Neuvostoliittolainen Venedikt Erofejev
(1938 – 1990) on merkinnyt romaaninsa Moskova – Petushki
loppuun päiväyksen Kaapelitöissä Sheremetjevossa vuoden 69
syksyllä. Oletan, että romaani on kirjoitettu valmiiksi
tuolloin. Venäläisillä kirjaimilla kirjan nimi on Москва
– Петушки. Luin
romaanin Esa Adrianin alunperin vuonna 1990 julkaistuna
suomennoksena.
Lienee
tai ei syytä huomauttaa, että kyseessä kukaties on kirjan toisen
painoksen mukainen suomennos. Kirjan alusta löytyvänTekijän
huomautuksen mukaan kirjan
ensimmäinen – yhden
kappaleen painos meni kaupaksi nopeasti.
Sen osalta kirjailija kertoo saaneensa huomautuksia yhden,
puolentoista sivun pituisen lukukappaleen sisältämistä
rivouksista, jotka hän myöhemmistä painoksista on poistanut. Näin
siistittynä kyseinen lukukappale sisältää vain yhden lauseen:
Ja
otin huikan heti.
Moskova
oli Neuvostoliiton pääkaupunki. Romaanin alussa minäkertoja, joka
on myös nimeltään Venja Erofejev, on Moskovassa. Petushki on
pienempi paikka 125 kilometriä Moskovasta Petushkiin päin. Venjalla
on krapula ja hän on aikeissa matkustaa Petushkiin junalla. Kyseessä
lienee sähköjuna, joka pysähtelee pienillä asemilla paitsi
Esinossa.
Kertojaminä
Venja tai hellyttelevämmin Venitshka on parkkiintunut tapajuoppo.
Hän harkitsee kyllä mitä ottaa, mutta paremman puutteessa on
valmis ottamaan mitä vain on saatavilla. Matkan ajaksi hän valitsee
juomikseen kaksi pulloa kubanskajaa ja kaksi pulloa rossiiskajaa,
jotka kuulostavat viinoilta. Lisäksi hän valitsee vielä pullon
väkevää roseeta sekä pari voileipää.
Kuten
sanottu Venja on mietteliäs mies. Tai ehkä sitä ei vielä tässä
sanottu, mutta nyt sen tiedätte. Kyseessä on myös lukenut mies,
sen huomaa heti kohta. Romaanissa nousevat pohdintaan Schiller ja
Goethe, Tsehov ja Hegel. Lisäksi lukuisat viittaukset antiikin
taruihin vahvistavat oppineisuuden vaikutelmaa. Kristinuskon
kertomukset ovat jättäneet leimansa Venjan ajatteluun. Talita
kuum, Mene
mene tekel ufarsin ja Lama
sabaktani tulevat kuin
apoteekin hyllyltä. Puheenparsiksi ja väsähtäneen naurun aiheiksi
väljähtyneet poliittiset iskulauselmat pulppuavat myös esiin.
Rapaan ovat painumassa niin Beetlehemin tähti kuin punainen
tähtikin. Venitshka kykenee käymään keskusteluja taivaan
asujaimien kanssa ja yhtä sujuvasti hän harjoittaa riitelyjä
sydämensä ja järkensä välillä. Laitan tähän katkelman kirjan
loppupuolelta. Ei haittaa mitään vaikka se on loppupuolelta, sillä
kirjassa matkataan sananmukaisesti samaa rataa kaiken aikaa:
Ja
kaaduttuani, Herra, antauduin heti unikuvien ja laiskan unisuuden
väkevän virran vietäväksi. Voi ei! Taas minä valehtelen! Jälleen
valehtelen Sinun kasvojesi edessä, Herra! Minä en valehtele, vaan
minun muistini valehtelee! Minä en antautunut virran vietäväksi
heti vaan ensin haparoin taskustani avaamattoman kubanskajapullon ja
kulautin siitä viisi tai kuusi kertaa – ja vasta sitten nostin
airot ja antauduin unikuvien ja laiskan unisuuden väkevän virran
vietäväksi...
Kirjassa
on 166 sivua. Lueskelin sitä jonkin aikaa, en muista tarkalleen
montako päivää. Kirjoittajana Erofejev on harjaantunut
ammattilainen, hänen tekstinsä tekee ihmeellisiä ilmalentoja ja
viihdyttää lukijaansa monipuolisesti. Lopusta en tykännyt.
Hmm, olen tämän joskus kirjannut yhdelle "voisi lukea"-listalle mutta oli kovin suositusti jatkuvasti lainassa kirjastosta...
VastaaPoistaSatuin saamaan tämän kirjan 2. painoksen ihan uutena kirjakaupasta kahdella eurolla! Joskus minullakin on tuuria! Muistaakseni viime kesänä ostin.
PoistaTilasin muuten netin kautta pääkaupunkiseudun divarista sen Tutuolan Palmuviinijuopon. Sain sen vitosella + postimaksut. Saattaa olla, että jätän sen joulun jälkeen luettavaksi. Löysin nimittäin yhdeltä tilapäiseltä kirpparilta hienon teoksen ja taidan sen lukea nyt joulun seutuun "hiukopalana" näitten juopottelukirjojen välissä.
Tuli aluksi mieleen Rosa Liksomin Hytti Nro 6 tuosta asetelmasta juna, mies ja viina, mutta siinä se mies oli hyvinkin alkukantaisen oloinen, ei mitään hegeleitä. Sama tapa matkustaa kuitenkin ja yhtäläiset eväät. Ja sama maa.
VastaaPoistaLiekö Rosa lukaissut tuon Petushkin? Minun ainakin olisi syytä lukaista Rosaa.
Poista