Kirjan takakansitekstissä sanotaan:
Työssään kuvajournalisti joutuu
tekemään jatkuvasti valintoja.
Tässä teoksessa valinta on jatkuvasti
kohdistunut niihin kuviin, joissa itäinen Eurooppa näyttäytyy
ankeuden, köyhyyden ja väkivallan kotiseutuna. Olen tähän aika
pettynyt. Onneksi Jaan Kaplinski omassa puheenvuorossaan Euroopan
lapsipuolet sanoo seuraavaa:
Tämän muutoksen myötä kellot ovat
soineet Euroopan viimeisille diktatuureille, mutta soivatko ne
samalla myös kansanomaisten tapojen ja perinteiden kirjolle,
perinteisille pehmeille viljelymenetelmille, erämaille ja villille
luonnolle? Tuleeko Itä-Euroopastakin tarkkaan hyödynnetty, hieman
tylsä maisema täynnä moottoriteitä, istutettuja metsiä,
motelleja ja McDonaldseja, Shellin ja Coca-Colan mainoskylttejä kylä
kylän jälkeen, maisema ilman haikaroita ja ihmisiä, jotka laulavat
kansanlauluja heinäpeltoja niittäessään?
Hyvä että Kaplinski pitää itäisen
Euroopan lempeitten piirteitten puolia! Täällä meillä ne piirteet
tahdotaan työntää syrjään tuomittavan erilaisuuden vallatessa
koko kuvan itäisen Euroopan elämästä.
Vesa Oja kertoo kirjoituksessaan
Bosniassa toimittajantyönsä vaaratilanteesta Bosniassa.
Kuvaus on monella tapaa uskottava. Kirjoituksessaan Bysantin
jäljillä Jukka Mallinen harrastaa vaativaa saturunoilua
kertoessaan itäisen Euroopan olevan Bysantin perillinen ja
yrittäessään ponnekkaasti korostaa miten tärkeitä erilaisten
kulttuurien raja-alueet ovat maailmankulttuurin kannalta.
Luulenpa että hän tulee kuvanneeksi sen syyn miksi niin monet
kulttuurisuomalaiset toivottavat monikulttuurisuuden tervetulleeksi
maahamme. Sehän on niin kiva kulttuurin kannalta ja eihän se meihin
satu!
Kirjan lopussa on kartta itäisestä
Euroopasta. Oudon enteellisesti Ukrainasta ei näy ihan koko laajan
maan alue vaan Krim ja Donbass eivät ole mahtuneet samaan kuvaan
muun Euroopan itälaidan kanssa.
Kirjassa on 101 sivua, joista suurin
osa kuvasivuja. Tekstit löytyvät suomeksi ja englanniksi. Lukaisin
parissa tunnissa. Pitää viedä kirjastoon, laina-aika päättyy.
Kas vaan, 1990-luvun lopulla ilmestyneessä kirjassa näkökulma itäiseen Eurooppaan on melkoisen miinusmerkkinen.Toisin oli etenkin taistolaisvuosina 1970 - 80-luvuilla. Samoin Suomi-Venäjä-seuran kulttuurimatkoilla olen tottunut plusmerkkisiin painotuksiin myös 2000-luvun puolella. Tätä nykyä taitaisivat kielteiset näkemykset saada taas yhä enemmän sijaa, jos ja kun kirjoja suuresta itäisestä maasta ja sen asukkaista julkaistaan.
VastaaPoistaNiin, kirjassa on kuvia itäisestä Euroopasta sisältäen entiset kansandemokratiat. Itse asiassa Venäjältä ei ole kuvan kuvaa. Neuvostoliittoa edustaa kuva Tallinnasta neuvostoajoilta, se kuva muuten taisi olla vuodelta 1976. Eikä kuvia ole myöskään Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Moldovasta, Bulgariasta, Albaniasta, Puolasta tai Liettuasta. Eikä Sloveniasta. Mutta noin muuten eli Unkarista, Itä-Saksasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta paljon ja Latviasta yksi sekä ennen kaikkea entisen Jugoslavian alueelta. Loppupuolen värikuvat ovat yhtä Romaniassa otettua kuvaa lukuunottamatta kaikki Balkanilta.
PoistaTarkemmin kuvia silmäillessä vuosijärjestys ei olekaan ihan täsmällinen, mutta pääasiassa aikajärjestyksessä ne kuvat ovat.