maanantai 22. elokuuta 2016

Alberts Bels: Häkki

Latvian sosialistisessa neuvostotasavallassa vaikuttanut Alberts Bels (s. 1938) kirjoitti vuonna 1972 julkaistun romaanin Būris. Vuonna 1976 ilmestyi Martti Rauhalan Itä-Saksin vironkielisestä käännöksestä tekemä suomennos nimeltä Häkki.

Häkki on rikosromaani, poliisikertomus, ehkä peräti dekkari. Alussa esitellään Riian kaupungissa, poliisin rikostutkinnassa työskentelevä Valdis Strūga, jonka nimi painoteknisistä syistä kirjoitetaan kirjassa muodossa Struga. (Latvian kielessä eli lätissä, kuten kirjassa sanotaan, samoin kuin liettuan kielessä on kirjaimia, joita en löydä tekstinkäsittelyohjelmastani, tärkein ehkä e-kirjain, jossa on piste päällä.) Poliisin palveluksessa leipäänsä tienaava Struga saa tehtäväkseen löytää kadonnut arkkitehti Edmunds Berzs. Eletään syyskuuta, ilmat viilenevät, Berzs pysyy kadoksissa, poliisi ei löydä tarvittavaa vihjettä. Tosin Struga tutustuu Berzsiin sen perusteella, mitä Berzsin tuttavat ja työtoverit hänestä kertovat. Miehet ovat samanikäisiä, samankokoisia, kuuluvat samaan tuloluokkaan ja sairastavat kihtiä, elintasosairautta.

Kirjassa kuvataan dekkareitten tapaan sivuhenkilöitten avulla yhteiskuntaa, jossa tarinassa eletään. Lukijana saa kuvan neuvosto-Latvian elosta 1970-luvun alkuvuosina. Nähdäkseni elämäntyyli ei kovin suuresti poikkea suomalaisten tuon ajankohdan elämästä. Arvostukset ovat perin materialistisia, tietyt samat tavarat: pölynimuri, televisio, jääkaappi, nauhuri, asunto, vaatteet, huonekalut, auto, moottorivene, huvila on tärkeätä hankkia, jopa tärkeämpää kuin lasten hankkiminen. Riika näyttäytyy kaupunkina, ei ehkä minään kuohuvana suurkaupunkina, mutta raitiovaunulla siellä kuljetaan ja junalla pääsee maaseudulle, jos aviopuoliso sattuu olemaan kadoksissa auton kanssa. Myös kaupungin kaksikielisyys – lätti ja venäjä – nostetaan esille.

Siinä missä poliisimies Struga pohtii omaa suuntautumistaan moralisointiin, joutuu arkkitehti Berzs pohtimaan paljon primäärimpiä seikkoja. Kirjassa tarjotaan huomattavasti Hamletin monologia pitempiä jaksoja henkilöitten sisäisen mielenmaailman kuvaukselle. Berzs käy läpi elämäänsä yksilönä ja muitten parissa mm. seuraavaan tapaan:

Yhteiskunnalla oli jo valmiit vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Uusia vastauksia ei kannattanut etsiä, ne voisivat häiritä vuosien mittaan saavutettua tasapainoa, ja tasapainon järkyttämisestä taas ei voinut odottaa mitään hyvää. Oli parempi harrastaa vain ahtaasti ammatillisia kysymyksiä ja suunnata niihin kaikki ajatus- ja energiavarastonsa. Muihin asioihin tuli taas soveltaa kuluneita ja kaavamaisia ratkaisuja. Silloin menestys oli turvattu ja vastoinkäymiset loppuivat aivan itsestään. Sillä tavoin elämä oli yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa, ei kulunut liiaksi energiaa, jäi aikaa huvitella ja nauttia elämästä. Siten eläen hän ei hankkinut itselleen vihollisia, kun taas ystäviä ilmaantui aivan itsestään.

Romaanissa esiintyvä häkki voi symboloida monia asioita, tietysti olisi helppoa nähdä siinä sosialistisen järjestelmän rajoittavuus, mutta toisaalta häkin voi nähdä kuvaavan myös urautunutta elämäntyyliä, kangistumista oman elämän kaavapiirroksiin. Tosin häkki on romaanissa myös konkreettinen esine tai pikemminkin tila, jolla on tarkoituksensa rikostarinan kannalta.

Kirjassa on 160 sivua ja lukaisin sen kahdessa päivässä.

Seuraavasti tästä kirjasta kirjoitti blogissaan hdcanis.

2 kommenttia:

  1. Luulen kyllä kanssa että kirjassa kuvattu riikalainen elämä ei suuresti eroa vastaavasta suomalaisesta...

    Häkki on aika monisyinen kuva tässä, vaikea lukea siihen mitään yksiselitteistä vastaavuutta. Ja vaikka se oli rajoittava, niin oli siinä myös muita puolia: Berzs kuvattiin varsin saamattomaksi ja välinpitämättömäksi kaikissa muissa asioissa paitsi työssä, mutta häkki pakotti fokusoitumaan jokapäiväiseen elämään, perusasioihin, välittömään konkreettiseen ympäristöön. Ja tavallaan ravistelee myös sitä materialistista oravanpyörää jossa halutaan hankkia vielä se uusi auto ja pölynimuri ja sitten kun ne on hankittu niin sitten tähdätään seuraavaan.
    Onko tuo sitten apologiaa sosialistisen järjestelmän hyväksi, tunnustetaan sen rajoittavuus mutta nostetaan esiin sen positiivisia puolia.
    Jos haluaisi ajatella pirullisesti niin tässähän on vähän käänteinen Solzenitsyn, ideologinen/poliittinen vankila joka fyysisesti melkein koituu kohtalokkaaksi mutta aatteellisella ja ideologisella tasolla on parantava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen että muutama vuosikymmen sitten suomalaisten asumisolojen kuvattiin olevan "hyvää itäeurooppalaista tasoa".

      On tosiaankin monia vaihtoehtoja siinä, minkä symboliksi häkin käsittää. Häkin rajoittuneen ja puutteellisen elämän voi käsittää vertauskuvaksi sosialismin todellisuudesta, joka pitää vain kestää loppuun saakka. Tämäkään vertaus ei ole aukoton, ilmeisesti ei ole tarkoituskaan olla. Jos häkistä olisi rakentanut täydellisen allegorian sosialismille, olisi saattanut käydä solzenitsynit Belsin rikosromaanille. Häkin voisi myös nykytermein luokitella jopa eräänlaiseksi downshiftaukseksi. Luultavasti siitäkin siinä on kysymys!

      Poista