Pertti Nieminen: Suuri tuuli – Kiinan runoutta osa 1

Runoilija Pertti Nieminen on perehtynyt vanhaan kiinalaiseen runouteen ja suomentanut sitä meidän suomalaisten iloksi. Luin tämän suomennosvalikoiman ensimmäisen osan nimeltä Suuri tuuli. Pari runoa on Tuomas Anhavan suomentamia. Wikipedian mukaan kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1960, minä luin vuoden 1975 painosta, jonka satuin löytämään divarista.

Kirjan alusta löytyy Johdanto, jossa Nieminen kertoo Kiinan varhaisimmasta runoudesta 400-500-luvuita eKr. aina 400-500-luvuille jKr. saakka. Nieminen ei pihtaile tietojaan ja vaikutelmiaan. Hänen näkemyksensä mukaan klassisen kiinalaisen runon luonteenomainen piirre on resignaatio. Sivistyssanaston mukaan tällä tarkoitetaan alistuneisuutta, tyytymistä vallitseviin oloihin. En epäile vähääkään, etteikö Nieminen tietäisi tämän asian minua paremmin. Itse näin erittäin monien kirjan runojen perusasenteena halun vetäytyä syrjään maailman melskeistä. Nieminen esittää esimerkkinä resignaatiosta katkelman kirjassa kuvatun aikakauden merkittävimmän runoilijan, T'ao Yüan-mingin runon Persikankukkalähde johdantona olevasta laveahkosta, tarumaisesta kertomuksesta. Siinä kuvataan ihmisjoukkoa, joka levottomuuksia välttääkseen on paennut solan suojaamaan laaksoon ja elää siellä eristäytynyttä elämää kehottaen satunnaista vierailijaa pitämään salaisuutena kylän sijainnin. Kylä näyttäytyy katkelmassa rauhallisena seutuna, yksinkertaisen elämänmenon ja sopusoinnun esikuvana.

Runoilija T'ao Yüan-ming eli noin vuosina 372/376 – 427 jKr. Kirjan lopusta löytyvässä kunkin valikoiman runoilijan elämää kuvaavassa selonteossa kerrotaan, että T'ao Yüan-ming oli köyhän virkamiesperheen poika, joka itsekin jäi köyhäksi eikä virkauraa kertynyt kuin kolmatta kuukautta ja sekin kahdesta yrityksestä. Hänen perheensä väitetään jääneen köyhäksi, koska he kieltäytyivät ottamasta vastaan lahjuksia. T'ao Yüan-ming vetäytyi yksinäisyyteen ja rauhaan Eteläiseen kylään, jossa hän kasvatti krysanteemeja ja viljeli riisiä, nimittäin sellaista riisiä, josta pystyi valmistamaan viiniä. Tämä kuvaus herätti pitkäaikaistyöttömän rakkauteni häntä kohtaan. Myös hänen runonsa ovat valikoiman huippuja. Laitan niistä näytteeksi katkelman sarjasta Juomalauluja:

Vuodet ja kuukaudet kiirehtivät toisiaan;

jo kauan sitten ohimoni harmaantuivat.

Voi minua, ellen olisi hylännyt onnea ja onnettomuutta

ja vaalinut asioiden syvintä ja sisintä!

       T'ao Yüan-ming Juomalauluja (katkelma runosta 15)

Runon ajatus näyttäisi olevan, että runoilija on pelastanut sielunsa vetäytymällä syrjään maailman taisteluista. Hän ei huolehdi maallisista, hänen mielenkiintonsa on kohdistunut miettimiseen, jota hän tasoittelee juopumuksella. Runoilijana T'ao Yüan-ming lienee filosofi. Tosin näin sanoessani haluan todeta, että kaikilla ihmisillä on filosofiansa. Mikäli ihmisyksilön ajatus Kiinan suhteen olisi vaikkapa se, että jos pitää mennä Kiinaan, juonpa pullon viinaa, on tämäkin jo filosofinen näkemys eikä se välttämättä täysin poikkea tämän kirjan runojen filosofiasta.

Toinen silmiinpistävä piirre kirjan runoissa on kaipuun vahva läsnäolo. Usein kaivataan rakastettua, puolisoa, mutta myös ystäviä ja kotia. Suurin osa kirjoittajista on miehiä, runojen perusteella vanhoja miehiä. Pari runoa on pantu nuoren, tuntemattoman naisrunoilijan nimiin. Näitten runojen näkökulma onkin nuoren naisen. Se ei välttämättä todista, että runot olisi sepittänyt nuori nainen. Yleensäkään näin vanhojen tekstien osalta ei aina voi olla varmuutta tekijästä, runon alkuperäisestä asusta tai kirjoitusajankohdasta. Tämän Nieminen tuo sujuvasti esille Johdannossa.

Kirjassa on reilut 120 sivua. Luin sen läpi kahden aamupäivän aikana.