Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys

Erasmus Rotterdamilainen (1466 – 1536) oli hollantilainen oppinut ja kirjoittaja. Vuonna 1509 tuli julkisuuteen hänen kirjoittamansa latinankielinen teos Moriae Encomium, Laus Stultitiae. Kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1974 nimellä Tyhmyyden ylistys. Suomentaja Kauko Kare kirjoitti teoksen suomenkieliseen laitokseen esipuheen, jossa hän kertoo Erasmuksen tuotannosta ja kirjoittajanlaadusta sekä lopuksi lyhyesti hänen elämästään. Suomennoksen tarkasti ja selitysosan laati Kaarle Hirvonen.

Tyhmyyden ylistys alkaa johdannolla, joka on Erasmuksen ystävälleen, englantilaiselle Thomas Morukselle (Thomas More) lähettämä kirje. Kirjeessä Erasmus kuvaa sitä prosessia, joka sysäsi hänet kirjoittamaan Tyhmyyden ylistyksen. Hän mainitsee lukuisia antiikin ajan kirjoittajia, joitten vaikutus Erasmuksen teokselle on kirjan selitysosionkin perusteella selkeä. Mainittakoon heistä Lukianos, Ovidius ja Apuleius. Erasmus nimittää teostaan satiiriseksi puheenvuoroksi ja pakinakirjaksi, mutta mainitsee ohimennen myös filosofian ja retoriikan.

Kirjan tekstiä voi nimittää monologiksi tai pohdiskeluksi tai teorian perusteluksi. Jälkimmäisessä tapauksessa teoria lienee se, että Tyhmyys on jumalattarista tai luonnonvoimista ilahduttavin ja luonnollisin. Tyhmyys, jonka Erasmus nimeää naispuoliseksi, sepittää itse pitkän ja todistusvoimaisen ylistyksen itselleen. Koko teos koostuu Tyhmyyden puheenvuorosta perusteluineen. Tyhmyys ilmenee oman todistuksensa perusteella ihmisen alistuessa tunteisiin vetoaviin viesteihin. Se on hyvänsuopuutta, luonteen sovittelevuutta, joka auttaa ihmisiä sietämään toinen toisiaan. Tyhmyys on tärkeä osa sosiaalisuutta. Ollakseen järkevä ihmisen on viisainta käyttäytyä tyhmästi, sillä muuten hän loukkaa muita. Kun Viisaus kunnioittaa järkeä, ovat Tyhmyyden käyttövoimana halut ja intohimot. Ihmisen joka hakee nautintoja ja iloa elämäänsä, on syytä välttää viisaita ihmisiä. Tyhmyydellä on paljon seuralaisia, kuten Aistillisuus, Työnkaihtaja ja Mässääjä, mutta tärkeimmät vaikuttavat olevan Itserakkaus ja Imartelu.

Vaikka Tyhmyys käyskentelee muitten antiikin jumalien kanssa samoilla yläkerran foorumeilla, ei Tyhmyydelle ole pystytetty temppeleitä. Tosin Tyhmyys on sitä mieltä, että koko maan piiri on hänen temppelinään. Koko inhimillinen elämä on Tyhmyyden leikkikalu. Iso osio kirjasta kuvaa eri kansanryhmien tyhmyyttä.

Kirja käsittelee laajasti kristinuskoa, pappeja, munkkeja, paaveja ja uskovaisia ja heidän tyhmyytensä erityispiirteitä. Paavien ahneus, anekauppa ja uskonoppineitten käsittämättömät sananselitykset nousevat esiin. Tyhmyyden mukaan hurskas kristitty kieltää itseltään aineellisen elämän välttääkseen syntejä taivaskaipuunsa tähden ja koko kristinusko on eräällä tavalla muuan Tyhmyyden laji. Kirja lienee herättänyt kirkon piirissä jonkinmoista närkästystä.

Erasmus ei suoranaisesti viittaa uskonpuhdistukseen mutta tekstistä korostuu muutoksen tarpeellisuus. Erasmus esitti arvostelunsa Tyhmyyden nimissä. Luultavasti siten hän saattoi tarvittaessa vedota siihen, ettei hänen oma kantansa suinkaan olisi sama. Ajoittain tosin Tyhmyyden äänen läpi kuultaa tavallisen kuolevaisen puhe. Tämä kahdella tapaa käsitettävä tarinointi lienee aika tavalla muutakin kuin pakinaa. Kirja sisältää paitsi kritiikkiä kirkkoa kohtaan, myös filosofista asioitten päälaelleen asettelua, joka toisinaan huvittaa, toisinaan saa pohdiskelemaan. Erasmuksen lukeneisuus tulee ilmi paitsi hänen tekstistään myös kirjan lopusta löytyvästä selitysluettelosta.

Lueskelin kirjaa laiskanlaisesti, aikaa 165-sivuisen kirjan parissa kului kymmenisen päivää.