Helakukkula – bulgarialaista lyhytproosaa

Kirsti Sirasteen johtama bulgarialaisen kirjallisuuden seminaariryhmä valikoi ja suomensi joukon bulgarialaisia novelleja. Näin kertyneet suomennokset koottiin kirjaksi, joka ilmestyi vuonna 1980 nimellä Helakukkula. Suomentajia on kymmenkunta. Bulgarialaisia novellisteja kirjassa on yhdeksän, heiltä on kultakin 1 – 3 lyhyttä kertomusta. Esipuheessa Kirsti Siraste kertoo Bulgarian kirjallisuuden historiasta. Lopusta löytyvät lyhyet kuvaukset kirjan bulgarialaiskertojista.

Esipuheessa Ivigaaneista nykyhetkeen Siraste luettelee suomennetut bulgarialaiset kaunokirjalliset teokset. Ensiksi tietenkin mainitaan kansalliskirjailija Ivan Vazovin teos Ikeen alla, joka kertoo turkkilaisvallan ajasta. Sosialismin ajalta on suomennettu pari Andrei Guljaškin teosta, joitten nimiä en löydä mistään, Jordan Raditškovilta lastenkirja Me varpusenpojat, matkakuvaus Villi Siperia, romaani Vuoret tulivat lähelle sekä Ljubomir Levtševin runoutta valikoimassa Tähdet ovat minun. Kuunnelmina on Suomessa esitetty vuonna 1978 Jordan Raditškovin Riehakka, Boris Aprilovin lastenkuunnelmat Kuusi pingviininpoikasta ja Papukaija ja perhonen sekä Varsa, Nikolai Haitovin kuunnelmat Mies joka rakensi teitä (ilmeisesti nimellä Teitä) sekä Laiva metsässä ja näytelmä Koirat sekä Georgi Džagarovin kuunnelma Yleinen syyttäjä. Televisiossa on esitetty Nikolai Haitovin novelliin perustuva elokuva Juureton puu, novelli on mukana tässä valikoimassa. Että sitä tehen sitten. Ajattelin että jos vielä intoa ja aikaa riittää, kokeilen tuota Raditškovin romaania Vuoret tulivat lähelle.

Kirjan kolmen ensimmäisen kertojan ennen toista maailmansotaa syntyneitä tarinoita seuraavat sosialismin ajan kirjoittajien kertomukset. Kirjoitan tähän sanasen kirjan kustakin kertomuksesta.

Ivan Vazov (1850 – 1921) taitaa olla huomattavimpia bulgarialaisia kirjailijoita, tunnetaanhan Bulgarian kansallisteatteri Ivan Vazovin teatterin nimellä. Häneltä on kirjassa mukana pieni turkkilaissodista 1885 kertova tarina nimeltä Joko? Perhe odottaa sotaan lähtenyttä poikaa kotiin palaavaksi. Kansallisromanttinen tunnelma vallitsee.

Elin Pelin (1877 – 1949): Helakukkula. Romanttinen kertomus ihmisistä, jotka vaeltavat suurin joukoin kukkulan päällä olevaan kappeliin parantuakseen vaivoistaan.

Andreško. Hevosen kuski jututtaa ärtyisää voutia matkalla ulosmittaukseen.

Jordan Jovkov (1880 – 1937): Langalla. Erittäin hieno, koskettava ja tiheätunnelmainen kuvaus kohtaamisesta maaseudulla.

Albena. Kylätragedian kuvaus, jossa on hyvä jännite, mutta dramaattisuutta hieman liikaa.

Nikolai Haitov (1919 – 2002): Pojanpojanpoika. Pieni tarina pienestä mutta sitäkin onnettomammasta naimakaupasta. Islamilaisuus nousee esiin mielenkiintoisena yksityiskohtana.

Juureton puu. Kaupunkiin tuotu vanhus kaipaa kotiinsa maalle, vapauteen. Kiva jutteleva kertomus.

Pavel Vežinov (1914 – 1983): Viulupoika. Kuuskytlukulainen nuorisokuvaus alkaa hauskalla johdattelevalla väittelyllä, jossa nuoret pojat pohtivat hetken materian ja antimaterian suhdetta materialismiin ja sen vastakohtaan. Keskustelun lopputulemana toinen pojista väittää, että elämme järjen eikä tunteiden aikakautta. Ja kuten kaikki tiedämme ihminen on tunneolento aikakaudesta ja talousjärjestelmästä riippumatta.

Boris Aprilov (1921 – 1995): Kosketus. Tuokiokuva talvimyrskyn saartamasta, uudesta hotellista Mustan meren rannalta. Ravintolassa soitto soi, mutta laulu ei kajahtele.

Syksyiset dyynit. Lokakuiset dyynit tuntuvat juuri nyt houkuttelevilta. Tässä novellissa kaikaa jo tonnikalan kalastajain laulukin, mutta kenenkään lemmenjuttuja ei silti levitellä niinkuin pyyhkeitä dyyneille.

Jordan Raditškov (1929 – 2004): Kirjassa on mukana kolme vuonna 1971 julkaistun kokoelman Baruten bukvar (Ruutiaapinen) kertomusta, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Antaisin kernaasti puoltolauseeni, jotta tämä kokoelma suomennettaisiin kokonansa.

Leipä. Leipomushomma kohoaa surrealistisiin korkeuksiin.

Kivet. Kivenhakkaaja veistää muistomerkkiä seutukunnan sankarille, joka seuraa tapahtumaa sielunsa silmin.

Miloiko. Polttopuitten tekijä ratkomassa rikosta.

Liljana Mihailova (s. 1939): Solisti. Sujuva, pakinanomainen kertomus oopperan kuorolaulajasta, joka alkaa saada tilauksia huoneistojen maalauksista.

Muurahaisia. Meistä kaikista ei ole mökki-ihmisiksi.

Georgi Velitškov (s. 1938): Tuhkimosatu. Pakinanomainen kertomus nuoren naisen tiestä kohti hulppeampaa elämää.

Kilpailevat kaupungit. Lähikapungit käyvät kisaa siitä, kumpi on merkittävämpi.

Kirjassa on 196 sivua. Lukaisin sen kolmessa päivässä. Seuraavaksi on vuorossa Romania.

Helakukkulan on lukenut myös Paula.

Hdcanis sen sijaan luki toisen teoksen verran bulgarialaista kerrontaa.