tiistai 16. joulukuuta 2014

Nick Cave: Bunny Munron kuolema

Australialainen muusikko ja lauluntekijä Nick Cave sai vuonna 2009 julkaistua romaaninsa nimeltä The Death of Bunny Munro. Kirja ilmestyi vuonna 2010 Jukka Jääskeläisen suomentamana nimellä Bunny Munron kuolema.

Romaani on jaettu kolmeen lukuun: Pelimies, Myyntimies ja Kuollut mies. Päähahmo Bunny Munro on edustaja, joka kulkee kaupittelemassa kauneudenhoitotuotteita asiakasluettelossa mainituille naisasiakkaille. Hän hakee rentoutusta alkoholista, tupakoi ja käyttää satunnaisesti muitakin päihteitä. Hänen varsinainen riippuvuutensa kohdistuu kuitenkin seksiin. Bunny unelmoi naisista jatkuvasti, työssään hän asettautuu asiakkaittensa unelmoinnin kohteeksi, mieheksi, joka osaa hommat. Ja Bunny tosiaankin on naisten mieleen, sen hän on tajunnut jo nuorena poikana. Hänessä on vetovoimaa, joka saa hänet kuvittelemaan itsensä kaikkivoipaiseksi. Hän sanoo pystyvänsä myymään vaikka polkupyörän barracudalle. Bunnyn erityisenä unelmoinnin kohteena ovat nimeltä mainitut tunnetut valokuvamallit sekä australialainen naislaulaja Kylie Minogue, johon liittyen seuraava pikku katkelma:

Kun Bunny kääntyy Church Roadille, tiskijukka puhuu yhä Kylien kultalameisista mikrohousuista – että niitä säilytetään Australiassa jonkin museon lämpötilasäädellyssä holvissa ja että ne on tiettävästi vakuutettu kahdeksasta miljoonasta dollarista (suuremmasta summasta kuin Torinon käärinliinat).

Bunny on naimisissa. Hänen vaimonsa Libby raahautuu kotona lääkityksen voimin ahdistuksesta toiseen eikä kykene erityisemmin huolehtimaan pariskunnan yhteisestä lapsesta, yhdeksänvuotiaasta Bunny Juniorista. Sukupolvien ketjulla on tarinassa oma merkityksensä, myös Bunnyn isä on nimeltään Bunny. Tärkeään osaan kirjassa nousee lähes heitteille jäävä poika, Bunny Junior. Hänen ajatustensa kautta tarinan kulkua saadaan paikoitellen rauhoitettua. Bunny itse on turmion tiellä, hänen alamäkensä sisältää monenmoista porsastelua ja röykytystä.

Minun piti todella psyykata itseäni, että löytäisin jonkinlaisen moraalisen selityksen sille mitä kirjassa kerrottiin. Koetin ajatella, että kyseessä on satiiri meidän seksin kyllästämästä ajastamme. Lukeminen eteni hitaasti. Öisin näin outoja, painostavia unia. Romaanin loppuun on onneksi sepitetty vapahdus sekä Bunny Munrolle että lukijalle.

Kirjassa on 238 sivua ja lukemiseen kului aikaa noin viikko.

4 kommenttia:

  1. Viittaako nimi Bunny Munro kuuluisaan Alice Munroon ja hänen arkisesti tiheisiin novelleihinsa? Niitä olen mielikseni lukenut ilman ahdistuksen häivää.

    No joulu vienee turhat murheet mennessään. Minä häivyn pyhiksi kauas kotoa. Saa nähdä, kuinka kolmen sukupolven yhteiselo sujuu. Siitä aikanaan joitakin jälkiä myös blogiin.

    Onnea ja hyvää mieltä loppuvuoden käänteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tullut Alice Munro mieleeni tätä romaania lukiessani. En tosin ole hänen tekstejään vieläkään lukenut. Liian paljosta onnesta ei ainakaan voi puhua. Bunny viittasi romaanissa yleisiin mielikuviin kaneista, kuten kansikuvastakin voi päätellä.

      Parhainta menestystä Sinulle ja sukupolvillesi! Hyvää matkaa ja antoisaa loppuvuotta!

      Poista
  2. Minusta(kin) tämä oli varsin kuivakka kirja. En edes löytänyt siitä huumoria, ellei toisten huume- ja viinapäissä sekoilu naurata. Minua ei naurattanut. En löytänyt mitään opetustakaan tästä kirjasta. Päätin, että tyydyn jatkossa kuuntelemaan Nick Cavea ja ihailemaan hänen biisiensä sanoituksia, mutta kirjoihinsa en koske enää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljattain näkemässäni Nick Caven elämää nykyisellään kuvaavassa dokumentaarisessa elokuvassa, sen elokuvan lopussa Cave kuvaa omaa luovaa työtään siten, että minulle syntyi vaikutelma siitä, ettei taiteilija aina itsekään ole varma mitä haluaa teoksillaan sanoa vaan että sanoma tulee jostain syvemmältä ja usein hänen musiikkinsa kuuntelija - ehkä siis tässä tapauksessa myös kirjan lukija - tempoo sanoman jostain omasta kokemustaustastaan tai muusta vastaavasta. Kyseisessä elokuvassa nimeltä 20.000 Days on Earth, on myös aika paljon Caven musiikkia, joka ei minuun tehnyt erityisempää vaikutusta, paitsi että aika kovalla volyymillä sitä soitettiin.

      Poista