Häkki
on rikosromaani,
poliisikertomus, ehkä peräti dekkari. Alussa esitellään Riian
kaupungissa, poliisin rikostutkinnassa työskentelevä Valdis
Strūga,
jonka nimi painoteknisistä syistä kirjoitetaan kirjassa muodossa
Struga. (Latvian kielessä eli lätissä,
kuten kirjassa sanotaan, samoin kuin liettuan kielessä on kirjaimia,
joita en löydä tekstinkäsittelyohjelmastani, tärkein ehkä
e-kirjain, jossa on piste päällä.) Poliisin palveluksessa
leipäänsä tienaava Struga saa tehtäväkseen löytää kadonnut
arkkitehti Edmunds Berzs.
Eletään syyskuuta, ilmat viilenevät, Berzs pysyy kadoksissa,
poliisi ei löydä tarvittavaa vihjettä. Tosin Struga tutustuu
Berzsiin sen perusteella, mitä Berzsin tuttavat ja työtoverit
hänestä kertovat. Miehet ovat samanikäisiä, samankokoisia,
kuuluvat samaan tuloluokkaan ja sairastavat kihtiä,
elintasosairautta.
Kirjassa
kuvataan dekkareitten tapaan sivuhenkilöitten avulla yhteiskuntaa,
jossa tarinassa eletään. Lukijana saa kuvan neuvosto-Latvian elosta
1970-luvun alkuvuosina. Nähdäkseni elämäntyyli ei kovin suuresti
poikkea suomalaisten tuon ajankohdan elämästä. Arvostukset ovat
perin materialistisia, tietyt samat tavarat: pölynimuri,
televisio, jääkaappi, nauhuri, asunto, vaatteet, huonekalut, auto,
moottorivene, huvila on
tärkeätä hankkia, jopa tärkeämpää kuin lasten hankkiminen.
Riika näyttäytyy kaupunkina, ei ehkä minään kuohuvana
suurkaupunkina, mutta raitiovaunulla siellä kuljetaan ja junalla
pääsee maaseudulle, jos aviopuoliso sattuu olemaan kadoksissa auton
kanssa. Myös kaupungin kaksikielisyys – lätti ja venäjä –
nostetaan esille.
Siinä
missä poliisimies Struga pohtii omaa suuntautumistaan
moralisointiin, joutuu arkkitehti Berzs pohtimaan paljon primäärimpiä
seikkoja. Kirjassa tarjotaan huomattavasti Hamletin monologia pitempiä jaksoja henkilöitten
sisäisen mielenmaailman kuvaukselle. Berzs käy läpi elämäänsä
yksilönä ja muitten parissa mm. seuraavaan tapaan:
Yhteiskunnalla
oli jo valmiit vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Uusia vastauksia ei
kannattanut etsiä, ne voisivat häiritä vuosien mittaan saavutettua
tasapainoa, ja tasapainon järkyttämisestä taas ei voinut odottaa
mitään hyvää. Oli parempi harrastaa vain ahtaasti ammatillisia
kysymyksiä ja suunnata niihin kaikki ajatus- ja energiavarastonsa.
Muihin asioihin tuli taas soveltaa kuluneita ja kaavamaisia
ratkaisuja. Silloin menestys oli turvattu ja vastoinkäymiset
loppuivat aivan itsestään. Sillä tavoin elämä oli
yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa, ei kulunut liiaksi energiaa, jäi
aikaa huvitella ja nauttia elämästä. Siten eläen hän ei
hankkinut itselleen vihollisia, kun taas ystäviä ilmaantui aivan
itsestään.
Romaanissa
esiintyvä häkki voi
symboloida monia asioita, tietysti olisi helppoa nähdä siinä
sosialistisen järjestelmän rajoittavuus, mutta toisaalta häkin
voi nähdä kuvaavan myös urautunutta elämäntyyliä, kangistumista
oman elämän kaavapiirroksiin. Tosin häkki on romaanissa myös
konkreettinen esine tai pikemminkin tila, jolla on tarkoituksensa
rikostarinan kannalta.
Kirjassa
on 160 sivua ja lukaisin sen kahdessa päivässä.
Luulen kyllä kanssa että kirjassa kuvattu riikalainen elämä ei suuresti eroa vastaavasta suomalaisesta...
VastaaPoistaHäkki on aika monisyinen kuva tässä, vaikea lukea siihen mitään yksiselitteistä vastaavuutta. Ja vaikka se oli rajoittava, niin oli siinä myös muita puolia: Berzs kuvattiin varsin saamattomaksi ja välinpitämättömäksi kaikissa muissa asioissa paitsi työssä, mutta häkki pakotti fokusoitumaan jokapäiväiseen elämään, perusasioihin, välittömään konkreettiseen ympäristöön. Ja tavallaan ravistelee myös sitä materialistista oravanpyörää jossa halutaan hankkia vielä se uusi auto ja pölynimuri ja sitten kun ne on hankittu niin sitten tähdätään seuraavaan.
Onko tuo sitten apologiaa sosialistisen järjestelmän hyväksi, tunnustetaan sen rajoittavuus mutta nostetaan esiin sen positiivisia puolia.
Jos haluaisi ajatella pirullisesti niin tässähän on vähän käänteinen Solzenitsyn, ideologinen/poliittinen vankila joka fyysisesti melkein koituu kohtalokkaaksi mutta aatteellisella ja ideologisella tasolla on parantava.
Muistelen että muutama vuosikymmen sitten suomalaisten asumisolojen kuvattiin olevan "hyvää itäeurooppalaista tasoa".
PoistaOn tosiaankin monia vaihtoehtoja siinä, minkä symboliksi häkin käsittää. Häkin rajoittuneen ja puutteellisen elämän voi käsittää vertauskuvaksi sosialismin todellisuudesta, joka pitää vain kestää loppuun saakka. Tämäkään vertaus ei ole aukoton, ilmeisesti ei ole tarkoituskaan olla. Jos häkistä olisi rakentanut täydellisen allegorian sosialismille, olisi saattanut käydä solzenitsynit Belsin rikosromaanille. Häkin voisi myös nykytermein luokitella jopa eräänlaiseksi downshiftaukseksi. Luultavasti siitäkin siinä on kysymys!