Ludvig Holberg: Jeppe Niilonpoika

Norjalais-tanskalainen Ludvig Holberg (1684 – 1754) kirjoitti vuonna 1722 ensi kertaa esitetyn näytelmän Jeppe paa Bjerget eller den forvandlede Bonde. Luin näytelmästä suomennoksen, jonka laati V. Tarkiainen. Lukemani teksti oli toinen, korjattu painos vuodelta 1946 ja se oli saanut nimekseen Jeppe Niilonpoika eli talonpojan ihmeelliset seikkailut. Kyseessä on viisinäytöksinen huvinäytelmä. Kirjan alusta löytyy kirjoitus Holbergin elämästä ja näytelmistä. Lopussa on ohjeita seuranäyttämöille näytelmän esittämisestä karsitussa muodossa.

Vaikka Jeppe Niilonpoika nimenä oli minulle tuttu, heräsin tajuamaan näytelmäkirjailija Ludvig Holbergin arvon vasta tänä syksynä, kun onnellisen sattuman kautta osuin kuuntelemaan radiosta 1960-luvulla nauhoitettuna 2-osaisena kuunnelmana hänen näytelmänsä Lapsensaajaiset (Barselstuen, vuodelta 1723). Kuunnelma teki minuun suuren vaikutuksen. Se onnistui kerrassaan herättämään henkiin tanskalaisen maaseudun, jossa vaikutettiin yhä uinuvan menneitten aikojen unessa. Tästä rohkaistuneena ja innostuneena päätin nyt lukaista millainen näytelmä Jeppe Niilonpoika lieneekään.

Kaikki naapurit sanovat, että Jeppe juo, mutta he eivät sano, miksi Jeppe juo; sillä kun minä palvelin kymmenen vuotta sotaväessä, niin en koko sinä aikana saanut niin monta kertaa selkääni kuin nyt saan yhtenä ainoana päivänä tuolta kirotulta naasikalta. Hän pieksää minua ehtimiseen, vouti ajaa minua työhön kuin juhtaa ja lukkari elostelee eukkoni kanssa. Onko sitten ihme, että juon?

Ylläoleva Jepen puheenvuoro löytyy näytelmän ensimmäisen näytöksen kolmannen kohtauksen alusta. Kysymys: miksi Jeppe juo? lienee näytelmän tunnetuin kohta. Jännä kyllä muut kuin Jeppe eivät asiaa niinkään näytelmässä kysele. Jeppe on naimisissa Nillan kanssa. Nilla on tuo edellä olevassa katkelmassa mainittu naasikka, joka antaa miehelleen selkään patukalla, jolle hän on antanut nimen mestari Eerikki. Nillan mielestä Jeppe on unelias laiskuri, joten hän yrittää ojentaa miestään selkäsaunojen avulla. Tästä huolimatta (tai tämän vuoksi?) Jeppe ei osaa pidättäytyä viinaksista vaan lankeaa juopumuksen houkutukseen kerta toisensa jälkeen. Paitsi muistot sota-ajoilta, Jeppeä tuntuu vaivaavan hänen vaimonsa suhde kanttoriin, etenkin kun kanttori suhtautuu Jeppeen ivallisesti.

Edellä olen kuitenkin kuvaillut vasta näytelmän alkuasetelmat, joitten perusteella ainekset huvinäytelmäksi vaikuttavat kyseenalaisilta. Huvinäytelmään sen sijaan viittaa näytelmän tanskankielinen alanimike den forvandlede Bonde. Muodostuuko sitten siltäkään pohjalta erityisen huvittavaa näytelmää? Mielestäni Jeppe Niilonpoika on lähinnä kiinnostava näytelmä, jonka rivien välistä voisi löytää yhtä sun toista asenteellisuutta. Erityisen huvittavana en näytelmää kokenut. Ellei sitten näytelmästänauttija ole hirtehishuumorin ystävä? Saattaa olla, että Holbergin näytelmät avautuisivat toisella tavoin taitavasti dramatisoituina. Ehkä teatterin katsomossa ajatukset eivät kävisi niin analyyttisiksi ja kantaaottaviksi kuin omassa, takakenoon kiinnikasvaneessa nojatuolissa näytelmää lukiessa?

Kirjassa on 59 sivua ja lukaisin sen eilen.