perusteella selkeä. Mainittakoon heistä Lukianos, Ovidius ja Apuleius. Erasmus nimittää teostaan satiiriseksi puheenvuoroksi ja pakinakirjaksi, mutta mainitsee ohimennen myös filosofian ja retoriikan.

Kirjan tekstiä voi nimittää monologiksi tai pohdiskeluksi tai teorian perusteluksi. Jälkimmäisessä tapauksessa teoria lienee se, että Tyhmyys on jumalattarista tai luonnonvoimista ilahduttavin ja luonnollisin. Tyhmyys, jonka Erasmus nimeää naispuoliseksi, sepittää itse pitkän ja todistusvoimaisen ylistyksen itselleen. Koko teos koostuu Tyhmyyden puheenvuorosta perusteluineen. Tyhmyys ilmenee oman todistuksensa perusteella ihmisen alistuessa tunteisiin vetoaviin viesteihin. Se on hyvänsuopuutta, luonteen sovittelevuutta, joka auttaa ihmisiä sietämään toinen toisiaan. Tyhmyys on tärkeä osa sosiaalisuutta. Ollakseen järkevä ihmisen on viisainta käyttäytyä tyhmästi, sillä muuten hän loukkaa muita. Kun Viisaus kunnioittaa järkeä, ovat Tyhmyyden käyttövoimana halut ja intohimot. Ihmisen joka hakee nautintoja ja iloa elämäänsä, on syytä välttää viisaita ihmisiä. Tyhmyydellä on paljon seuralaisia, kuten Aistillisuus, Työnkaihtaja ja Mässääjä, mutta tärkeimmät vaikuttavat olevan Itserakkaus ja Imartelu.

Vaikka Tyhmyys käyskentelee muitten antiikin jumalien kanssa samoilla yläkerran foorumeilla, ei Tyhmyydelle ole pystytetty temppeleitä. Tosin Tyhmyys on sitä mieltä, että koko maan piiri on hänen temppelinään. Koko inhimillinen elämä on Tyhmyyden leikkikalu. Iso osio kirjasta kuvaa eri kansanryhmien tyhmyyttä.

Kirja käsittelee laajasti kristinuskoa, pappeja, munkkeja, paaveja ja uskovaisia ja heidän tyhmyytensä erityispiirteitä. Paavien ahneus, anekauppa ja uskonoppineitten käsittämättömät sananselitykset nousevat esiin. Tyhmyyden mukaan hurskas kristitty kieltää itseltään aineellisen elämän välttääkseen syntejä taivaskaipuunsa tähden ja koko kristinusko on eräällä tavalla muuan Tyhmyyden laji. Kirja lienee herättänyt kirkon piirissä jonkinmoista närkästystä.

Erasmus ei suoranaisesti viittaa uskonpuhdistukseen mutta tekstistä korostuu muutoksen tarpeellisuus. Erasmus esitti arvostelunsa Tyhmyyden nimissä. Luultavasti siten hän saattoi tarvittaessa vedota siihen, ettei hänen oma kantansa suinkaan olisi sama. Ajoittain tosin Tyhmyyden äänen läpi kuultaa tavallisen kuolevaisen puhe. Tämä kahdella tapaa käsitettävä tarinointi lienee aika tavalla muutakin kuin pakinaa. Kirja sisältää paitsi kritiikkiä kirkkoa kohtaan, myös filosofista asioitten päälaelleen asettelua, joka toisinaan huvittaa, toisinaan saa pohdiskelemaan. Erasmuksen lukeneisuus tulee ilmi paitsi hänen tekstistään myös kirjan lopusta löytyvästä selitysluettelosta.

Lueskelin kirjaa laiskanlaisesti, aikaa 165-sivuisen kirjan parissa kului kymmenisen päivää.

6 kommenttia:

  1. "Tyhmyys on tärkeä osa sosiaalisuutta. Ollakseen järkevä ihmisen on viisainta käyttäytyä tyhmästi, sillä muuten hän loukkaa muita."
    Tämä on mainio kohta kirjoituksessasi. Se on kyllä totisinta totta; on viisasta olla kulloisenkin seurueen mukainen eikä pöyhistellä vähemmän tietävien keskuudessa älyllään.

    Minä lainasin tämän kirjastosta heti luettuani Kilpamäen Suomalaisen tyhmyyden ylistyksen, mutta en ole vain ehtinyt lukea. Tuosta sinun postauksestasi saa hyvän käsityksen, joten eipä nyt niin väliä, vaikka jäisikin lukematta. ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä Erasmuksen teos on aika lyhyt, mutta kun se on yhtä monologia ilman väliotsikoita ja pitkiä kappaleita seuraavat niissä kiinniolevat yhtä pitkät kappaleet, niin lukiessa tuli minulle sellainen olo kuin olisin soutelemassa avomerellä.

    Luin tämän kirjan sen sinun kirjoituksesi innoittamana. Itse asiassa Rabelais'n Pantagruelin luin Tyhmyyden ylistyksen innoittamana jo ennen Tyhmyyden ylistystä! Rabelais oli ihaillut Erasmusta, ehkä sen jotenkin aihepiiristä (etenkin uskontokritiikistä) huomaa, vaikka Rabelais'n tyyli on kovin erilainen kuin Erasmuksen. Nyt luen muita Tyhmyyden ylistyksessä esiinnousseita teoksia.

    Ei muuten sen kummemmin selvitelty sitä uniasiaa tuossa Erasmuksen kirjassa. Tyhmyyden seuralaisluettelo vaikuttaa minusta vain kevyeltä heitolta. Ainoastaan Itserakkaus ja Imartelu mainitaan kirjasssa myöhemmin useampaan kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet päästänyt blogiheposi kirmaamaan Elysionin niityille!
      Luin keväällä työn puolesta Tyhmyyden ylistyksen, ja täytyy tunnustaa, että oli todellakin, kuin olisi soutelemassa avomerellä. Erasmuksella on suuri teema ja sen sata muunnosta, jotka on upotettu korukielen ja mytologian vaippaan. Luin jotkut kohdat close readingina ja saksalaista kommentaaria käyttäen: tuntui kuin läkähtyisi viitteiden ja symboleiden runsauteen. Ehkä tämä on kirjallisuutta, jota tulisi nauttia pieninä annoksina.
      Toisaalta teos on aina ajankohtainen, koska hulluus ei vähene maailmasta. Kristinuskon "hulluudesta" Erasmus kirjoittaa oikein kauniisti. Ei ihme, että hän oli reformaation esitaistelijoita.

      Poista
    2. Minulta jäi taas huomaamatta kommenttisi.

      Näitten monien kirjallisten viittauksien innoittamana päätin lukea noita antiikin ajan tekstejä. Myös Rabelais nousi esiin kirjaston tietokannasta Erasmuksen kirjaa etsiessäni. Yritin katsella olitko kirjoittanut jotain Tyhmyyden ylistyksestä, mutta en löytänyt. Ilman Marjatan blogeerausta kirjasta "Suomalaisen tyhmyyden ylistys", en olisi tullut Erasmukseen juuri nyt tarttuneeksi.

      Nuo viittaukset toisiin teoksiin ovat tavallaan jänniä, mutta on kyllä välillä aika rasittavaa käännellä sivuja ja etsiä selitystä jollekin, joka jäi epäselväksi ja jolle ei sitten usein sitä selitystä löydä toisin kuin löytyy joillekin vähemmän kiinnostaville maininnoille.

      Poista
    3. Klassinen kirjallisuus on jotenkin "hidasta": se on luultavasti kirjoitettu hitaasti ja tarkoitettu hitaasti luettavaksi. Suuret henget ovat käyttäneet vuosikausia teostensa rustaamiseen, mutta nykylukija haluaisi heti eturessun täyteen. Pitäisi taas aloittaa Sota ja rauha ja Alastalon salissa...

      Poista
    4. Pohdinnan arvoinen ajatus tuo kirjoittamisen ja lukemisen hitaus. Äkkiseltään en osaa sanoa muuta kuin että minusta tuskin olisi lukemaan Sotaa ja rauhaa Alastalon salissa. Tai toisinpäin.

      Poista