Punainen metsä kertoo Annasta,
joka tekee toimistohommia mainostoimistossa. Romaanin alussa Anna
kuulee perineensä sukutilan Kouvolan takaa. Wäärälä, jossa Anna
ei ollut koskaan käynyt, tuntuu ankkuroivan hänet johonkin
kiinteään, perinteisiin. Mummo oli kertonut Annalle Wäärälästä,
mutta mummokaan ei ollut siellä käynyt vuosikausiin jonkin
perheriidan takia. Anna päättää pitää tilan itsellään.
Perinnönjaon ja lainhuudatusten valmistuttua hän lähtee yksin
käymään Wäärälässä ensimmäistä kertaa. Matkalla sattuu
kuitenkin jotain outoa ja Anna huomaa siirtyneensä ajassa 150 vuotta
taaksepäin, noin vuoteen 1840.
Annan elämä menneisyydessä tarjoaa
kertojalle tilaisuuden kuvata ennenvanhaisia tapoja, työntekoa ja
elämänmenoa. Romaanissa on seikkaperäinen kuvaus kankaankutomisen
esivalmistelusta, vaimo sanoi, että sitä kutsutaan kankaan
rakentamiseksi. Parin sivun kuvaus menettelee, onneksi ei kuvata
uunin rakentamista. Avioliiton solmimiseen liittyvät tavat ovat
sitäkin enemmän kuvauksen kohteena.
Kirjan suolana ovat paitsi Annan
outous, myös väkivaltaiset kuolemantapaukset pienellä
maalaiskulmalla. Trillerin piirteet eivät kuitenkaan ole niin
vahvasti esillä, että lukijaa alkaisi ihan kamalasti pelottaa.
Kertojan esitystapa on pehmeän hellävarainen, jännittäviä
kohtauksia seuraavat rauhoittavat jaksot. Annan erilaisuutta
pohditaan useampaan otteeseen lyhyesti. Vaikka tarina tavallaan
kysyy, onko raha verta rapeampaa, on romaani ehkäpä parhaimmillaan
näissä lyhyissä ajatuksissa erilaisuudesta, josta näytteeksi
seuraava pieni katkelma:
Jäykin jaloin hän ponnistautui
seisomaan. – En minä ole kirottu, hän sanoi. – Mutta minä olen
erilainen kuin te ja erilaisuus itsessään pitää sisällään
kirouksen.
Kirjassa on 281 sivua ja luin sen
kolmessa päivässä. Hankin kirjan itselleni, koska muutama vuosi
sitten Kuopion torilla eräs mieshenkilö suositteli Sirpa Tabetin
kirjoja. Ostin toisenkin kirjan, kun halvalla sain, mutta taidan
vaihteen vuoksi lukea seuraavaksi jotain muuta.
Luen tosi vähän kotimaisia dekkareita, mutta Tabet ja Arhippa ovat suosikkejani. Tuota en ole tainnut lukea. Liikkuvat tosi huonosti antikvariaateissa.
VastaaPoistaMinä ostin tämän kirjan kahdella eurolla. Tosin on aika monen hintalapun jäljet kansissa. Tähkäyön sain puolella eurolla. Se mitä tivareista löytää on tietenkin sattuman kauppaa. Punainen metsä on tavallaan rikostarinakin, mutta siitä löytyy myös mystistä elementtiä ja vanhojen aikojen kuvausta. En ole erityisempi dekkarien lukija.
PoistaTabetin esikoisesta tai hänen muista kirjoistakaan en ole kuullut tai lukenut. Jännä seurata vaellustasi erilaisten ja erilaisuutta pohtivien opusten parissa.
VastaaPoistaKaikenlaista me voimme lukea – ja voimme olla lukemattakin. Nyt rupesin lukemaan pientä muisteloteosta Kuopijosta.
Poista