Marjatta Yli-Olli: Almalla on kaikki oorait

Marjatta Yli-Ollin vuonna 2002 valmistuneen pro gradu -työn aiheena oli Amerikan-siirtolaisuuteen liittyvä muistelukerronta Pohjanmaalla. Tutkielma oli pohjana vuonna 2003 julkaistussa kirjassa nimeltä Almalla on kaikki oorait.

Marjatta Yli-Olli kertoo kirjassaan, että Suomesta lähti 1880-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtolaisiksi yli 300 000 henkeä. Siirtolaisuus on siis ollut huomattava ilmiö ja säteillyt laajalti lähtijöitten ympäristöön.

Tutkimustaan varten Yli-Olli hyödynsi siirtolaiskokemuksien muisteloita yhdeltätoista kertojalta. Lisäksi sekä hänen että hänen miehensä isoisät ovat olleet Amerikan siirtolaisia, mikä ilman muuta tarjoaa Yli-Ollille vankan peruskäsityksen siirtolaisuuden laajasta kentästä. Kirjan alussa Yli-Olli pohtii yleisemmin myös muistelemista, muistojen muuttumista aikojen ja elämänkokemusten vaikutuksesta. Vaikka kirjan muistelot onkin kerätty vuosina 1998 – 2001, eivätkä ne siten ole tuoreeltaan tallennettua tietoa (Huom! Siirtolaisten lähettämiä kirjeitä lukuunottamatta), tarjoavat ne kuitenkin henkilökohtaisia ja eläväisiä näkökulmia siirtolaisuuden monenmoisiin piirteisiin. Eri kertojien muistelot esitetään aiheen mukaisesti eikä kenenkään henkilöllisyys tule ilmi.

Kirjassa käsitellään siirtolaiseksi lähdön syitä. Suomen olot ja mm. kodin ankara työnteko ja uskonnollisuus ovat vaikuttaneet lähtöhalukkuuteen. Toisaalta Amerikka on kajastellut mielissä maana, jossa voi vuolla puuveitsellä kultaa. Joillekin miehille lähtö siirtolaiseksi on ollut tilaisuus jättää vaimo ja pienet lapset, mikä tietenkin on herättänyt närää Suomeen jääneessä perheessä. Kirjassa käytetään käsitteitä Amerikan-leski ja Amerikan-orpo kuvaamaan kotiin jääneitä perheenjäseniä. Jänniä käsitteitä ovat mm. Amerikan-arkku, matka-arkku, jossa paluumuuttajat ja jotkut kyläilijätkin kuljettivat omaisuuttaan sekä maini eli kaivos, joka oli monen suomalaissiirtolaisen työpaikkana ja piiri eli olut, jota nautittiin miesporukoissa. Kuten kirjan otsikostakin voi päätellä, myös naiset ovat lähteneet siirtolaisiksi. Ehkä sattuvimman kiteytyksen siirtolaisuudesta on kirjaan antanut pieni Annikki-tyttönen, joka pohti Amerikkaa näin:

Näiden päivien ajalta on perheen keskuudessa elossa aforismi: ”äiti, mihinkä se koria Amerikka oikein jäi – vissiin me ajoimma sen sivu”. Annikki-tyttö se näin loihe lausumaan mietittyään mitä oli Amerikasta ennakkoon kuullut.

Kaikki kertomukset eivät ole hauskoja, paljon surullisia kohtaloita on siirtolaisten osaksi koitunut. Monien miesten tarkoituksena on ollut elää siirtolaisena viitisen vuotta ja tienata tuona aikana rahat talon hankkimista varten. Erään arvion mukaan tämä on onnistunut keskimäärin noin joka neljänneltä tai viidenneltä lähtijältä. Mielenkiintoista luettavaa löytyy vaikka kuinka ja paljon. Ehkä erikoisin osio korostaa Amerikasta lähetetyn kahvin merkitystä kotijoukoille. Kirjassa on upeita kuvia siirtolaisilta ja heidän perheiltään sekä tunnetuilta kansanperinteen tallentajilta kuten Samuli Paulaharjulta ja Sakari Pälsiltä.

Lueskelin tätä parisataasivuista teosta muutaman päivän.