Vuonna 1985 ilmestyi Ulla-Liisa
Heinon toimittama ja suomentama novellivalikoima nimeltä
Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja. Novellit on
suomennettu niitten venäjänkielisistä käännöksistä. Kirjan
alusta löytyy sittemmin Latvian suurlähettiläänä Helsingissä
toimineen Anna Žiguren
kirjoittama johdanto nimeltä Me olemme Latviasta. Lopusta
taas löytyy kunkin kirjailijan esittely. Novelleja on yksitoista,
kukin eri kirjailijalta. Kolme novellia on kirjoitettu ennen
sosialismin aikaa, vanhin ilmeisesti vuonna 1889. Se, mikä kirjasta
puuttuu, on kunkin novellin julkaisuvuosi.
Kirjoitanpa tässä sanasen kustakin
novellista:
Rūdolfs
Blaumanis (1863 – 1908):
Raudupen
emäntä. Perinteisen
eurooppalaisen kerronnan mukainen novelli leskeksi jääneestä
nuoresta emännästä ja hänen elämänvalinnoistaan. Muistuttaa
tyyliltään Maupassantia.
Ernests
Birznieks-Upītis (1871 –
1960): Harmaa kivi.
Pari lyhyttä kuvausta maalaiskylän elämästä suuren kiven
näkövinkkelistä. Kuulemma osa samanaiheista kokoelmaa, saattaisi
toimia paremmin yhteydessä muihin kokoelman tarinoihin.
Jānis
Ezerinš (1891 – 1924):
Selustasankari.
Veitikkamainen kuvaus Venäjän armeijan latvialaisesta
naissankarista Moldaviassa. Tässäkin voi nähdä Maupassantin
henkeä.
Evalds
Vilks (1923 – 1976):
Keskiyöllä.
Hieno kummitustarina, jonka pointtina on pohtia nk.
”juutalaiskysymystä” Latviassa sota-aikaan. Tykkäsin
erityisesti kummitusten kuvauksesta.
Regina
Ezera (1930 – 2002):
Koti-ikävä.
Liekaan sidottu koira karkaa, kun liekahihna katkeaa. Koira ryntää
kohti lapsuutensa kotia. Vasta novellin lopussa tajusin mistä tässä
oikeesti taitaakin olla kysymys.
Egons
Līvs (1924 – 1989):
Madarin perhe.
Madar on jäyhä, rujonnäköinen merimies, joka löytää vaimon.
Novellin tunnelmaa voisi luonnehtia jopa rempseäksi, vaikka se
kertoo myös lähiympäristön kyvyttömyydestä ottaa vastaan
muutos, jota ei uskottu tulevan.
Zigmunds
Skujins (s. 1926): Ruhnun
Juhan. Tässä novellissa
pääsin käväisemään eksoottisella Ruhnun saarella Riianlahdella.
Kuvaus Ruhnun saarelle tulosta on niin kiehtova, että haluan laittaa
siitä katkelman tähän:
Rannalla
ei mikään osoittanut ihmisten olemassaoloa. Maininkien jyräämän
hiekkakaistan takana alkoi heti metsä. Lahoavien vesikasvien lemu
sekoittui ilmassa auringon lämmittämän pihkan elähdyttävään
tuoksuun. Mahtavien kuusten vihreistä käpälistä riippui ripsuina
sammalriekaleita ja hämähäkinverkkoja. Siellä täällä oli
vanhuuttaan tai myrskyissä kaatuneita puita sikin sokin toistensa
päällä.
Alberts
Bels (s. 1938):
Sukellusveneen kapteeni.
Sota-aikaan joukko ihmisiä hakeutuu pommisuojaan kerrostalon
kellariin. Talo saa osuman ja sortuu. Eräs miehistä ilmoittautuu
heti johtajaksi. Hän kertoo olevansa sukellusveneen kapteeni. Hyvin
kuvattu tunnelma ja niukan keinovalikoiman taitava käyttö tekevät
novellista ammattimiehen työtä.
Andris
Jakubāns (s. 1941): Anton
ja Kleopatra. Hauskalla
tavalla erikoinen kerronta, jossa lopultakin varsin kapeaa
juonellista ainesta lavennetaan sukkelalla sanailulla, tekee tästä
ihan kivaa luettavaa.
Vladimirs
Kaijaks (1930 – 2013):
Mykkä.
Menestyneelle miehelle valkenee hänen menestyksensä salaisuus.
Aivars
Kalve (1937 – 1994):
Punaista apilaa.
Kolhoosin johtaja uneksuu mm. apilaniitystä ja vaimonsa korkeasta
povesta.
Erityisen
propagandistisia nämä novellit eivät kyllä ole. Eivät ainakaan
neuvostomyönteisessä mielessä. Enemmänkin keskitytään ihmisten
välisiin suhteisiin, siihen miksi asiat menevät niin kuin menevät.
Kirjassa
on 254 sivua. Viimeiselle sivulle on entinen omistaja kirjoittanut:
luettu 15.-16.6.1992
kesälomalla. En siis ole
ainut joka merkitsee ylös lukemisensa kestoja! Minäkin luin tämän
kirjan kahdessa päivässä.
Täytyy sanoa että Latvia on maana jäänyt jokseenkin täysin vieraaksi, Virosta tietää vähän enemmän ja Liettuastakin jotain mutta mikä se siinä välissä on...ja näistä kirjailijoistakin ainoa tunnistamani nimi on Bels ja tämäkin sen johdosta että lukuvuoroa joskus lähitulevaisuudessa odottaa yksi romaaninsa.
VastaaPoistaMeillä oli latvialaisia perhetuttuja, joten sitä kautta jotain pientä tietoa oli tullut ohi tavanomaisten kanavain.
PoistaLuulenpa minäkin lukevani sen Belsin romaanin Häkki. Lieneekö muuta yksinomaan latvialaista kaunokirjallisuutta suomeksi julkaistukaan?